4 hengen perhe 85 neliön rivitalokolmiossa - pystyisitkö asumaan?

Olisi suorastaan hulppeaa nykyisiin neliöihin verrattuna.

Kyllä teillä koittaa kamalat ajat maaliskuussa. Onneksi ehditte vielä muuttaa/laajentaa!

Jokainen ihminen tarttee sen 20 neliötä omaa tilaa. Sen lisäksi yhteiset tilat ja kodinhoito.

Meillä 2 aikuista ja 1 lapsi sekä toinen tulossa, neliöitä on 130. Pelottaa vaan ahtaus kun maaliskuussa pitäisi pikkuisen syntyä.

mutta kummasti tilaa tarvii enemmän, kun lapset kasvaa.

Meillä 93 neliötä ja 3 makkaria eli kaikille oma huone, mutta nyt selkeesti ahtaampaa, kun pojat on kasvaneet murkuiksi.

Sillon kun olivat pieniä niin meille riitti hyvin

75 neliötä.

jossa 2mh, iso tupakeittiö,oh,wc ja eteinen. Sisällä ei ollut suihkua, mutta onneksi meillä sentään pihalla(1ha tontti) erillinen 20m2 saunarakennus, jossa aluksi pelkkä vesipata, mutta asensimme sinne myöhemmin suihkun.



Emme muuttaneet tilanpuutteen vuoksi, vaan miehen työmatkojen takia.



Nyt meillä kahdeksan lasta ja asumme 180m2 ok-talossa ja hyvin mahdutaan tännekin.

Ja se ahdisti. Säilytystilaa ei ollut riittävästi, siivous oli hankalaa, kun tavaraa oli joka paikassa. Nyt muutimme 230 neliön kokoiseen ja se tuntuu juuri sopivalta, ei edes mitenkään liian isolta.

Ja pelkkä kaksikerrosrivarin portaikko vie tuosta neliömäärästä osansa. Mulla on oma makari/työhuone, ja lapsille on toisesta makarista lohkaistu omat soppensa (parvisänky, kerrossänky yms. ratkaisut). Kaikki viihtyvät, eikä 3 lapsen yh-äidin kotihoidontuen tulot muuhun riittäisikään.



Ei se neliömäärä ratkaise, vaan se sopuisuus yhteiselossa. Joskus on antoisampaa vähän ahtaammassa kuin isossa lukaalissa kukin omassa kopissaan.

on jossain säilytystilaa, vaikka lämmin ulkovarasto, isovanhempien vintti tms.



Kouluikäisten kanssa käy ahtaaksi. Paitsi että lapset kaipaavat jossain vaiheessa omia huoneita ( kokemukseni mukaan n. 8-9v ) niin itse en jaksaisi sitä isompien lasten energiaa ja kaverilaumaa ihan pienessä asunnossa.



Riippuu tietysti paljon pohjaratkaisusta ja siitä onko keräilijäluonne vai selviääkö vähemmällä. Jos pystyy luopumaan turhasta niin selviää aika pienissäkin neliöissä.

Me asumme 79 neliön rivarikolmiossa, teinipoika, taaperotyttö sekä mieheni ja minä. Tytön ollessa ihan vauva ei tuntunut vielä ahtaalta, mutta mitä isommaksi kasvaa, sitä pienemmiksi tuntuu tilat käyvän. On sanomattakin selvää, ettei häntä voi laittaa veljensä huoneeseen nukkumaan, joten viimeistään silloin, kun tyttö tarvitsee pinnaria isomman sängyn, meille tulee tenkkapoo - oma makuuhuoneemme on todella kapea ja jo nyt täyteen ahdettu vain sängyillä. Eli tila konkreettisesti loppuu kesken. Ja olohuoneeseen EN aio koskaan parisänkyä siirtää, kuten jotkut tekevät. Unettomuudesta kärsivälle (ja muillekin) pitäisi olla se oma tila ja paikka vain nukkumista varten.

Hyvin mahdutaan.

Mä en mahtunut enää eksän kanssa samaan omakotitaloon, mutta minä ja lapset mahdutaan tosi loistavasti 80neliöön.



Sit toisaalta joskus nuorena ja rakastuneena mahduttiin poikaystävän kanssa 20m2 ja jaettiin 120cm sänky.

neliöitä 64. Hyvin mahtuu.

Me asuttiin 4 henkeä melkein kolme vuotta vajaa 55m2 kolmiossa. Koin sen ennemminkin mukavana, kuin ahdistavana. Kun kolmas lapsi oli tulossa, muutettiin isompaan.

Meitä asui 4 henkeä ja 4 koiraa 58m2 kaksiossa. Hyvin mahduttiin. Nyt tulossa vauva, ja asuntona 75m2 kolmio. Eipä ole tullut mieleen ettei mahduttaisi, edellinen asunto kyllä olisi käynyt pieneksi.



Pohjaratkaisulla on kyllä paljon vaikutusta asunnon toimivuuteen, mutta kyllä nyt noihin neliöihin tuolla porukalla pitäisi mahtua..