Lue keskustelun säännöt.
Nyt se iski. Nuoruus jäi kokematta.
27.09.2012 |
Luulin, ettei tämä aika tulisi koskaan. Että tajuaisin, että nuoruus jäi elämättä.
Olin varhaiskypsä ja tein isoja päätöksiä todella nuorena. Menin kihloihin 17-vuotiaana, naimisiin 19-vuotiaana ja sain kolme lasta alle 25-vuotiaana.
Nyt iski ihan hirveä kaipuu tehdä jotain sellaista, joka olisi ollut kaksikymppisenä ihan tavallista ja normaalia. Nyt ei. Kuten lähteä reilaamaan kuukausiksi tai muuten vaan jonnekin kauas pitkäksi ajaksi. Kaikki kaverit ovat olleet vähintään 3kk jossain Goalla..
En ole koskaan seurustellut kenenkään muun kuin oman mieheni kanssa. En edes osaa kuvitella, mitä elämä voisi olla jonkun muun kanssa.
En ole koskaan asunut yksin. Muutin suoraan lapsuudenkotoa yhteiseen asuntoon ja pian meitä olikin jo kolme.
En ole koskaan tehnyt mitään hölmöä vain sen takia, että olisin nuori.
Blaah. Typerä kolmenkympin kriisi.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- alkoi 32-vuotiaana ensimmäisen kerran seurustella vakavasti,
- on tehnyt jos jonkinlaista pätkätyötä, ura ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin,
- ei ole valmistunut, maisterin papereista puuttuu vähän ja joutuu toden teolla motivoimaan itseään että saisi tutkinnon kasaan,
- haluaisi perheen, mutta puhuu aina vain että "ei vielä", ja kohta on siihen jo liian vanha,
- viimeisimpänä käänteenä tuo alussa mainittu mies jätti nuoremman naisen vuoksi.
Vertaa vaikka omaa elämääsi siihen, miltä tuntuisi se että kaikki on vielä auki ja ikääkin alkaa olla. Sulla on asiat oikeasti hienosti. Muut miehet eivät ole sen arvoisia, jos oma miehesi on sinulle hyvä. Hölmöyksiä ehdit hyvin tehdä vielä lastesi kasvettuakin.