Lue keskustelun säännöt.
Ongelma: käyn terapiaryhmässä ja...
27.09.2012 |
..etenkin viime aikoina on alkanut tuntumaan vastenmieliseltä mennä sinne. Käyminen ja saadut materiaalit ovat selvästi parantaneet vointiani, mutta ongelmaksi ovat muodostuneet muut ryhmäläiset. Tuntuu, että he ovat kanssani jotenkin ihan eri tasolla, käyvät läpi juttuja jotka minä olen jo setvinyt. En todellakaan sano että joo, minä se vaan osaan kaiken jne., mutta tuntuu vähän pitkästyttävältä kuunnella aina tiettyjen draamakuningattarien monologeja tai yhden sulkeutuneen teiniangstaajan piipitystä. :/ Sitten taas jos on minun vuoroni antaa vaikkapa esimerkki tilanteesta, jonka hoidin hyvin, teen sen ja muiden reaktio on luokkaa "en tahdo kertoa omaani, kun tuo oli niin malliesimerkki". Just. Anteeksi vaan hitosti, että en ole enää jumissa samoissa asioissa, jotka käsittelin 5-10 vuotta sitten!
Kommentit (33)
En ole varma vielä, miten etenen. Ryhmä loppuu muutaman kuukauden päästä, ehkä yritän jaksaa vielä sen verran...mutta otan kyllä puheeksi tuon että jatkossa tahdon yksilöterapiaan, jos jonnekin menen.
Se, mikä ryhmässä on auttanut, ei ole se kasa muita ihmisiä samassa tilanteessa, vaan oma haluni parantua ja ohjaajien luennot ym. konkreettinen. Luulen, että tilaan jotain lisämateriaalia tähän liittyen ja alan työstämään asioita myös itsekseni.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanut erilaisia neuvoja ja ohjeita tästä ketjusta, osa on ollut ihan kelvollisia, osa ehkä huonoja tai tilanteeseesi sopimattomia, mutta olet yhtäkaikki lytännyt ne kaikki. Mitä meidän olisi pitänyt sanoa sinulle?
Muakin kiinnostaa ihan aidosti tämä. Kun tuntuu että tähän aloitukseen on mahdollista antaa vain vääriä vastauksia.
En ole saanut "vääriä" vastauksia, mutta minut on käsitetty väärin tässä ketjussa. Ja sitä sattuu oikeassakin elämässä, jopa oma hoitajani on usein hämillään ristiriitaisuudestani.
T: Ap
En ole saanut "vääriä" vastauksia, mutta minut on käsitetty väärin tässä ketjussa. Ja sitä sattuu oikeassakin elämässä, jopa oma hoitajani on usein hämillään ristiriitaisuudestani.
T: Ap
Tuo asia on tullut tosi hyvin ilmi tässä ketjussa, mahtavaa, että ymmärrät sen, Toivottavasti tajuat myös, ettei se koskaan muutu, ellet itse aktiivisesti myönnä tarvitsevasi apua sen asian työstämisessä. Kyllä mielestäni yksilöterapia tai ihan erityyppinen ryhmäterapia olisi sulle paikallaan. Jos olet ollut noiden ongelmiesi kanssa jo 5-10 vuotta (älä kiistä, se tulee hyvin selvästi esille, eli todennäköisesti koko aikuisikäsi+myöhäiset nuoruusvuotesi, mikä viittaa vahvasti persoonallisuusproblematiikkaan) tarvitset ehdottomasti sitä terapiaa jatkossakin, yksin et pääse puusta pitkälle.
Hyvää jatkoa sulle, toivon, että saat ihan oikeaa, auttavaa apua ja osaat myös sen silleen hyvällä tavalla nöyränä ottaa vastaan.
Joo, en kiistä ettenkö olisi oireillut jo pitkään. Sitä apua vaan en meinannut saada nuorempana, aina vedottiin ikääni ja yritettiin tunkea minua paikkoihin, joihin en kuulunut. Päiväsairaalat ym. tuli tsekattua, siellä oli yöasuissa haahuilevia dementikkoja ja angstinuoria iloisesti sekaisin. Minä olisin vaan tahtonut hoitoon, en askarrella postikortteja.
Vasta kun siirryin aikuispuolelle, sain kunnollista keskusteluhoitoa sekä alettiin puhumaan terapiasta. Sanottiin että pitää todistaa sitoutumisensa tekemällä sitä ja tätä, no minähän tein. Olin mm. palkattomassa, kuntouttavassa työtoiminnassa 6kk jotta kelpaisin terapiaan. Vaan enpä sinne sitten päässytkään... viime vuoden lopulla sain raivarit ja huusin että jossen ala saamaan apua, tapan itseni. Näin minulla ei ollut mitään aikomusta tehdä, tajusin vaan että apua ei tule ennenkuin alkaa riehumaan. No, pääsin sitten jonon ohi tuohon ryhmäterapiaan.
Oloni on ollut parempi jo jonkin aikaa, toivon että jatkuu samanlaisena eikä esim. kaamosmasennus vie mennessään.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei sua kukaan voi auttaa jos et ota sitä apua vastaan.
Apua kun ei saa jossei oikeasti käyttäydy typerästi. Tervetuloa 2000-luvun Suomeen.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä sitä pidetä ns. terveenä käytöksenä.
Siksi sanoinkin että tein sen tietoisesti. Minä en manipuloi suunnitellusti kuin äärimmäisen pakon edessä ja nyt tilanne oli sellainen. Ilmiötä on turha pelätä tai paisutella, moni terveen papereilla kulkeva harrastaa sitä säännöllisesti. Tiesin, mitä tein ja huomaatko, että se kannatti? Minulla on sairaus, joka mahdollistaa tietoisen manipuloinnin mutta samalla moraali, joka sanoo sen olevan väärin: 1-2 kertaa vuodessa käytän tuota kykyä, jos silloinkaan.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
75% ryhmän naisista käy läpi juttuja, jotka minä kävin läpi 5-10 vuotta sitten. En jaksa käydä niitä läpi enää, ne on setvitty oman hoitajani kanssa vuosia sitten ja muutenkin pistetty arkistoon Ö. Vertaisin tätä siihen, että harrastaisit intohimoisesti jotain vuosia ja sitten harrastusporukkasi koostuisikin jatkossa vaan aloittelijoista. Kuinka kauan jaksaisit? Kyse ei ole siitä, etteikö samoja asioita voisi käydä välillä läpi uusiksi tai että niitä aloittelijoita jotenkin halveksisi. Sinä olet vaan itse vähän pidemmällä joissakin asioissa kuin he, ja mielenkiintosi alkaa lähteä kun ei ole samantasoista kaveria ryhmässä. Parhaalla tahdollanikaan en osaa samaistua 21-vuotiaana eläkkeelle jääneen, raivareita ja itkukohtauksia saavan nuoren naisen olotiloihin, vaikka haluaisinkin.
T: Ap
Sun jutuista tulee mieleen että joko vetäjä on huono tai sä pakenet ongelmiasi. oletko tullut ajatelleeksi et RYHMÄterapian juttu on siinä et kaikki on samanarvoisia? Ja se että mennään eri vaiheissa auttaa myös omissa ongelmissa. Mut ylemmyydentunteiden ja itsekäs ihminen ei tosiaan hyödy ryhmäterapiasta. Ehkä se on just se ongelma miksi sun siellä kannattais käydä? Ei varmaan ole tullut mieleenkään et se 21v saattais hyötyä niistä sun veratiskokemuksista? Ikävä kyllä ihmisenä kasvamiseen ja "parantumiseen" liittyy myös itsekkyyden ja ylemmyydentunteen väheneminen- sehän se juttu on. ja voit olla varma ettei pääpalkintoa jaeta eikä kukaan koskaan valmistu.
käsitetään yleensä heidän mielestään väärin. mitä heidän itsensä on vaikea ymmärtää, koska he omasta mielestään tietävät asiat paremmin kuin muut. ja ristiriitatilanteissa heidän näkemyksensä on tietysti ainoa oikea. Ikävä kyllä terapiasta ei ole mitään hyötyä jos ei ole sairaudentuntoa eikä myönnä tarvitsevansa apua. Et siinä mielessä on varmaan ihan sama käytkö siellä. Kun ihminen oikeasti paranee, hän samalla tulee rippuvaiseksi muista eikä kasto ylhäältä käsin. Mutta voi tietysti olla et terapiakin on huono. tätä ketjua lukiessa luulen kyllä muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kun teeskentelit sitä itsetuhoisuutta niin sut laitettiin ryhmään johon olisit sen käytöksen perusteella sopinut mutta et oikeasti.
Toteat, että koet ryhmän ahdistavaksi ja ettet koe sen auttavan sinua, että yksi dramaqueen ja yksi teiniangstaaja purkavat sellaista minkä sinä olet käsitellyt jo vuosia sitten. Kuitenkin toteat myös, että koet ryhmän auttaneen sinua ja olet saanut siitä hyötyä.
No, kummin on? Kumpi painaa vaakakupissasi enemmän? Miten aiot jatkaa?
Olet saanut erilaisia neuvoja ja ohjeita tästä ketjusta, osa on ollut ihan kelvollisia, osa ehkä huonoja tai tilanteeseesi sopimattomia, mutta olet yhtäkaikki lytännyt ne kaikki. Mitä meidän olisi pitänyt sanoa sinulle?
Olet itse vastuussa omasta voinnistasi ja paranemisestasi. Mitä aiot tehdä sen eteen?