Lue keskustelun säännöt.
Psykologista pohdittavaa
27.09.2012 |
Poikani on nyt toisella luokalla ja heillä on avoin päivä koulussa jolloin vanhemmat ym. sukulaiset saisivat tulla seuraamaan koulupäivää. Sanoin pojalleni että tulisin mielellään. Hän ei kuitenkaan halua ketään sinne. Kysyin syytä. No eipä tiennyt. Arvelin sitten että jännittääköhän häntä jos joku on siellä mukana ja kysyin onko näin ja hän vastasi myöntävästi. Mitä pitäisi tehdä, mennä kuitenkin vai kunnioittaa hänen toivomustaan?
Mieti asiaa kanssani, olen vähän ymmällään että mitä pitäisi tehdä ja mitä vaikutuksia sillä voi olla myöhemmin teinpä niin tai näin?
Kommentit (3)
Se voi olla irtiottoa. Kunnioita hänen toivettaan. Jos menet, niin sinähän astut hänen varpailleen. Jos hän siis on tosissaan.
Minullekin lapset ovat sanoneet, että älä tule, mutta heidän ilmeensä on paljastanut, että tule vain. Pitää vain kuulostella, että onko hän tosissaan vai ei.
Meillä pojat ovat sanoneet, että luokka on niin villi, ettei halua minua todistamaan sitä. Ei se luokka kyllä mikään villi ollut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on ollut pienestä asti temperamenttinen ja itsenäinen, sellainen MÄÄ ITE ihminen. Hän ei ole halunnut äitiä hammaslääkäriin, koulun tilaisuuksiin eikä mihinkään vaan haluaa hoitaa itse. Minä olen kunnioittanut pyyntöä aina kuin mahdollista, ja ymmärrän sitä hyvin koska olin itse ihan samanlainen pienenä. En minä ainakaan osaa vieläkään sanoa mikä se syy oli, en esim. hävennyt vanhempiani tai oikeastaan jännittänytkään, jotenkin vaan tuntui nöyryyttävältä että siellä on vanhempi paikalla kuin olisin joku pikkulapsi!
Meillä sitten toinen lapsi onkin ihan päinvastainen tapaus taas, sellainen joka on vähän liikaakin takertunut äitiin ja on ollut työtä siinä että uskaltaa jäädä yksin päiväkotiin ja kouulun jne.
Poika on pienenä ollut hyvinkin takertuva. Ja pyytänyt aina mukaan kaikkeen.
Onko tämä nyt sellaista "irtiottoa"?