Kuinka monen synnyttjän/vastasyntyneen lääketiede on pelastanut?

kovinkaan huonossa kunnossa, kyllä tuollaisia jo selvisi ilman sairaalahoitoakin. Sokeriliuostakin vauvoille annetiin kotona.

pidetäänkin aikamoisena ihmeviisikkona. Heidän odotettiin kuolevan, mutta he jäivätkin henkiin. Normaalisti keskoset kuolivat.

18 vuotta sitten.

Kiitos nykylääketieteen minulle tehtiin sektio.

joilla lapsi saadaan ulos paljon nopeammin kuin hätäsektiolla. Nykyään ei juurikaan käytetä pihtisynnytystä koska koko Suomessa on muutama joka niitä enää osaa käyttää.

Nykyisin tehdään paljon myös turhia hätäsektioita kun laitteet tekevät virhehälytyksiä sydänäänten laskusta yms.

Jos lapsi pelastetaan hätäsektiolla, häntä tuskin olisi entisaikaan pelastettu.

paljon vauvojen kuolemia ja vammautumisia. Lisäksi pihdeistäkään ei ole apua esim. tilanteissa, joissa synnytys pitkittyy kun vauva ei laskeudu tai avautuminen ei etene tai istukka irtoaa kesken synnytyksen.



Katso itse tilastoja, ihan sattumaako se on, että Suomessa kuoli ennen satoja äitejä vuodessa ja lapsikuolleisuus synnytyksissä oli hurja.

Itselleni tehtiin hätäsektio kun kohdunsuu oli 3 cm auki. Entisaikaan ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia pelastaa vauvaa.

Eka synnytys pysähtyi vauvan virhetarjonnan vuoksi -> kiireellinen sektio. Myös napanuora oli liian lyhyt. Tokassa synnytyksessä istukka ei irronnut ja lopulta menetin lähes kolme litraa verta. Vauva oli ok. Molemmissa raskauksissa myös raskausmyrkytys, tokassa olin myös magnesiumtipassa kramppien estämiseksi.



Mulla on sukulainen, joka syntyi aikoinaan 1920-luvulla alle kilon painoisena keskosena. Jollain ihmeellä hän kuitenkin jäi henkiin eikä keskosuudesta jäänyt edes vaurioita. Oli kuulemma pidetty kotona lampaan taljaan käärittynä ja juotettu äidinmaitoa ja sokerivettä.

molemmat,itseltäni katkeski verisuoni,eikä vuotoa meinattu saada tyrehtymään edes leikkaamalla,sain seitsemän pussillista verta.lapsella heti syntymän jälkeen infektio,joka hoidettiin antibiootilla.

Ensimmäisessä synnytyksessä vedet meni, mutta supistukset ei käynnistyneet ja vasta lääkkeillä sitten käynnistyivät, synnytin 3 vrk vesienmenosta. Tulehdusarvot olivat jo nousseet joten sain antibioottia. Vauvan sydänäänet heikkenivät lopussa ja hänet vedettiin nopeasti ulos imukupilla, napanuora oli kolmesti kaulan ympärillä. Voi siis hyvinkin olla, että ilman antibioottia (tai supistusten käynnistyslääkkeitä) olisin kuollut synnytykseen tai lapsivuodekuumeeseen. Ja ilman sydänääniseurantaa vauva olisi voinut kuolla tai vammautua.



Toka vauva syntyi rv 31 ja oli alussa teholla ja kaiken maailman hoidoissa, joten hän ei olisi varmaankaan selvinnyt ilman nykyaikaista hoitoa. Itse olisin kyllä selvinnyt synnytyksestä.

keskimmäinen ei olisi selvinnyt. Syntyi SGA-vauvana hätäsektiolla. Elvytettiin 4 minuuttia, jonka jälkeen hengitti spontaanisti, mutta tila romahti ja oli intuboituna vuorokauden ja sen jälkeen pari päivää lisähapella. Lastenklinikalla 5pv, sitten kotipaikkakunnan sairaalassa 3.5 viikkoa kunnes saatiin nenämahaletku pois.

Tulehdusarvot huipussa, sepsis sekä pneumonia ja vauvallekin tuli hätä. Antibiootit, hätäleikkaus ja sairaalahoito pelastivat.

Kolmannen lapsen synnytyksessä (joka muuten meni hyvin, niin kuin kaksi ensimmäistäkin), istukka ei meinannut irrota ja vuodin yli 4 litraa verta. Onneksi lääketiede pelasti.

kuopus olisi kuollut. syntyi kiireellisellä sektiolla kun synnytys pitkittyi ja hapetusarvot rupesivat heittelemään. Eli siis Sektio pelasti kun olin vasta 5cm auki.

oltaisiin kuoltu molemmat. Hätäsektiolla syntyi kun sydänäänet alkoi laskeen. Terve tyttö loppujen lopuksi!

mutta jos pitäisi miettiä olisi ainakin vauva kuollut. Ehkä minäkin, loppujen lopuksi. Vauva oli perätilassa, ponnistusta kesti melkein kaksi tuntia jonka jälkeen syntyi vauva sinisenä. Olin itse todella uupunut ja kipeä, verta en menettänyt paljoa mutta ilman tiputusta olisin ollut aika heikossa hapessa.

Todennäköisimmin olisi selvitty. 2. asteen repeämä syvälle ja tiputuksessa vuorokausi. Huonolla tuurilla olisi voinut joku kuolla.

Lieneekö siitä tilastoja tehty.

Muuan pitkän työuran pienen synnytyslaitoksen kätilön tehnyt tuttu kertoi, että hän hoitamissaan synnytyksissä oli kuollut vain kaksi lasta, joista kumpikin olisi todennäköisesti kuollut nykyaikaisessakin hoidossa. Ehkä olisi elänyt pitempään, mutta kuollut kuitenkin hyvin pian.



Äideistä luulisi helpoimmin pelastettavissa olevan tiputuksen ym. avulla ne, jotka entiseen aikaan olisivat vuotaneet kuiviin tai kuolleet raskausmyrkytykseen. Omassa suvussani on yksi äiti, joka on kuollut samana päivänä kuin nuorin lapsi syntyi. Sitä ei kai enää kukaan elossaoleva tiedä, mikä varsinainen kuolinsyy oli.

Syntyi hätäsektiolla uhkaavan hapenpuutteen vuoksi, napanuora jo kohdussa tiukasti kaksi kertaa kaulan ympärillä, istukka vajaatoimintainen. Lapsi on SGA, tarvitsi sokeritippaa ja nml-ruokintaa. Lapsen vointi kohteni muutamassa päivässä ja hän pääsi viikon iässä kotiin.



Kiitokset nykylääketieteelle.



BTW olisin jo itsekin kuollut ilman nykylääketiedettä mutta se ei kuulu näihin synnytyskertomuksiin :)

synnytykseen, sisko istui synnytyskanavan päällä. Ja minä ja mun esikoinen oltaisiin todennäköisesti menty molemmat. Vaikka kaikki piti olla hyvin vauva ei vaan suostunut tulemaan ulos. Lopulkta oli leikattava, kun aukeaminen loppui 7cm ja alkoi ottaa takapakkia.

Vaikea raskausmyrkytys. Aika tavallinen tappaja kehittymättömissä oloissa.

Esikoisella oli syntyessään paha infektio keuhkoissa, tulehdusarvot huitelivat älyttömän korkealla. Makasi teholla viikon, ab-kuuri tehosi ja pikkuhiljaa saatiin lisähappi lopetettua ja oppi syömään itse. Ihan täysiaikainen ja hyvän kokoinen poika kyllä.



Kaksosista ensimmäinen olisi ehkä selvinnyt. Hän syntyi alateitse, mutta oli alle 2kg, joten olisiko tällaista tytönrääpälettä pidetty hengissä, jos mahdollisesti äiti ja varmasti toinen kaksosvauva olisi menehtynyt hänen syntymänsä jälkeen?



Toinen kaksosista kääntyi a-vauvan syntymän jälkeen poikittain. Pitkien kääntöyritysten jälkeen juostiin hätäsektioon ja 4min salista lähdön jälkeen meillä oli toinenkin tyttö. Napanuora kahdesti kaulan ympäri ja sen lisäksi napanuora oli niin lyhyt, ettei hän olisi ylettynyt syntymään, vaikka olisi ollut ainoakin lapsi. Vauva olisi menehtynyt alatiesynnytyksessä, huonolla tuurilla minäkin, kun vauvaa olisi koitettu repiä pois kohdusta tai vauva olisi jumittunut synnytyskanavaan.



Välillä mietin, että missään saunanlauteilla me emme olisi selvinneet, mutta mitenköhän tilanne olisi ollut jossain pienessä synnytyssairaalassa ihan nykypäivänä. Olisiko esikoisen tulehdusta huomattu ja saatu häntä tehohoitoon ajoissa? Entä kaksossynnytys? Entä jos leikkaussali ei olisi ollut valmiudessa jo siinä vaiheessa, kun sydänäänet katosivat? Olen onnellinen, että olen saanut synnyttää yliopistosairaalassa, vaikka niitä usein haukutaankin ahtaiksi ja tunnekylmiksi paikoiksi.