Lapsi haluaa lopettaa harrastuksen 1 kk:n jälkeen. Miten toimisitte?

se siihen ei kilparyhmään....Et josd siel viittii treenaa

Tosiaan vaihtakaa siihen harrastusryhmään jos kilparyhmä liian vaativa ja ei halua kilpailla... olisi väärin pakottaa.

Vaihtaessa ei mene kaikki rahat ja varusteet hukkaan. Joulun jälkeen ei sitten jatka jos ei kiinnosta...

koska kilpaurheilu voi toisille lapsille olla tosiaan liian vaativaa. Jutelkaa valmentajan kanssa tilanteesta ensin ja katsokaa voisiko palata harrastelijaryhmään.

Varmasti onnistuu. Eipä tuosta väkisin harrastamisesta tule mitään, vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että jos johonkin sitoudutaan, niin sitä sitten tehdään.

mm. uintia ja pesäpalloa seuroissa, lisäksi musisoi. Kertoi tykänneensä pesäpallosta ja uinnista tasan siihen saakka, kunnes se meni liian vakavaksi. Hän lopetti siinä vaiheessa kun kilpailulla ym. homma vedettiin hänen mielestään epämukavaksi.



Itse en todellakaan pakottaisi lasta kilpailemaan. Se ei vaan sovi kaikille. Minun mieheni ainakin on edelleen nyt 30-vuotiaana tosi urheilullinen, käy harrastuksissaan pari kertaa viikossa ja NAUTTII siitä kun se on vapaaehtoista.



Me laitettiin meidän 4v poika LassiLoikka-urheilukerhoon nyt syksyllä, mutta hän ei viihtynyt sielllä yhtään. Juoksee ja pomppii vapaasti olleessaan kuin viitapiru, potkii palloa ja pelaa mailapelejä. Telinevoimistelusalissa nauttii touhuta itsekseen. Mutta ohjattu liikunta ryhmässä ei vaan ollut hänelle (ainakaan vielä) sopiva ratkaisu. Joten otettiin hänet pois ryhmästä. Liikkua voi muutenkin, kuin harrastuksessa joka ei ole mielekäs!

osittain siitä, kenen idea kilparyhmä oli. Jos lapsi sinne halusi, niin sitten vaatisin tuota kompromissia siitä, että kokeillaan jouluun asti. Jos oli enemmän vanhempien idea niin antaisin lopettaa heti.



Idea on lähinnä se, että lapsi oppii sitoutumaan ja ymmärtämään, että harrastukset maksavat. Pari kuukautta ei nyt ole niin paljon - ja esim. voihan yksittäisiltä harrastuskerroilta olla pois, jos on paljon kokeita tai muuta tärkeää.



Oscar.

sinä 4-vuotiaan äiti, 10-vuotiaalta voi odottaa hiukan parempaa pitkäjänteisyyttä :)

kun kerran sinne asti on harrastus maksettu.



Meidän perheessä keskustellaan aina pitkään harrastuksesta ennen kuin ilmoittaudutaan/maksetaan ja jos lapsi päättää että alkaa harrastamaan niin silloin myös odotan että sitoutuu ja osallistuu harkkoihin.

kun kerran sinne asti on harrastus maksettu.

Meidän perheessä keskustellaan aina pitkään harrastuksesta ennen kuin ilmoittaudutaan/maksetaan ja jos lapsi päättää että alkaa harrastamaan niin silloin myös odotan että sitoutuu ja osallistuu harkkoihin.

vaan vakavalta treenaamiselta, eikä lapsi välttämättä tiedä mitä se on, jos on vielä "valittu" siihen ryhmään eikä hakeutunut itse. On suuri vaara sille että lapsi alkaa inhota koko lajia tai harrastamista yleensä jos pakotetaan jatkamaan.

Eikö nykyään enää opeteta lapsille pitkäjänteisyyttä? Jos ap:n lapsi on vastan kuukauden harrastanut, niin eihän siinä ajassa saa vasta kuin pientä alkutuntumaa asiaan.



En minäkään tietenkään vaatisi tekemään vuosikausia asiaa, joka on vastenmielinen tai raskas. Mutta jotain sitkeyttä odottaisin kuitenkin. Eihän elämässä myöhemminkään voi (tai kannata) luovuttaa heti kun vähän tuntuu ettei enää huvita. Koskee työtä, opiskelua, parisuhdetta jne. Elämäntaitojen harjoittelu kannattaa aloittaa jo lapsena, ja taitoihin kuuluu se että antaa asioille ja tilanteille hieman aikaa, kuulostelee rauhassa ja tekee päätöksensä harkiten.

Muuten olen kyllä tarkka, että valitussa harrastuksessa käydään, mutta ymmärrän kyllä hyvin ettei hampaat irvessä kilpailu kiinnosta

Jossa valmentajat on ehdottaneet lahjakkaimmille siirtoa kilparyhmään? Moni suostuu siinä tilanteessa miettimättä sen kummemmin omaa motivaatiota – onhan se hienoa tulla valituksi! Monta kertaa viikossa kovaa treeniä on kuitenkin yllättävän raskasta, eikä kilparyhmän treeneistä noin vaan olla ppois väsymyksen tai enkun kokeiden takia…



Minä puhuisin ensin lapsen kanssa asiasta moneen kertaan ja miettisin eri näkökulmia. Jos lapsi ei kerta kaikkiaan halua jatkaa, varmistaisin että ymmärtää ettei kilparyhmään ole sitten enää paluuta. Ja sitten yrittäisin saada lapsen takaisin harrastusryhmään ja löytää taas sen ilon, mikä harrastamiseen pitäisi liittyä.

ja selvittäisin syyn perin pohjin. Sopisin lapsen kanssa, että hän käy siellä x kertaa ja sinä aikana jutellaan ja mietitään eri vaihtoehtoja.



Minusta yksi kuukausi on liian lyhyt aika muodostaa todellista käsitystä treenaamisesta uudessa ryhmässä, siksi koettaisin varmaan jollakin porkkanoilla saada lapsen jatkamaan sinne jouluun. Tietysti samalla pitää seurata lasta, jos näet, että treeneihin meno tuntuu todella vaikealta, antaisin lopettaa aikaisemminkin.

Jos lapsi halunnut, niin jouluun saakka tulee käydä.



Jos vanhempien toive, niin lievempi kanta.

Keskustelisin lapsen kanssa, mikä siellä tökkii. Jos pitää lajista, niin miksi uusi ryhmä ei innosta? Jos lapsi on uutena tullut ryhmään, jossa muut treenanneet jo kauemmin, niin voi tuntea olevansa jotenkin huonompi kuin muut ja siksi ei innosta. Siellä harkkaryhmässä on todennäköisesti ollut se taitavin tai ainakin taitavimmassa porukassa, joten muutos voi olla merkittävä. Jos kilparyhmä oli lapsen toive, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi sitoutua ryhmään joksikin aikaa. Onko ehtinyt jo kilpailuihin? Kannattaa ainakin muutamat kilpailut käydä, alku voi olla aina vaikeaa ja sitten helpottaa.

Sitten, jos kilparyhmä oli vanhempien/valmentajan idea ja lapsi ei siitä alunperinkään innostunut, en olisi yhtä tiukka. Parempi vaihtaa takaisin harkkaryhmään ennen kuin innostus koko lajiin lopahtaa.

Kyseessä on urheiluharrastus, jossa harjoitellaan useita kertoja viikossa. 10-v. lapselle on hankittu varusteet ja maksettu valmennusmaksu jouluun asti. Lapsi on ennenkin "harrastellut" kyseistä lajia, mutta tänä syksynä pääsi kilparyhmään, jossa tietenkin harjoitellaan tosissaan.

Nyt lapsi haluaa lopettaa. Harjoittelu on kuulemma liian raskasta eikä hän halua kilpailla. Miten suhtautuisitte asiaan tässä vaiheessa - antaisitteko lopettaa, ettekö antaisi, vai sopisitteko jotain kompromissia kuten että katsotaan jouluun asti, kuukauden päähän tms.

Sua ottaa päähän noi maksetut kustannukset, mutta älä silti pakota. Meillä kävi sama juttu. Ei kannata pakottaa harrastamaan. Miltä itsestäsi tuntuis moinen? Suostuisitko, alistuisitko? Kompromissit eivät aina hyväksi ja kuka lopuksi on tyytyväinen? Sä? Ja lapsi :(

kilpatasolla harjoittelukin taisi olla sinun ideasi. jos ei, olisit varmaan aloituksessa maininnut että lapsi halusi kilpatasolle



Minulla on kaksi lasta. toinen rakastaa kilpailla omassa harrastuksesaan. toinen on vielä liian lapsellinen ja inhoaa häviämist ja sitä kautta pelejä ja kilpailuja, toista ei edes ihan pienenä vaivannut häviäminen . Toista vielä koululaisena.

...mä en anna lopettaa ensimmäiseen inahdukseen. Meillä vähän sama kun poika aloittanut koripallon ja ei haluakaan jatkaa kun siinä pitää pelata. Poika on 6v eikä enää "pääse" liikkareihin -niistä on tykännyt hirveesti. Mä oon kuitenki sitä mieltä, että ensin pitää yrittää ja sitten voi lopettaa.



Olen myös (tiedän, olen hirviö) sanonut pojalle, että hänellä on pakko olla joku harrastus. Että se ei ole vaihtoehto, että jää kotiin pelaamaan pleikkaa ja leikkimään legoilla. Sinänsä sen harrastuksen ei tarvitse olla koripallo -olkoon vaikka postimerkkien keräily (hmm, no ehkä ei se...) mutta että on joku sellainen "oma juttu" jonka parista löytää samanhenkistä seuraa.



Lisäksi painotin sitä, että koulussa poikien liikunta on pelaamista että kovin on orpo olo, jos ei mitään peliä halua pelata.



Me ollaan tosi urheilullisia ja on pakko sanoa, että hieman ollaan pettyneitä kun tää meidän esikoinen ei olekaan sellainen innokas pikku-vesseli, joka haluaisi pelata pallopelejä. En tiiä, mistä innostuis mutta urheilu ei tule olemaan hänen juttunsa. siitä olen varma. valitetavasti.

Koeta kestää, jollette oo samaa mieltä. Haluatko olla oikeassa vaiko onnellinen? Kumpi on tärkeämpää? Ajattele miltä sä tunnut lapsen mielestä? Jos olisin Jättiläinen nostaisin kaikki huonokäytöksiset aikuiset vahvaan koukkuun roikkumaan Eiköhän jatkuva valitus, vihaisuus ja jyrääminen loppuis. Lapsilla pitäis oikeasti olla ihka oikea satujen Jättikaveri, joka pistäis vanhemmat rahoinensa ja huonojen hermojensa kanssa kuriin. Oo siinä kiltisti jouluun saakka enstex!

Hyvä että huomaat lapsen yksilöllisyyden ja mitä se merkitsee.