Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

PIKAISESTI apua lääkkeenottoon!

29.11.2005 |

Tytölläni 3v on korvatulehdus. Eilen saimme lääkekuurin, mutta kun tuo neiti ei ota lääkettä ei sitten millään. Eilen illalla hän sylki yli puolet pois, kun melko väkisin piti suuhun ruisku laittaa. Tämän aamun olen taistellut neidin kanssa, niin että mulla palaa hihat ihan millä hetkellä tahansa. Ei suostu millään yhteistyöhön!



Olen yrittänyt tarjota ruiskulla, " yskänlääke" kupista, lusikalla. Tarjonnut hänelle namin ja piparin lääkkeen jälkeen. Ei kelpaa.

Tarjosin jopa joululahjaksi ostamaani telttaa, että saa leikkiä sillä, mutta senkin kuulemma saan antaa pois naapurin lapsille, sillä hän ei aio lääkettää ottaa. Laitoin hänet sänkyynsä, jossa hän nyt on istunut jo aika kauan. Käyn välissä hänen luonaan, pidän sylissä ja juttelen muita juttuja, kun sitten otan lääkkeen taas puheeksi. Mutta ei. Huutaa vain että " mene pois, anna mun olla rauhassa" . Menen sitten vauvan luokse olohuoneseen, josta näen kyllä neidin sänkyyn.



Lääkkeiden ottaminen on ollut aina ongelma. Jo vauvana hän alkoi " sulkea" peppunsa, kun oli tarve laittaa suppoja. Hän suostu ottamaan nestemäisiä lääkkeitä saatikka tabletteja. Vaikka kuinka syvälle suuhun yrittäisi nestemäiset lääkkeet ruiskulla laittaa, hän " sulkee" nielun ja sylkee kaikki pois. Hän on kovin tarkka, jos yrittää huijaa sekoittamalla lääkkeen mihin tahansa. Tutkii tarkasti kaiken tarjotun. Ja ollut siis tällainen Aina. Onnellista on että ei onneksi ole ollut vielä montaa lääkekuuria. Kopkop, puuta.



Onko kellään mitään neuvoja mitä voisin tehdä????

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
29.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi kurjuus, kuulostaa, että olet kaikki keinot käyttänyt. Mutta .Mieleeni tuli, että voisiko toimia joku seuraavista:

1. Kokeile, suostuisiko lapsi itse ottamaan lääkkeen sillä verukkeella, että saa " antaa sitä samaa sinullekin" siis leikkinä?

2. Kerro, mitä tapahtuu ,jos lääkettä ei ota eli kyse ei ole vaihtoehdosta. Meillä yksi lapsista taisteli lääkettä vastaan, mutta sit kun sanoin, että seuraava vaihtoehto on sairaalaan lähtö ja siellä sit lääkkeen ottaminen väkisin niin johan kelpasi. Ja tuo oli ihan tosi kun kyse oli todella akuutista lääkityksestä.



Kolmaskin oli jossain muodossa mielessä, mutta en saan nyt enää ajatuksesta kiinni.



Joka tapauksessa tsemppiä!



T: Vuokko, pojat -99 ja -01 sekä tyttö 04 ja rv 21

Vierailija
2/7 |
29.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei olla lähdetty lahjontaan lainkaan (tässä asiassa;)). Lapsi saa itse pitää kiinni ruiskusta ja hän imee " Hienosti!!" lääkettä samalla kun me vähän autamme ruiskuttamalla lääkettä hitaasti. Tämä on neidin hieno ohjelmanumero eli kehua pitää paljon ja isoon ääneen. Hän todella imee posket lommolla lääkettä niin, ettei tarvitse juuri itse tehdä mitään :D

Yritä itse olla hyväntuulinen ja iloinen. Meillä ainakin neiti reagoi helposti äidin kiukutteluun kiukuttelulla. Älä anna vaihtoehtoa - yritä vain tehdä lääkeen ottamisesta miellyttävä tapahtuma pakkotilanteen asemasta. Tsemppiä!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
29.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

juu, yritä kehumiset ja kannustamiset, mutta jos ei muuten mene, niin laita lapsi selälleen lattialle, istu hajareisin päälle niin että kädet jää nalkkiin, sitten leuasta kiinni, lääke suuhun ja äkkiä nenästä kiinni -> aiheuttaa tahattoman nielemisreaktion ja lääke menee alas.

Kuullostaa kamalan julmalta, tiedän, mutta meillä on kaksi poikaa, josta toisen on saanut aina jotenkin huijattua ottamaan lääkkeen, mutta pienempi on täysin mahdoton.Sai ekan lääkekuurinsa 3 kuisena ja on ollut korvatulehduskierteessää... Osasi jo silloin kolmikuisena kakoa, niin että lopulta oksensi lääkkeen.. Meille on lääkärissä kirjoitettu normaalia isompia lääkemääriä, koska noin puolet on aina tullut oksentaen ulos, normaali annos ei olisi riittänyt koko kuurin ajaksi!

Lopulta kun ei enää muu ole auttanut, on ollut tuo pakkokeino käytössä. Teillä on tyttö jo niin iso (meillä tää pienempi vasta vuoden, joten selitykset ei tehoa), että luulis kerran-pari riittävän ko. pakkokäsittelyä, sitten voisi taas yrittää selittää kuinka kaikille olisi kivempaa, jos hän ottaisi lääkkeen suosiolla, mutta jos ei, niin sitten käsittely jatkuu..

Vierailija
4/7 |
29.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän kuopus halusi jo viime kesänä 3,5-vuotiaan itse " ambioottia" , kun korvaan alkoi sattua Itse asiassa viime korvatulehduksen aikaa sain taistella hänen kanssaan kipulääkkeen otosta, kun hän väitti kiven kovaa että vain antibiootti auttaa. Selitin että antibiootti tappaa pöpöt, mutta kipulääke vie säryn pois ja näytin vielä pullosta, että lääkäri on kirjoittanut että antibioottia saa ottaa vain kaksi kertaa päivässä mutta kipulääkettä otetaan aina tarvittaessa. Poika uskoi ja otti kiltisti särkylääkkeen.



Esikoinen kun joskus rimpuili astmalääkkeen kanssa, niin mekin sanottiin että joko otat lääkkeen kotona tai sitten sairaalassa hoitajan kanssa, mutta otettava se on. Olennaista siis meillä on ollut, että lääkkeen otosta ei neuvotella vaan se otetaan silloin kun sen aika on. Ja lapselle tehdään selväksi, miksi se otetaan ja mitkä on seuraukset jos ei oteta.



Sinuna tekisin nyt näin: otat lääkkeen ruiskuun ja sanot lapselle että nyt se täytyy ottaa, muuten vaikutus lakkaa ja korva tulee uudestaan kipeäksi. Muitutat mitä lääkäri sanoi ja näytät vaikka reseptiä ja luet siitä: XX:n pitää ottaa lääkettä kaksi kertaa päivässä että paranee. Sitten annat lääkkeen vaikka edellä kuvatulla tavalla väkisin. (Ei haittaa vaikka osa lääkkeestä tulisi uloskin, tarkoitus on lähinnä saada homma hoidettua) Lääkkeen annon jälkeen kehut kovasti ja ihastelet, että nyt se on ohi ja korva alkaa parantua, ja annat vaikka sen piparin. Illalla sama proseduuri, ei neuvotteluja, ei maanitteluja vaan jämäkkä selitys ja lupaus namista päällei, ja sitten lääke suuhun. Uskoisin että se alkaa vähitellen sujua, kun lapsi huomaa että vaihtoehtoja ei todellakaan ole ja toisaalta että myöntymisestä seuraa sekä kehuja että parantuminen että piparia ;-)



Vierailija
5/7 |
29.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Annoin tytölle toisen ruiskun, jolla sai antaa minulle lääkettä. Ja sitten kokeiltiin toisinpäin, mutta ei onnistunut. Yritin hetken päästä, että saisi antaa itse itselleen lääkkeen, mutta eipä sitten se auttanut. Väkisin sitten sylissä pitäen laitoin ruiskun suuhun ja varmaan taas tuli kaikki pois. Nyt lopetan tältä päivältä yritykset ja illalla miehen kanssa yhdessä toteutamme tuon edellisen viestin " pakkokeinon" .



Pahinta tässä on oma turhautuminen. Myös minä itse sekä vauva olemme kuumeflunssassa, joten jaksaminen on aika kortilla. Onneksi mies tulee töistä parin tunnin kuluttua ja hän saa ottaa lasten hoitovuoron.

Vierailija
6/7 |
29.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän poika (2½v) ei onneksi ole hangoitellut vastaan koskaan, vaan joskus jopa pyytää itse lääkettä! Olen silti sekoittanut lääkkeet yleensä hedelmäsoseeseen tai jogurttiin tms. Voisikohan sitä kokeilla? Toivottavasti jokin konsti tepsii :o)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
29.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi tukevasti syliin, kädet niin ettei pysty huitoo, sitten lääke ruiskulla suuhun ja SAMANTIEN PUHALLAT LASTA KASVOIHIN VOIMAKKAASTI!!Mutta lyhyesti, sellainen alkometri puhallus. Pienillä lapsilla ainakin tulee puhalluksesta nielemisrefleksi..En tiedä toimiiko enää 3v lapsella.



Meillä poju sai näin lääkkeet kun oli sairaalassa, hän 2,5v uhmalla ja voimalla ei niitä sovinnolla niellyt..Ei auttanut namit ja lelut.