Nyt tekisi mieli itkeä, kun niin harmittaa tämä

mitään hyötyä, mutta jos pakko on, niin itke sitten.

Sen jälkeen lähdet tekemään jotain kivaa, koska mitä ilmeisemmin olet työnsaannin eteen tehnyt kaikkesi.

Ei sellaiseen kannata hautautua, mihin ei itse voi enempää vaikuttaa.

tuo itku vaihe. Osa-aika työlä ei rikastu. Nyt välillä on taas apaattinen vaihde, en jaksa itsekä vaikka rahaa ei olekaan. Teksisin kyllä töitä enemmän, kun vain olis töitä.

Ihminen ei ole robotti, vaan tunteva kokonaisuus. Itku helpottaa ja sen jälkeen tartut toimeen. Jos et saa töitä niin pidä itsesi aktiivisena äläkä ikinä luovuta!



Tsemppi! Tänä vuonna potkut on annettu jo liian monelle henkilölle. Et todellakaan ole yksin.



http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/rajujen-yt-neuvotteluiden-vuos…

Ymmärrän kyllä, että vähärahaisuus ei ole kivaa, mutta opetelkaa näkemään ne elämän hyvät puolet.

Jos olette ihan oikeasti masentuneita asian johdosta, niin hankkikaa hoitoa.

Jos masennusta ei ole, niin opetelkaa ajattelemaan eri tavalla.

Se on mahdollista.

Se rahattomuudessa rypeminen ei auta yhtään. Vain pahentaa tilannetta.

Kyllä harmittaa tämä työttömyys Politiikot jauhavat työllisyydestä. Minä katson ikkunasta ulos ja juon kahvia. Itken. Poika tulee pian koulusta kotiin. Itkua lisää vielä tieto siitä että en saanut haettua valtiolla ollutta avoinna olevaa määräaikaista virkaa. Nimittivät virassa aikaisemmin olleen. Tosin olin haastattelussa ja se tuo jonkinlaista toivoa elämään. Takana kolmen vuoden työttömyys. Itkettää miten selviän. Pojallekkin piiloittelen työttömyyttäni. Hän on sen ikäinen ettei vielä ymmärrä.Hävettää. Kaikkeni olen työttömyyteni eteen tehnyt......