Tajusko kukaan Jipun haastattelua uusimmassa Seiskassa?

sovitaan nyt sitten vaikka niin jos se sinun oloasi helpottaa. :)

Mieti asiaa, jos uskallat.

ihmistä joka tykkäisi Jipusta. Kaikkien mielestä se on lähinnä skitso akka. Erikoista että valtaosassa ihmisistä se herättää inhoa.

rypien. Me jotkut vaan olemme osanneet hakea apu, emmekä ruikuta asiasta aina ja kaikkialla. Ja tottahan tuskaa väentää se, että hankkii itselleen vielä pikkukriminaalin jätkän avokiksi.

sovitaan nyt sitten vaikka niin jos se sinun oloasi helpottaa. :)

Mieti asiaa, jos uskallat.

ihmistä joka tykkäisi Jipusta. Kaikkien mielestä se on lähinnä skitso akka. Erikoista että valtaosassa ihmisistä se herättää inhoa.

Moni psykologi sanoo, että terveimmät ihmiset ovat niitä, jotka tunnistavat oman sairautensa. Ja sairaimmat niitä, jotka luulevat olevansa terveitä.

Ensin syntyy kuuluisan oopperalaulajan tyttäreksi. Kotona juodaan ja ollaan samalla uskovaisia traumaattista. Sitten, jotta tarina ei olisi liian raju, miljonäärit ottavat tytön ottolapsekseen. Tytöstä tulee kuuluisa laulaja. Elämänsä on ollut poikkeuksellisen kova juu juu.

Eli alkoholismia, ahdistavaa uskonnollisuutta ja sitten eroon perheestä? Anteeksi nyt, mutta ei nämä ole mitään pikkujuttuja? Ja luuletko sinä että raha tekee onnelliseksi? Kun rikkaat ottavat rikkinäisen lapsen ottolapseksi, raha paikkaa haavat? Ja lisäksi, traumatisoitumisen aste ei riipu siitä, miten rankkoja elementtejä lapsuuteen sisältyy vaan siitä, mikä on lapsen palautumiskyky, ts. synnynnäinen temperamentti ydistettynä siihen pystyykö lapsi käsittelemään traumojaan jonkun kanssa. Edes yksi ihminen rittää jolle voi kertoa ja joku lohduttaa. Joillakin ei ole yhtäkään.

Minä en epäile, etteikö tällä Jipulla olisi ollut vaikeaa, mutta alan olla korvia myöten täynnä tätä, kun avautuu asiasta joka paikasta. Joka ikinen haastattelu tuntuu olevan vain sitä, miten hänellä on ollut vaikeaa, hän on niin rikki, niin täynnä tuskaa, niiiiiiin niiiiiiiiin kaikkea. Selittää aikuisenakin tekemiään tekojaan jatkuvasti tällä huonolla lapsuudellaan. En lue enää kuin otsikot, jos sitäkään. En vain jaksa tuota itsesäälissä rypemistä ja sillä huomion ja palstatilan kerjäämistä. Lopettaisi jo!

Kyllä, minulla on ollut lapsuudessa myös alkoholismia, vanhempien riitaisa ero, itsemurha ja mitä kaikkea. Vaikeaa on ollut. En vain kuormita asioilla kaikkia, jotka vain viitsivät kuunnella. Toki olen puhunut ja puhun asioista joillekin, mutta en vello menneissä enkä varsinkaan syytä omaa käyttäytymistäni jatkuvasti lapsuuden traumoilla. Vaikka toki ymmärrän, että osa käytöksestäni ja se, miten reagoin joihinkin asioihin, johtuu lapsuudesta.

jos luulet, että minä olen Jippu, et voisi olla enempää väärässä.



28

Ensin syntyy kuuluisan oopperalaulajan tyttäreksi. Kotona juodaan ja ollaan samalla uskovaisia traumaattista. Sitten, jotta tarina ei olisi liian raju, miljonäärit ottavat tytön ottolapsekseen. Tytöstä tulee kuuluisa laulaja. Elämänsä on ollut poikkeuksellisen kova juu juu.

Eli alkoholismia, ahdistavaa uskonnollisuutta ja sitten eroon perheestä? Anteeksi nyt, mutta ei nämä ole mitään pikkujuttuja? Ja luuletko sinä että raha tekee onnelliseksi? Kun rikkaat ottavat rikkinäisen lapsen ottolapseksi, raha paikkaa haavat? Ja lisäksi, traumatisoitumisen aste ei riipu siitä, miten rankkoja elementtejä lapsuuteen sisältyy vaan siitä, mikä on lapsen palautumiskyky, ts. synnynnäinen temperamentti ydistettynä siihen pystyykö lapsi käsittelemään traumojaan jonkun kanssa. Edes yksi ihminen rittää jolle voi kertoa ja joku lohduttaa. Joillakin ei ole yhtäkään.

Minä en epäile, etteikö tällä Jipulla olisi ollut vaikeaa, mutta alan olla korvia myöten täynnä tätä, kun avautuu asiasta joka paikasta. Joka ikinen haastattelu tuntuu olevan vain sitä, miten hänellä on ollut vaikeaa, hän on niin rikki, niin täynnä tuskaa, niiiiiiin niiiiiiiiin kaikkea. Selittää aikuisenakin tekemiään tekojaan jatkuvasti tällä huonolla lapsuudellaan. En lue enää kuin otsikot, jos sitäkään. En vain jaksa tuota itsesäälissä rypemistä ja sillä huomion ja palstatilan kerjäämistä. Lopettaisi jo! Kyllä, minulla on ollut lapsuudessa myös alkoholismia, vanhempien riitaisa ero, itsemurha ja mitä kaikkea. Vaikeaa on ollut. En vain kuormita asioilla kaikkia, jotka vain viitsivät kuunnella. Toki olen puhunut ja puhun asioista joillekin, mutta en vello menneissä enkä varsinkaan syytä omaa käyttäytymistäni jatkuvasti lapsuuden traumoilla. Vaikka toki ymmärrän, että osa käytöksestäni ja se, miten reagoin joihinkin asioihin, johtuu lapsuudesta.

Ihan kuin se olisi maailman ainoa ihminen jolla on ollut vaikeaa. Joka paikassa vinkumassa sääliä! Yök!

Ja lapsen palautumiskyky juu juu. Sanoinhan, että hänen elämänsä on ollut poikkeuksellisen rankka.



Pakkohan noin rankasta elämästä on koko loppuelämänsä ruikuttaa.

kun joka lauseessa yritetään sanoa jotain "kuolematonta", niin lopputulos on se ettei oikeasti SANOTA yhtään mitään ja muiden korvissa se kuulostaa tältä "blaablaajadiipadaapa..."

Kun kuuntelee joidenkin legendojen (esim. John Lennon, Freddie Mercury) kuolemattomia lauseita, niin ne on oikeasti aika arkisia ja jokaisen täysin ymmärrettävissä olevia lausahduksia. Ei mitään just tyyliin: "Särkyneellä vastuunottamisen kyky voi olla hukassa..." Millä helvetin "särkyneellä"? Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä.

en ymmärtänyt tekstiä. Puhuttiin paljon, mutta sisällöstä ei sanottu mitään konkreettista. Esimerkkejä. Mikä valheellinen elämä? Mä en tajua.

en ymmärtänyt tekstiä. Puhuttiin paljon, mutta sisällöstä ei sanottu mitään konkreettista. Esimerkkejä. Mikä valheellinen elämä? Mä en tajua.

Ylipäänsä elämänviisauden on just sellaisia, että niille jotka ei tajua (vielä) ne kuulostaa karmeilta latteuksilta. Sitten kun vanhempana ja viisastuneena lukee tekstin uudelleen, huomaa että siitä saa ihan uusia asioita irti ja oikeasti ymmärtää mistä puhutaan.

Esimerkki, latteuksien latteus "elä hetkessä". Hetkessä elämisen taito kehittyy koko ajan elämän myötä ja ainakin itselläni se on nyt jotain ihan muuta kuin parikymmpisenä. Vaikka molempina aikoina mulla oli jokin kuvitelma siitä mitä se tarkoittaa, nyt nelikymppisenä huomattavasti syvempi.

hetkessä eläminen oli nuorempana hyvin vaikeaa ja muistan vieläkin sen hetken jokin aika sitten kun oikein tunsin miten tajuntani tavallaan laajeni ja ymmärsin mitä todella tarkoittaa hetkessä eläminen. Tai ehkä ymmärsin vieläkin vain pienen hippusen siitä? Silti se oli taianomainen tunne, ihan kuin uusi maailma olisi auennut. Ei minä pysty välittämään sitä kokemusta toiselle ihmiselle sanomalla sille vain että "elä hetkessä". Pitää elää ja kokea ja joku päivä sitten se tulee vähän niinkuin lahjana. Ja sitten voi todetta, että okei, TÄTÄ sillä tarkoittiin.

vaikka kai se suomeksi oli kirjoitettu



Ajattelin vaan, että joku vissiin on ollut nyt kamoissa tai jotain, sen verran sekavia juttuja siinä höpistiin, ja käänsin sivua.

oli pitkä juttu, jossa kertojina olivat sekä jippu että hänen isänsä.

Ymmärrän Jippua tosi hyvin ja osaan samaistua. Alkoholistiperheen lapsi ja lapsuus on ollut rankka.



Kelläpä lapsuus ei olisi ollut rankka ja varmasti Jippu voisi olla syrjäytyneempi ihan oikeasti, mutta on nyt tossa missä on. Hän on kuitenkin suht nuori, 20 jotain ja kasvamassa aikuiseksi. Miksi kertoo noin avoimesti asiansa, en ymmärrä.



Tajuan häntä kuitenkin. minussa on tosi paljon samaa kuin hänessa, mutta olen kuitenkin opiskellut, käynyt säännöllisesti aina töissä 16-vuotiaasta saakka ja nyt olen kahden lapsen äiti.



Ollaan kaikki tosi erilaisia, vaikea se on dumata toista tai yrittää asettua toisen saappaisiin. Ei voi titetää. Itse en lähtisi julkisuuteen ryöpyteltäväksi eikä mua jipun musiikki puhuttele toisaalta millään tasolla, mutta tajuan häntä kyllä.

Jippu on taas kihloissa jonkun eläkevaarin kanssa:)

suustansa sekä laulaen että puhuen sellaista soopaa etten voi ymmärtää. Hirveetä tekotaiteellista paskaa. Ei tuu tämäkään suhde kestämään puolta vuotta kauempaa, sokerisesta haastattelusta päätellen.

Haluaisin tietää oletko käynyt kuuntelemassa Jippua livenä? Muuttuisi sunkin käsitys hänen lauluäänestään.

Jippu lauloi blogijarnan häissäkin.