Olin yläasteella luokkani paras, minusta tuli siivooja :)
Kommentit (46)
minä olin vielä lukiossakin luokkani toiseksi paras ja 5 ällääkin tuli. Silti olen nykyään varmaan pienituloisin koko luokaltani, ja oma valinta on ollut. Teen helppoa työtä ja lyhyttä päivää, enkä vaan koskaan tajunnut mitä järkeä on haalia hirveät tulot kovalla stressillä, kun viisas pääsee vähemmällä.
olla aika matala taso, tai sitten valehtelet. Meillä ainakin luokan parhaat meni lukioon, ja voin kertoa etten tunne yhtään lukion käynyttä oikeasti ammatikseen (ei opintojen ohessa) siivoavaa. Eli taidat olla provo :) tai sitten teidän luokan parhauteen riitti keskiarvoksi 7.
Kyllä mä tiedän meidän lukiosta aika monenlaista "paskaduunin" tekijää, on pitsakuskia, varastomiestä, bussikuskia, portsaria, kaupan kassaa, lähihoitajaa ja tietenkin se siivooja :)
Ja nämä ei ole mitään huhuja, vaan meillä oli pari vuotta sitten luokkakokous ja toisia taas nään töissä.
Koulukaveri oli yläasteella kireän ahkera, pinnistelevä ja suoritti koko koulun liki 10 keskiarvolle.
Tästä on nyt aikaa varmaan vajaa vuosikymmen. Nyt sillä on kaksi lasta peräkkäin parikymppisenä tehtynä jollekin turkki-irak- miehelle, ei mitään tutkintoa tietenkään, ei töitä ja turvakodin kautta saanut jonkun kaupungin asunnon.
Ja ai-van raivona koko ajan. Olen päässyt/joutunut sivusta seuraamaan sitä säätämistä. Se ei saa pidettyä työkkärin korvauksia voimassa ja maksussa, kun se ei hoida sinne ilmottautumista ajoissa. Jotenkin niinkuin se olisi "kosto" jostain.
Mietin vaan, sen tarkemmin tietämättä, että minkälainen miinakenttä se sen lapsuudenkoti oikein mahtoi olla. Että miksi se oli koulussa sellainen suorittaja. Ja miksi sen piti heti aikuisuuden kynnyksellä rakastua(??) ja alkaa tehdä lapsia jonkun mehmetin kanss.
Ja miksi se on nyt muutamassa vuodessa jo ihan loppu ja jotenkin kaikki kortit pelattu ja lähinnä vaan vittuuntunut muihin, jotka jotenkin elelee vaan tavan elämäänsä.
minä olin vielä lukiossakin luokkani toiseksi paras ja 5 ällääkin tuli. Silti olen nykyään varmaan pienituloisin koko luokaltani, ja oma valinta on ollut. Teen helppoa työtä ja lyhyttä päivää, enkä vaan koskaan tajunnut mitä järkeä on haalia hirveät tulot kovalla stressillä, kun viisas pääsee vähemmällä.
on mun tarina. Pääsen töistä aikaisin kotiin ja työni on helppoa. Mieheni on myös perusduunari ja pienillä palkoilla ollaan pärjätty vallan mainiosti. Matkustellaan, käydään teatterissa, meillä on kaksi autoa. En vaihtais elämääni kenenkään muun elämään mistään hinnasta :)
olin koulun parhaita, ja musta ei tullut mitään.
Ei kehtais kyllä luokkakokoukseen mennä ihmeteltäväksi.
Niistä huonommin suoriutuneista tuli lääkäreitä ja ties mitä...
aina luokan paras tai kakkonen. Yläasteen lopetin ka 9,2. Aloitin lukion reippaana, mutta loppuun vein huonosti. Keskiarvo lopulta 7,8, kun en ollut edes paikalla koskaan. Kirjoitin M:n yleisarvosanan lukematta sivuakaan.
Todellinen kypsymätön ääliö siis siihen aikaan.
Minusta tuli sh
johtotehtävissä. Palkka on naiselle kohtuu hyvä eli 4500 eur. Minulla on opistoasteen tutkinto, mutta olen edennyt työelämässä tavoitteideni mukaisesti. Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseeni. Olen aina saanut arvostusta työstäni, vaikka itse olen aika vaatimaton ja vähään tyytyväinen.
on 9,2 tai 9,5? :D Meidän luokalla ainakin viidellä tytöllä oli 9,8 ja siis pelkästään mun luokalla, puhumattakaan kaikista neljästä rinnakkaisluokasta. Mun on kyllä pakko tunnustaa että en ymmärrä kuka jaksaa siivota päivät pitkät. Tai jakaa vaikka postia. Eikö se ole KAUHEAN yksitoikkoista? Mutta sinänsä hyvä että joku jaksaa, jonkunhan on noikin hommat tehtävä...
yhden tyypin, joka luki itsensä maisteriks huippuarvosanoin pääaineena fysiikka. Se ois riemusta kiljuen otettu jatko-opiskelijaks. Silti se on nyt siivojana ja postinjakajana.
Toinen fyysiko muutaman post-doc vuoden jälkeen alkoi rekkakuskiksi.
Peruskoulun ja lukion ajan kiikuin aina top 3:ssa, mutta yo-opintojani en ole saanut koskaan tehtyä loppuun. En ole töissä, mutta en myöskään elä yhteiskunnan tuilla.
Monesta laiskasta ja jopa tyhmänoloisesta kaverista on tullut menestyjiä tai "menestyjiä", etenkin jos menestystä mitataan titteleillä ja palkan suuruudella, vaikka juuri mitään eivät työaikana tee. Kyllähän se välillä vituttaa, mutta oma valinta tämäkin.
Itse olin peruskoulun ja lukion priimus, ja niin vain työskentelen pienipalkkaisella akateemisella alalla. Olisin päässyt opiskelemaan mm. lakia, mutta onneksi tulin järkiini, ja valitisin toisin.
Viihdyn työssäni, koska työni on merkityksellistä ja arki hyvää.
Tunnen myös näitä akateemisesta duunariksi vaihtaneita - se ei ole enää mitenkään poikkeuksellista.
t. äiti 45 v.
yhden tyypin, joka luki itsensä maisteriks huippuarvosanoin pääaineena fysiikka. Se ois riemusta kiljuen otettu jatko-opiskelijaks. Silti se on nyt siivojana ja postinjakajana. Toinen fyysiko muutaman post-doc vuoden jälkeen alkoi rekkakuskiksi.
jos palkka olisi vähän parempi ja jos olisi vaihtelevia kohteita. Paljonko sulla ap on palkka?
Lukion paras tyttö aloitti yliopiston, lopetti ja nyt vuosia myöhemmin nysvää porukoillaan tekemättä mitään.
Yläasteella luokan paras tyttö, lukionkin suoritti ysin keskiarvolla ja kirjoitukset veti kunnialla kotiin ja nykyään liikkuu ties missä porukoissa, tissuttelee ja pössyttelee päivät pitkät.
Se luokan surkein poika jonka keskiarvo oli vitosen tuntumassa, se joka pääsi rimaa hipoen kaikki aineet läpi (osan varmaan säälistä) sai ihan huipputyöpaikan, on tosi hyvä työssään ja tienaa omaisuuksia.
Että eipä se koulumenestys aina tulevaisuudesta kerro... Tosin onhan sitten niitäkin jotka peruskoulun jälkeen ei mennyt mihinkään eikä tee edelleenkään mitään muuta kuin kittaa kaljaa ja käy sossussa ja niitä jotka sai hyvät arvosanat, sai hyvät jatkokoulutuspaikat ja sen jälkeen työpaikat. Ja suurin osa meistä menee siihen väliin.
Taitaa olla kaikilla aika ankeaa elämä ja vailla mitään saavutuksia, jos aikuisena vielä muistetaan jotain peruskoulun keskuarvoja. Mä olen vielä alle 30, mutta elämääni on mahtunut niin paljon kaikkea että en edes jotain lukion todistuksia enää muista. Niillä kun ei ole mitään väliä.
Ei kyllä ihme,että olet siivooja,kun et edes äidinkieltäsi osaa tuon vertaa -olet onnelliinen elämäÄSI! Oikea sijamuoto on elatiivi,eli ei ollut teillä kyllä huimaava taso koulussa,jos sinä olit luokkasi paras!
Ei osaa kirjoittaa suomea kunnolla, on siivooja...
Taisi olla pikku teiniritsa joka oli paras (ja ainoa) luokallaan imemään luokan poikien ja opettajan pippeleitä.
Amisaikaan sit joku pani paksuksi, ja nyt ap on "elämäänsä tyytyväinen" yh siivoaja joka asuu vammaisen lapsensa kanssa jossain rupuisessa lähiöyksiössä.
Ei osaa kirjoittaa suomea kunnolla, on siivooja...
Taisi olla pikku teiniritsa joka oli paras (ja ainoa) luokallaan imemään luokan poikien ja opettajan pippeleitä.
Amisaikaan sit joku pani paksuksi, ja nyt ap on "elämäänsä tyytyväinen" yh siivoaja joka asuu vammaisen lapsensa kanssa jossain rupuisessa lähiöyksiössä.
It takes one to known one.
Koulukaveri oli yläasteella kireän ahkera, pinnistelevä ja suoritti koko koulun liki 10 keskiarvolle.
Tästä on nyt aikaa varmaan vajaa vuosikymmen. Nyt sillä on kaksi lasta peräkkäin parikymppisenä tehtynä jollekin turkki-irak- miehelle, ei mitään tutkintoa tietenkään, ei töitä ja turvakodin kautta saanut jonkun kaupungin asunnon.
Ja ai-van raivona koko ajan. Olen päässyt/joutunut sivusta seuraamaan sitä säätämistä. Se ei saa pidettyä työkkärin korvauksia voimassa ja maksussa, kun se ei hoida sinne ilmottautumista ajoissa. Jotenkin niinkuin se olisi "kosto" jostain.
Mietin vaan, sen tarkemmin tietämättä, että minkälainen miinakenttä se sen lapsuudenkoti oikein mahtoi olla. Että miksi se oli koulussa sellainen suorittaja. Ja miksi sen piti heti aikuisuuden kynnyksellä rakastua(??) ja alkaa tehdä lapsia jonkun mehmetin kanss.
Ja miksi se on nyt muutamassa vuodessa jo ihan loppu ja jotenkin kaikki kortit pelattu ja lähinnä vaan vittuuntunut muihin, jotka jotenkin elelee vaan tavan elämäänsä.
Nuori ihminen tuo kertomasi henkilö ja tuntuu ikävältä, jos jo luovuttanut elämän suhteen. Kosketti siksi, että itsellänikin oli vaihe missä olin raivona kaikelle (ulkopuoliselle). Koulutuspolitiikka oli kusettanut, naisia syrjitään työelämässä jne. Mutta se kaunis päivä kun tajusi katsoa peiliin niin hupsis kun sainkin elämäni järjestykseen ja pian jopa koulutustani vastaavaa työtä.