Lue keskustelun säännöt.
Päivähoito alkaa, äitiä ahdiastaa yllättävä asia.
24.09.2012 |
Ei huoleta lainkaan että pärjäävätkö 2 ja 4 vuotiaat lapset hoidossa, ei.
Minua ahdistaa se hoitohenkilökunta ja mahdollinen perheeni analysointi, kyttääminen ja lasten tarkkailu muussa kuin hoito mielessä.
En edes tiedä onko ahdistukseni aiheellinen.
Päiväkodista käydään kotikäynnillä tässä kaupungissa ennen hoidon aloittamista. Meillä hoitajan kotikäynti oli jo, ja meni hyvin. Mutta se stressasi minua niin että siivosin aamu seitsemästä saakka taloa. Pesin saunan lauteiden alusetkin, siivosin kaapit, leikkasin nurmikon, kylvetin lapset ja koiran, siis ihan sairasta.
Olin koko päivä todella pahalla päällä ja ainoa ajatus oli että kotiani ja lapsiani tullaan tarkastamaan.
Näistä ajatuksista en ole päässyt eroon ja ole ihan varma että meistä tehdään päivähoidossa kaikenlaisia raportteja ja tulkintoja.
Argh, aloita tässä sitten työt.
Kommentit (26)
ihminen niin ei syytä huoleen. Jos olet jotenkin "dinks" niin kyllä se huomataan ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä päiväkodissa on niin paljon töitä ettemme kyllä jaksa keskittyä pelkäämiisi asioihin. Eikä oikeasti edes kiinnosta. Monessa perheessä on asioita, jotka oikeasti huolettavat (alkoholismia, väkivaltaa, lapsen kehityksen pulmia..) ja niistä puhumme toki. Tavallisten perheiden asioista ei ehditä tai viitsitä jutella.
Relaa :) .
mutta ihmisten reaktiot siihen ovat terveita. Neuvolassa, koulussa, tarhassa "kytataan" lasten ja perheiden elamaa yha enenevassa maarin, ja kyttaamiselle on luotu tietyt viralliset muodot. Tuskinpa kaikki tarhantadit sita tekevat siina mitassa, ja tuskinpa monikaan oma-aloitteisesti sita tekisi tai haluaisi tehda.
Totuus kuitenkin on, etta Suomessa todella lapsiperheet yleisesti ottaen ovat viranomaisten kontrollikoneiston tarkkailussa, vaikkakaan kaikki perheet eivat konkreettisesti siihen rumbaan joudu.
Tallainen lisaa monien perheiden stressia ja ahdistusta, ja on erittain kyseenalaista, etta Suomessa on innostuttu niin valtavasti tallaisista toimintamalleista lahes kritiikitta. Normaalien vanhempien omaan arvostelukykyyn ei tunnuta luottavan.
Sitten toisaalta monet sellaiset perheet, joissa on todella suuria ongelmia, jatetaan kokonaan viranomaisavun ulkopuolelle, kuten muutamat surulliset esimerkit todistavat.
Mulla on ollut vähän samankaltaisia fiiliksiä neuvolan suhteen, jo ihan odotusajasta lähtien. Jotenkin sellainen outo tunne kun niin tarkkaan seurataan miten pärjään vanhempana jne. vaikka lapsen hyväksihän se on (ja koko perheen). Päiväkodin suhteen oon osannut ottaa tosi paljon rennommin, en osaa sanoa miksi.. ehkä huoli lapsen pärjäämisestä meni sitten tuon ohi.
Mulla on kyllä aina ollut tosi voimakkaana "huoli" siitä mitä muut minusta ajattelevat, vaikka tavallaan tiedostankin ettei asiasta pitäisi huolehtia yhtään.
Se tuottaa painvastaisen tuloksen kuin mihin pyrittiin; monet vanhemmat vain ahdistuvat. Tallainen syo energiaa, se kaikki on pois lapselta.
Lisaksi suomalaiset perheet liian noyrasti hyvaksyvat taman kyttaamisen ja viranomaiset liian helposti ovat lahteneet siihen mukaan ja alkaneet toteuttaa sita.
Missa oma ajattelu ja terve maalaisjarki?!
tuota menoa jatkat niin kyllä varmasti tekevät raportteja ja tulkintoja,ota vähän iisimmin:)