Okt:n ikkunasta näkee mitä naapuri kokkaa

tommosta se on jollain 450-600 neliön tontilla missä talo töröttää keskellä tonttia. Lumia ei saa mihinkään ja omasta rauhasta ei voida puhua.



Mutta ei se ole ihme kun kunnollinen 1000 neliön tontti maksaa helposti 200 000, sehän voi olla puolet tai kolmasosa koko rakennushankkeen budjetista. SIlloin pieni tontti voi olla ainoa vaihtoehto. Pienille tonteille pitäisi tehdä taloja jotka ovat osittain kytkettyjä naapuritaloon tai että autokatos olisi edes yhteinen naapurin kanssa.

vaan se, ettei se ole taloyhtiö ja ettei ole seinänaapureita.

Ja veikkaisin, etten ole ainoa joka ajattelee näin.

Tarina on kovin tuttu. Rakennusliike ostaa tontin ja pian puutalo ja omenapuut ovat muisto vain. Tontille nousee paritaloja, pihaa on tuskin edes grillipaikalle. Toinen tontti puolitetaan, rintamamiestalon eteen kohoaa harkkotalo ateljeeikkunoineen. Kaikki rakennukset näyttävät uudessa ympäristössä jotenkin säälittäviltä.



Omakotitaloliiton vt. puheenjohtajan Juha Saarimäen mukaan piha-alueiden pienentyminen puhuttaa jäsenistöä kovasti.



– Tiedän pientaloalueita, jotka on rakennettu niin täyteen, että pystyt omalla tontilla kävelemään vain talon ympäri. Se ei ole oikea ratkaisu.



– Vanhimpia pientaloalueita osataan arvostaa. Ne on usein jo suojeltu. Rintamamiestalot ja niistä koostuvat alueet ovat jo arvossa, mutta suojelu on yhä ongelma. Uudemmat ovat eräällä tavoin ’lainsuojattomia’, summaa museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö.



– Lause ’kasvoistaan kaupunki tunnetaan’, pätee myös vanhoihin omakotitaloalueisiin. Jos ne rakennetaan täyteen tai puretaan, ne muuttuvat rumiksi ja tunnistamattomiksi, Vartio- ja Mellunkylän Omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Hannele Luukkainen sanoo.



Muun muassa Itä-Helsingin rakentaminen puhuttaa monia omakotiasujia. Luukkainen korostaa esittävänsä mielipiteensä yksityishenkilönä.



– Minitonteilla naapurit näkevät koko elämän. Pienet tontit ovat myös onnettomia lumisina talvina, kun lumi ei mahdu omalle tontille. Tässä ei ole kyse pelkästään talojen suojelusta vaan koko miljööstä.



Valmistalot ja huono

suunnittelu vaivaavat



Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehti Johanna Mutanen on nähnyt lukuisia huonoja esimerkkitapauksia liian ahtaasta rakentamisesta.



Rakennusoikeuksien rajoittaminen ei silti ole realistinen eikä järkeväkään vaihtoehto, koska ongelmana on usein suunnittelun laatu.



– Kun näitä esimerkkejä näkee, totta kai ne harmittavat. Hyväkin tontti voidaan tärvätä, jos esimerkiksi rakennukset on sijoitettu väärin eikä suunnitteluratkaisuita ole mietitty loppuun asti. Kun asuntomessuilla on nähty joku talo, niin pienellä tontilla se näyttää ihan erilaiselta, Mutanen sanoo.



– Valmistalotyypeistä todella monet sopivat tosi huonosti helsinkiläisille pientaloalueille. Ikkunat ja terassit avautuvat joka puolelle. Valmistalomallit eivät lähde siitä, että tonteilla on paljon rajoitteita.



Rakennusoikeus

– rahaa tontissa



Tonttien asemakaavat ovat usein peräisin jälleenrakentamisen ja muuttoliikkeen ajalta 50–70-luvuilta. Tonttien rakennusoikeus tulee kokonaisuudessaan käyttöön kuitenkin usein vasta nyt sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.



– Tiivistämiseen liittyy sekä kaupunkien että omistajien intressejä – rakennusoikeus on rahaa, siinä se, Museoviraston Härö tiivistää.



– Asemakaavoituksessa on periaatteessa kaikki mahdollisuudet turvata yhä säilyneet alueet, suojellut ja erityisen tärkeät siinä missä myös vähemmän tunnetut. Jos halutaan rakentavasti analysoida asioita, eikä rakennusoikeuksia vedetä 'tappiin', Härö sanoo.



Esimerkiksi pääkaupunkiseudun pientaloalueilla on 2,8 miljoonaa rakentamatonta kerrosneliötä vajaasti rakennetuilla tonteilla. Summa on laskettu HSY:n rakennusmaavarantotiedoista. Kaavoituskielen ”vajaa” tarkoittaa esimerkiksi puutarhaa.



Eniten lisää voidaan rakentaa Espoossa muun muassa Saunalahdessa ja Laaksolahdessa, ja Helsingissä Vartiokylän ja Mellunmäen lisäksi Suurmetsässä ja Oulunkylässä.



Vantaalla eniten rakennusoikeutta on muun muassa Nikinmäessä, Ilolassa ja Ylästössä.

Yksityisyyttä vain jos peittää ikkunat?

Mutta ei se ole ihme kun kunnollinen 1000 neliön tontti maksaa helposti 200 000, sehän voi olla puolet tai kolmasosa koko rakennushankkeen budjetista. SIlloin pieni tontti voi olla ainoa vaihtoehto. .

Isot tontit käyvät

huonosti kaupaksi

Raha ajaa tontinomistajia pilkkomaan tonttinsa. Eräs sukupolvenvaihdosta kiihdyttävä sivujuonne on korotettu kiinteistövero, joka ajaa monia vähävaraisia eläkeläisiä luopumaan tonteista.

Arkkitehti Johanna Mutasen mukaan tonttien hinnat ovat nousseet niin koviksi, että isot menevät huonommin kaupaksi.

– Moni mielellään asuisi väljemmällä tontilla, mutta ostajia löytyy vasta, kun tontti on jaettu kolmeksi.

Mutanen muistuttaa, että pientaloalueiden rakennuskannan uusiutuminen on myös osa luonnollista kehitystä.

– Aina osa rakennuksista halutaan purkaa ja korvata uusilla.

Kuin pientaloalueella kaupunki päivittää asemakaavoja tai tekee uusia, tonteilla lähes poikkeuksetta vaaditaan Mutasen mukaan kaksikerroksista rakentamista, jotta alueen puutarhamainen ilme säilyisi.

Kerrosrakentamisen varjopuolena on, että kasvaneiden huonekorkeuksien ja kellari- ja yläkerran kanssa taloista tulee usein auttamatta mittasuhteiltaan liian korkeita vanhaan talokantaan nähden.

Kannattaisi miettiä,

”onko oma juttuni”

Pihamaat, puutarhat ja jonkinlainen itsemääräämisoikeus tonttiin ovat Mutasen mielestä olennainen osa omakotiasumista.

– Siitä pientaloasumisessa on juuri kysymys. Jos näin ei ajattele, kannattaisi miettiä, onko omakotitaloasuminen ’minun juttuni’.

– Pientaloalueet ovat kiinnostavia ja arvokkaita; kulttuuriympäristöinä, kaupunkikulttuurina, asumisen ja elämisen tapana, Museoviraston Härö muistuttaa.

Luukkainen kertoo, että uuden kaavan yhteydessä kaupunki ohjeisti ystävällisesti, mihin kohtaa tontille voi rakentaa toisen talon.

– Ei rakenneta, missään nimessä, koska ostimme talon juuri ison tontin takia. Korotetulla kiinteistöverolla meillä on kyllä varmasti stadin kalleimmat perunat, Luukkainen sanoo.

Mutta haluan meluta kotona, enkä pidä taloyhtiöistä. Minulle uusi trendi siis sopii.

että uudet talot on usein korkeita ja jykeviä varsinkin jos ovat kivitaloja, ja niissä on valtavat panoraamaikkunat. Ovat tyhmän näköisiä ahdettuina tiiviisti pikku plänteilleen. Varsinkin uudella alueella missä ei kasva välttämättä puun puuta. Matalammin ja maastoon sopivasti rakennettuna ahdaskaan alue ei ole niin pahan näköinen.



Tiiviillä alueilla voisi suosia tapaa rakentaa kulmistaan kytkettyjä taloja joissa talon julkisivu olisi melkein kadussa kiinni ja talousrakennuksilla rajattaisiin tontti.

taas niin asiantuntevat käsitykset tonttien hinnoista... Kun saisikin 200 000 eurolla järkevän kokoisen tontin, heti olisin ostanut.

Kaavoitushan tonttikoon useimmissa paikoissa pääkaupunkiseudulla määrää, tiettyä rakennustehokkuutta haetaan ja siihen ei päästä jos tontit ovat normaalikokoisia.

ymmärrä tuollaista asumista. Mulle omakotiasuminen tarkoittaa, että voi pitää verhoja auki ilman pelkoa, että joku näkee sisään, voi leikata nurmikon tai olla leikkaamatta ilman, että naapurit paheksuu. Siis asua tarpeeksi kaukana naapureista.



Kun siihen ei ole mahdollisuutta, tällä hetkellä paras vaihtoehto on kerrostaloasuminen. Ikkunoista näkyy ainoastaan metsää, seinänaapureita on vain yksi, hiirenhiljainen hänkin. Ja mikä parasta, ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi pääkaupunkiseudulla asumisesta.