Miten te jaksatte jotka tunnette itsenne ulkopuoliseksi töissä?

Eipähän tarvitse mennä mukaan vakkareiden pinnan alla kyteviin sotkuihin vaan saa olla rauhassa ulkopuolinen :)

Ja on ihan kiva ettei tarvitse osallistua esim.kehityskeskusteluihin ja askarrella jotain osaamiskarttoja

Ap

Työ on mulle vain työtä ja muu elämä tyydyttää sosiaaliset tarpeeni. =) Työyhteisöni on mukava ja ihmiset siinä, mutta kukaan ei jaa toimenkuvaani joten olen aika yksinäinen. Kukaan ei tuuraa jos olen poissa, suurin osa ei edes tiedä mitä teen!

Up

Hyvät puolet ovat hyvä palkka ja se, ettei tarvitse sekaantua töypaikan jatkuviin riitoihin.

kun hyväksyin asian, teen työni ja joskus vaihdan muutaman sanan jonkun työkaverin kanssa.



Vapaa-ajalla mulla on ihan kiitettävä sosilaainen elämä, joten ei mitään hätiä!

Olen nelikymppinen nainen 25-30-vuotiaiden nörttipoikien seassa, joten eipä juuri ihmissuhteita töissä ole.



Mutta en minä niitä kaipaakaan, työ on vain työtä ja oikeastaan parempikin näin ettei siellä tarvi puhua kenenkään kanssa muuta kuin työasioista.

Ei ole oikein muuta sosiaalista elämää työn ilkopuolellakaan. Muuta kuin perhe.





Ap

Ei ole oikein muuta sosiaalista elämää työn ilkopuolellakaan. Muuta kuin perhe.

Ap

Eli olen sinkku (eronnut 7 vuotta sitten) ja asun yksin, voi mennä joskus viikkojakin etten puhu sanaakaan kenenkään ihmisen kanssa. Olen kyllä tähän jo niin tottunut että olisi vaikea tottua muunlaiseen, kunnon city-erakko tullut meikäläisestä. Viihdyn oikeasti nykyisin näin, vaikka ekat vuodet eron jälkeen oli tosi raskaita varsinkin ne illat yksin tyhjässä kämpässä.

Ei ole oikein muuta sosiaalista elämää työn ilkopuolellakaan. Muuta kuin perhe. Ap

Varmaan tiedät kyllä, miten?

Miten sitä tehdään? Kärsin myös masennuksesta ja sosiaalisista peloista. Harrastuksiin olisi tarkoitus mennä



Sä