Harmittaako ettet käyttänyt ulkonäköä maksimaalisesti hyväksesi kun sitä vielä oli?

olen aina esim pukeutunut tyylikkäästi työelämässä.



Jopa silloin kun olin 3 pienen lapsen äiti jaksoin huolehtia ulkonäöstäni (en hirveästi meikannut mutta hiukset ja vaatteet aina vimpan päälle - ei kalliita mutta tyylikkäitä).



Yh vuodet korostivat vielä naisellisuuttani ja itsetuntoani kun huomasin että minut todella huomataan positiivisessa mielessä.



Nykyinen mieheni rakastaa sitä että olen huoliteltu ja pukeudun kauniisti pikkuhousuista päällystakkiin saakka vaikka joka päivä:)

Jos olisin vaikka metsästänyt miehen pelkän ulkonäön pohjalta mikä takaisi, ettei sellaiset arvot omaava mies heivaisi minua nuorempaan ja nätinpään kun vanhenen ja rupsahdan. Parisuhteissa tämä ei ainakaan siis ole hyvä kriteeri.



Työpaikan olen saanut muutaman kerran ulkonäön perusteella. Tiedän se varmaksi. Tästä oli tietysti hyötyä. Nyt olen tosin ammatissa, jossa ulkonäöllä ei ole suurtakaan merkitystä.



Tosiasia on kuitenkin se, että nätillä naamalla saa enemmän anteeksi :)

Kyllä mä uskallan sanoa, että ulkonäön avulla olen saanut melkein kaikki työpaikkani ja edennyt siihen pisteeseen, missä nyt olen. Myöskin siviilielämässä olen ulkonäköni takia saanut paljon sellaista apua, mitä en muuten olisi varmastikaan saanut.



Enkä ole edes mikään suuri kaunotar, vaan pieni, naisellinen ja söpö. Olen tarkka tyylistäni ja urheilen paljon.



n40

Sitä ei nuorena tajunnut. Nyt tajuaisi mutta enää ei kukaan katso.

Ensinnäkin tänä päivänä ulkonäkö vielä ihan ok, ja toiseksi se elämänkokemus mikä on on paljon karismaattisempaa kuin ulkonäkö:) Toisekseen en halua elämässä mitään sellaista mitä voisi saada ulkonäöllä.

nuorena olin aivan mlli/missi mitoissa ja näössä, pääsin hyvin tunnetun mallitoimiston listille, mut jätin tilaisuuden käyttämättä..

opiskelin , seurustelin... siinä syyt voi voi ja kaiken tuonkin olisin voinut tehdä,,, miten tyhmä voi nuori olla

t. mies