Traumoja hätäsektiosta kenellekään tullut?

mutta moni uskoo että on hätä vaikka olikin kiireellinen, Hätäsectiossa aina nukutetaan äitiä, kiireellisessä yleensä saa olla hereillä ja ehditään puuduuttaa. Kannattaa keskustella lääkärin kanssa jälkeenpäin kunnolla mitä tapahtui ja milloin ja miten edettiin, myös kätilön kanssa voi olla hyvä jutella. Yleensä siihen kyllä järjestetään aikaa jos äiti näin toivoo. Toivottavasti lopputulos kuitenkin hyvä. T kätilö

mulle tehtiin hätäsektio. Päätöksestä leikata kului alle 5min, kun vauva oli ulkona. Ja joo, unten maille ne mut laittoi. -ap-

HEVONPASKAA.



Kätilö ei keskustellut kiireellisestä sektiosta ollenkaan, vaan oli lähinnä sydämistynyt siitä, että pelkäsimme lapsemme kuolevan, koska sydänäänet heikkenivät. Hänen ammattitaitoaan kuulemma epäiltiin.

Asia kummittelee mielessäni edelleen, vaikka lapsi on jo 3,5-vuotias. Toivuin fyysisesti hyvin, mutta ne tunteet (pelko / pettymys / itku / paniikki sekä itsensä että lapsen puolesta) palaavat aina uudestaan, kun synnytystä mietin tai siitä jollekin kerron. Aikoinaan oli haaveena iso perhe.. Ei enää. :(

jäikö sulle itsellesi sitten tarumoja kun kysyt??

jatkaa vielä kirjoitusvirheillään että TRAUMOJA!

jäikö sulle itsellesi sitten tarumoja kun kysyt??

KYLLÄ!

Minulla taustalla elektiivinen sektio, ja seuraavan synnytyksen halusin hoituvan normaalisti. Olin asennoitunut alatiesynnytykseen, koska mitään esteitä ei pitänyt sille olla.

Synnytys käynnistyi spontaanisti, supistukset teki kipeää, mutta kipulääkkeen avulla kestin ne hienosti ja mieleni oli positiivinen. Iloitsin normaalisti etenevästä synnytyksestäni.

Ponnistusvaihe kun alkoi n 18h avautumisvaiheen jälkeen, se kesti tunnin, minkä jälkeen imukupilla yritettiin kiskoa vauvaa minusta irti, ja sitten huomattiin, että jumissa on. Virhetarjonta. Ja siitä kului 4min, kun lapseni oli maailmassa. Huusin kauhusta ja olin siis ihan hysterian vallassa, kun sanottiin että hätäsektioon. Olen traumatisoitunut. Kivut olivat sanoinkuvaamattomat leikkauksen jälkeen. Mikään kipu ei ole elämässäni ollut yhtä järkyttävää.

Pitäisi olla onnellinen, että olen hengissä ja lapseni myös, ja toki olenkin, mutta pettymys, katkeruus ja trauma vain painavat mieltäni.

-ap-