Ärsyttää, kun lähiäiti laittaa lapsen soittamaan lähes jokapäivä isälleen.

meilläkin lapset haluaa soittaa isällensä, ihan vaikka asutaan koko perhe yhdessä. Jos isä on illalla pidempään töissä, niin lapset kaipaa. Siinähän soittavat ja jos haluavat limpparia tms. ylimääräistä, niin soittavat isälle ja pyytävät itse. Minä en herkkujen takia soittele ja pyydä tuomaan. Ja lapset 3 ja 4v

Et mielestäni osaa ajatella tätä 3-vuotiaan kannalta. Kun mietin omia lapsia, niin tajuan kyllä 3-vuotiasta, joka haluaa usein soittaa isälle.



Säälin niiden uusperheiden lapsia, joiden aikuiset unohtavat lapsen näkökohdan ja miettivät asioita vaan aikuisen ärsytyksen ym. kannalta.



Ja lopuksi, jos puhelut kestävät aina 20 min., niin voi isä ihan hyvin välillä lopetella aiemmin...

kerralla lapseton mies, ei ole tuollaista vaivaa.

ettei se lapsi osaa vielä pitää puhelinta kunnolla puhuessa. Mun 3v pitää puhelinta ihan miten sattuu, ja sit ei vastapuoli saa selvää mitä puhutaan. Siksi lapsi soittaa kaiuttimella jos soittaa.



Olet ap hassu, ja vaikka mitä väität, olet myös mustasukkainen. Jos et suoraan lapselle, niin siitä miehen menneestä elämästä. Sun täytyy hyväksyä, että sun miehesi on jonkun isä. Mieti omaa isääsi ja suhdetta häneen, vertaa sitä sitten miehesi ja sen lapsen suhteeseen. Jos et siis muuten ymmärrä asian tärkeyttä.



Vanhemmuus on ykkösenä, parisuhde pääsääntöisesti kakkosena. Sori vain.



Mutta voitte te koittaa sopia ettei puhelimeen vastata kun ollaan syömässä tms.

lapsen oikeus vanhempaansa on vahvempi kuin uuden puolison.

Illallinen keskeytyy? Sellaista se on lasten kanssa. Niin se keskeytyy lähivanhemmallakin.

meilläkin lapset haluaa soittaa isällensä, ihan vaikka asutaan koko perhe yhdessä. Jos isä on illalla pidempään töissä, niin lapset kaipaa. Siinähän soittavat ja jos haluavat limpparia tms. ylimääräistä, niin soittavat isälle ja pyytävät itse. Minä en herkkujen takia soittele ja pyydä tuomaan. Ja lapset 3 ja 4v

3- ja 4-vuotias soittaa isälle että haluavat limpparia illaksi :D.

Vaikutat itse vähän kylmähköltä viesteissäsi. Toki sitä ei tässä voi varmasti päätellä.

Ei tule mitään kahden viikon taukoja vaan näkevät viikottain. Isä käy usein töiden jälkeen katsomassa lasta. Itse olen joka toinen viikko iltavuorossa ja teen usein myös viikonloppuja (ne ajoitan mahdollisimman usein niille viikonlopuille, kun lapsi on isällään niin saavat viettää kaksinkeskistä aikaa). Eli minun ja mieheni yhteinen aika on tosi vähäistä.

Usein lapsi soittaa silloinkin, kun isä on juuri tullut hänen luotaan ja puhelut ei tosiaan kestä mitään viittä minuuttia. Usein 20min jos ei enemmänkin. Isä on usein tehnyt niin, että on jättänyt vastaamatta, kun meillä on jotain kesken, mutta sitten puhelin soi samantien uudestaan niin monta kertaa, että isä vastaa.

Itselläni on kolme lasta, jotka asuvat vuoroviikoin minulla. En minä laita heitä jatkuvasti soittelemaan isälleen, vaikka eivät näekkään viikkoon. Soittavat sitten jos haluavat.

Ap

No kyllä tuo minusta kuulostaa siltä, että äitillä on osuutensa asiaan. Vaikka ymmärrän myös sen, että 3 vee voi ihan itsekin haluta isälleen soittaa.

Meidänkin 3 vee soittaa lähes joka päivä, vaikka oleme isän kanssa yhdessä. Mutta kun mies on töissä, tulee lapsen häntä ikävä ja ihan itse pyytää, saako soittaa iskälle..

Ja jos ei vastaa, niin haluaisi soittaa heti uudestaan, suuttuu lähes aina, jos ja kun en anna jatkuvasti rimpautella. Noi pienet lapset kun ei ymmärrä, että aina ei ehdi vastata puhelimeen, siksi ehkä sunki miehes puhelin sitten soi, kunnes se vastaa? Mutta höhläähän se on äidiltä, että antaa monta kertaa soitella peräkkäin jos ei vastaa- siksi kuulostaa siltä, että äiti pistää soittamaan.

Eihän se lapsellekaan hyvä ole, jos monen monta kertaa soittaa, eikä kukaan vastaa.

Sitä ihmettelen, miten niin pieni lapsi jaksaa puhua puhelimessa 20minuuttia? Ei meidän lapsi ainakaan jaksa keskittyä puheluun kun max5min.

ja viikonloput, joten voisitte sopia ajat, jolloin puhelimet pidetään äänellisellä. Sitten muuten asiaan voi palata myöhemmin. Esim. arki-iltaisin illallisaikaan, saunoessa tai jos teette pariskuntana jotain, ette pidä kännyjä äänellisellä. Ja viikonloppuisin sovitte tietyt ajat, jolloin olette tavoitettavissa, muuten soitatte ehtiessänne takaisin. Ei se lapsi tarvitse olla koko aikaa isäänsä puhelimitse yhteydessä. Ei kenenkään tarvitse elämäänsä kännykkään sitoa. On myös äidin vastuulla selittää lapselle, ettei koko aikaa voi soitella isälle. Lapsi oppii nopeasti siihen, että on tietty aika, jolloin isälle soitetaan. Ja se sopiva aika sovitaan isän ja tämän uuden puolison kanssa.



Ei tarvitse kenenkään mihin tahansa pelleilyyn suostua. Selvää pompotuspykimystä ex-vaimolta.

Kuulostaa lähiäidiltä, joka ääliöstä exän nyxästä huolimatta laittaa lapsensa edun etusijalle. Vanhemmat eroavat toisistaan, eivät lapsestaan. Jos me (ydinperhe) ollaan erossa niin soitellaan lapselle joka päivä. Lapsella on oikeus vanhempiinsa. Iskän nyxä kestänee 10min puhelun...

Ja se kuuluu vastuulliseen vanhemmuuteen, että vanhempi on käytettävissä, kun lapsi vanhempaansa tarvitsee. Kunvanhemmaksi ryhtyy, niin kyllä ne vapaaillat on menetetty ainakin muutamaksi vuodeksi. Itse ainakin, vaikka olisin konkreettisesti lapsistani vapaalla, niin kyllä olen niissä henkisesti kiinni. Ehkä tuo soitto helpottaa isänkin ikävää.

Ok, soittoajat voi sopia. Mutta eiköhän ne puhelut vähene ihan itsestään kun lapsi kasvaa. En voisi ikipäivänä kuvitella olevani viikonloppua erossa 4-vuotiaastani ilman että soiteltaisiin.

Siis mikäli tää ei ole provo.

... on, että eron sattuessa lapsen isä ottaa jonkun joka ei ymmärrä vanhemman ja lapsen välistä sidettä ja tue sitä. Sopikaa soittoajat? Mutta ajattele jos se 3vee asuisi teillä niin sun ateriat keskeytyisi joka ilta.



Ehkä ymmärrät kun saat omia lapsia.

Meillä ydinperheläisillä niitä on ehkä kolme vuodessa.

Vaihda lapsettomaan mieheen.

puuttua puheluihin. Isä tekee lapsensa kanssa kuinka parhaakseen näkee. Silti se minua ärsyttää, anteeksi kovasti. Siksi aloituksessa lukee lähes jokailta, koska puhelut sijoittuvat usein vain sille viikolle, kun olen illat vapaana. Plus, että saattaa soittaa silloin kahdestikin. Yleensä niilla viikoilla kun olen iltavuorossa, lapsi ei soittele niin usein. Tottahan minä ymmärrän, että lapsella on isäänsä ikävä, mutta jotain kompromissiähän joutuu kaikki tekemään, kun perhe on eronnut. Sitäpaitsi tämä ylenpalttinen soittelu alkoi juuri silloin, kun muutimme yhteen. Aiemmin soittelu oli enemmän isän puolelta tapahtuvaa.



Sisarpuolia ei pyöräytellä, meillä on kyllä lapsiluku jo täynnä. Ihan tarpeeksi härdelliä nykyisenkin perheen pyörittämisessä :)

Ap

merkityksessä, kun omat lapseni ovat niillä viikoilla luonani, kun olen aamuvuorossa. Mutta koululaiset osaavat jo olla välillä omissa oloissaan, niin, että voimme mieheni kanssa tehdä jotain yhteistä välillä. Joskus viikonloppuisin lapseni haluavat mennä kavereilleen yöksi, tai ovat illan kavereillaan, jolloin meillä on ns. vapaa ilta.

Ap

Minkään kolmivuotiaan jatkuvan soittelun vuoksi tarvitse elämäänsä pilata tai iltojaan häiriinnyttää.



Selkeästi ja tietenkin lapsen äidin mahdollistamaa tuo soittelu ja hänellä pyrkimyksenä näyttää, että on yhä osa miehen elämää. Ei se lapsi yksin isälleen soittele, vaan äiti auttaa ja antaa soittaa ja varmasti jopa kannustaa soittamaan useammin kuin lapselle tulisi edes mieleen. Nuo ämmät tiedetään, jotka käyttävät lapsia hyväkseen kostaakseen mex-miehelleen. Onhan se kiva exän tunkea miehen uutta parisuhdetta sotkemaan, kun lapsen kauttahan se niin kätsysti käy. Ja vedotaan toki isän syyllisyyden tunteisiin - "lapsella on ikävä isäänsä". Just. Lapsi varmaan itse käyttää sitä puhelinta, etsii isän numeron ja soittaa?



Mitenkähän paska elämä sen äidin luona sillä lapsella on, jos koko ajan pitää isälle soittaa? Taitaa olla kyvytön vanhemmuuteen se äippä?

Tottahan minä ymmärrän, että lapsella on isäänsä ikävä, mutta jotain kompromissiähän joutuu kaikki tekemään, kun perhe on eronnut.

Ei se LAPSI ole eronnut, vaan vanhemmat. Ja se lapsi on jo kompromissinsa tehnyt, kun joutuu asumaan eri osoitteessa isänsä kanssa. Ehkä nyt on siis sun vuoro tehdä kompromissia ja kärsiä ne puhelut ihan hiljaa ja mennä vähän itseesi. Mieti nyt taustaa, mikä siinä niin muka rasittaa?

Mistä edes tiedät miten monta kertaa lapsi soittaa kun olet itse poissa? Kyselet mieheltä? Katsot puhelimesta? Jos eka oli oikein, niin miehesi ehkä sanoo luvun vähemmäksi kun tietää sen ärsyttävän sinua. Jos toka, niin hullu hullu hullu.