Ärsyttää, kun lähiäiti laittaa lapsen soittamaan lähes jokapäivä isälleen.

Missä ongelma? Senkun olet ystävällinen puhelimessa ja kerrot kaiken olevan hyvin. Ja lapsi voi puhua puhelimeen myös.



Jos välität lapsesta, et kilpaile paremmasta vanhemmuudesta kenenkään kanssa vaan toimit lapsen parhaaksi. Lapsi ansaitsee erotilanteessa mahdollisimman eheän lapsuuden.

Onko sulla jotain oikeaa syytä olettaa niin? Mun lapset soitteli isälleen töihin aina välillä (kun olin vielä kotona lasten kanssa) kertoakseen esimerkiksi kaatuneensa. Tai että on ikävä. Tai että kaupasta voisi tuoda karkkia. Tai että käytiin puistossa ja siellä oli naapurinkin lapsi.

Ihan tavallisia juttuja soittelivat isälleen tämän tästä, koska isä tuli mieleen ja oli ikävä. Ja isästä oli kiva niitä kuulla myös.

Enkä ihan tajua muutenkaan mikä sua haittaa: jos tosiaan on teidän suhde jo kestänyt miehen asumisen eksän nurkissa vauva-ajan, niin eiköhän se kestä vastakin, vaikka OLISIKIN niin että eksä kehoittaa lasta soittamaan. Etkö sä voi ottaa sitä sen lapsen kannalta, vaikka äiskä siellä takana olisikin?

En löydä mitään selkeää syytä miksi olettaa sen lapsen äidin olevan soittojen takana.

että lopetat suhteesi mieheen, jos tuollainen asia sinua ärsyttää. Olet vielä niin idiootti, ettet edes häpeä käytöstäsi.

"suhde" pysyy yllä.

Olet mielestäni itsekäs, jos ärsyynnyt tuollaisesta.

joitakin ihmisiä ärsyttä tien viereen seisomaan jäävät jalankulkijat. Minua ärsyttää tämä. Luonnollisestikaan, en ole tästä mitään sanonut, enkä aiokkaan. Mutta ärsyttää se silti. Varsinkin, kun se äiti kuuntelee sitä puhelua siellä taustalla.

Ap

joka ilta ja ymmärrän senkin että äiti haluaa pitää tätä yhteyttä yllä koska pelkää että lapsen asema isänsä elämässä on uhattuna.



Mutta en ymmärrä ettei isä voi sanoa lapselle että "olen juuri syömässä/elokuvissa/golfaamassa tms mitä sitten olettekin tekemässä yhdessä, isi soittaa sulle myöhemmin"



Jos tietää että myöhemmin on jo liian myöhään niin itse ottaisin takaisin sen tavan että isä soittaa lapselle joka päivä.



Isä voi soittaa lapselle heti kun pääsee töistä, silloin puhelu ei häiritse teidän iltaanne.

ärsyyntymisesi helpottaa, kun suhteenne on vähän pidemmällä. Enää ei tarvitse koko ajan olla kylki kylessä ja miehen tekemiset ei niin paljon kiinnosta. Ehtii tuo sitten lapsensa kanssa puhua iltapuhelut.

SINÄ OLET kiukutteleva, huomionhakuinen, omaan napaan tuijottava ja lapsellienen ihminen, joka kenties on iältän aikuinen, mutta käyteökseltään ei. Prinsessa syndroomastako kärsit? Voi surku, onko miehellä jotain tärkeämpää? Sili, sili, elämä opettaa.



Luojan kiitos olen ollut naimisissa kohta 20v ja lapsia on vain nuo yhteiset.

Mies tekee paljon töitä ja lähes teini-ikäisillä tulee välillä ikävä isää ja soittavat silloin isälleen töihin. Onneksi on sellainen työtilanne, että voivat soittaa.



Mutta, että joku K E H T A A ärsyyntyä siitä että PIENI lapsi soittaa isälleen! VAikka lapsi olisi isompikin, niin hänellä on oikeus olla vanhempiinsa yhteydessä. Lapseni ovat niin tärkeitä, että tasan varmasti saissivat soittaa kellonajasta riippumatta mulle ja jos joku sitä alkaisi rajoittamaan tai siitä vinkuun, lähtisi se ovesta välittömästi!! Olen laittanut vähemmästäkin yhden miehen aikoinaan ovesta pihalle, lopullisesti.

Hyi hemmetti millanen liero ap on!





Pakko kysyä, eivätkö ap (ja moni muu) ole tietoisia miehen/naisen lapsista suhteen alussa. Tuleeko tieto puskasta hups vaan kun ollan oltu jo pidempään yhdessä ja mahdollisesti muutettu yhteen?

Mikäli aikuinen lähtee tietoisesti suhteeseen ja tietää että on lapsia aikaisemmasta suhteesta, ei voi kun syyttä itseään. Pitää kestää tai sitten antaa monoa.

Mieleeni, että perheelliset eroavat aivan liian helposti. Erossa kärsii usein lapsi ja silloinkin, jos lapsi saa edes kohtuudella aikaa molemmilta vanhemmilta, niin uusioperheen parisuhteen laatu kärsii isä/äitipuolen näkökulmasta ja lopulta suhteen laatu on kehnompi kuin edellinen suhde ja koko erosta ei lopulta seuraa mitään hyvää. Menkää hyvät ihmiset teraåioihin ja hakekaa tukea sukulaisilta ja oppikaa kohtaamaan aikuisuus. Siihen kuuluu myös ankeutta, kiirettä, alakuloa ja tyytymättömyyttä. Suomessa asiat ovat monella tapaa niin hyvin, että ei kannata itse lähteä pilaamaan omaa ja toisten elämää. Toki, jos perheesssä on väkivaltaa, niin tilanne on vakava ja vaatii heti muutosta, mutta monet erot on turhia ja ainoastaan pakoa aikuisen ihmisen vastuullisesta elämästä.

arjestaan, niin paljon vaikeampaa siihen on opetella isompana. Pienenä ne jutut on tuota "näin puistossa hienon madon"- tasoa, sitten murrosikäisenä jo ihan toista merkitsevyysluokkaa. Mutta jos ei isä ole ollut mukana näissä "mato"- jutuissa, niin vaikeampi olla läheinen sitten myöhemminkään.



Pienelle lapselle puhelimessa keskustelun kannattelu on vaikeaa, joten tarvitsee ehkä siihen äidin apua. Kun meidän lapset oli pieniä ja mies reissutöissä, niin halusivat soittaa isälleen, mutteivät sitten oikein tienneet, mitä sanoa. Minä sitten muistuttelin heitä jostain kivasta jutusta "jokos kerroit, kun kerrättiin värikkäitä lehtiä maljakkoon" tms., josta voi sitten isälle kertoa.



Ehkäpä tuolla ap:n kuvaileman äidin käytöksen takana on ihan vilpitön halu tukea sitä isän ja lapsen suhteen kehittymistä tässä vaiheesa, kun lapsi vielä niin pieni, ettei siihen itse pysty. Minä ainakin etävanhempana arvostaisin sitä, että lasta rohkaistaan kontaktiin kanssani. Monestihan se on just päinvastoin.

Tosin lapset ovat yhteisiä ja asuvat kaikki meillä. Normaaleissa perheissä asuu lapsia ihan joka ikinen päivä, ei siellä vietetä erikseen lapsipäiviä ja vapaapäiviä. Meillä on silti yhteistä aikaa joka ilta, yhdessä lasten kanssa.



Ja on kai ihan normaalia että kolmivuotias haluaa olla yhteydessä vanhempiinsa ja toisinpäin. Omat lapset ovat 5 ja 7 ja jos he ovat viikonlopun äitini luona (noin kerran vuodessa) niin tottakai soitan joka päivä ja parikin kertaa. Tai jos mies n jossain reissussa tai pidempään töissä eikä ehdi nähdä lapsia, niin soitetaan monta kertaa päivässä. On ihan luonnollista että lapset ovat kiintyneitä vanhempiinsa ja pin vastoin.



Niin kauan kun isän ja lapsen yhteydenpito häiritsee vain isän tyttistä, ei ole mitään ongelmaa. Aloittajalla on täysi vapaus poistua koko kuviosta jos ärsyttää. Mies vaikuttaa vastuuntuntoiselta isältä, kun HÄNTÄ eivät lapsen yhteydenotot häiritse.

ja nyt eivät pääse edes käymään.

Anna sen lapsen soitella isälleen ja ole onnellinen miehesi puolesta että ei ole menettänyt lastaan kuten monet muut isät.

Mistä sinä sitten tiedät niin tarkkaan, millaisia ne puhelut ovat? Taidat itse istua miehen vieressä kuuntelemassa!



Kuulostaa mahtavalta, että isä välittää lapsestaan ja lapsen äiti tukee heidän suhdettaan. Hyvän miehen olet saanut. Joten katsopa nyt peiliin, ja mieti mikä sua oikeasti ärsyttää. Sitten nielaiset ärstytyksesi ja kasvat aikuiseksi.

exä on soittelujen takana.. Meillä miehen poika on nyt 6v eikä vieläkään soita joka päivä, VAIKKA miehellä ja lapsella on erittäin läheiset välit, esim. lapsi ei tahtoisi lähteä pois meiltä ollenkaan jne. Vasta kun lapselle on tullut ikää lisää, niin on soitot lisääntyneet, eikä se minua haittaa mitenkään. Miehen lapsi on hänelle TIETYSTI tärkeä ja haluaa kuulla lapsen päivästä ja muusta. Toki ap:n tapauksessa voisivat sopia jotain että mies vaikka soittaa kun pääsee töistä, tai sopia exän kanssa jonkun ajan milloin soittaa..

Että ihan ärsyttää, kun 3-vuotias haluaa soittaa isälleen päivittäin ja äitinsä tukemana kertoa päivänsä tapahtumista. Joo, ihan tosi tyhmää tuollainen käytös, jolla lapsen äiti tukee sitä, että isän ja lapsen välille kehittyy ihan oikea lapsi-vanhempi suhde. Kaikkea tyhmää sitä sitten joutuukin kestämään!



Itsekin muuten kyyläilen, mitä mieheni töissään/työmatkoillaan puuhaa, sillä kun 4-vuotiaani keskustelee puhelimessa isänsä kanssa, laitan puhelun kaiuttimelle ja huutelen taustalla kaikenlaisia typeryyksiä tyyliin "kerro isälle siitä kastemadosta, joka me nähtiin tarhareissulla".



Ryhdistäydy vähän ap ja lopeta hölmö valittaminen. Olisit vaan tyytyväinen siitä, että sulla on mies, joka yrittää pitää mahdollisimman hyvää huolta suhteestaan lapseensa vaikka suhde lapsen äitiin onkin kariutunut. Kunpa jokainen etävanhempi toimisi noin!

rakastaa puhelimessa puhumista ja kyllä todellakin soittaa isälleen tai mummolleen joka päivä, vaikka asumme samassa pihapiirissä!

Isi ei uskaltaisi soittaa koska sen nyksä näyttää niin rumaa naamaa aina kun isi muistaa että sillä on lapsikin.

mutta alkaa ärsyttää, kun puhelin osaa soida yleensä aina silloin, kuin meillä on joku yhteinen juttu menossa. Miksei se äiti voi odottaa, että isä soittaa sille lapselle sitten kun sillä isällä on sopiva hetki?

Sirpa Laamanen?

Ap

Kylläpä on mustavalkoinen ketju.Mä ymmärrän AP,een ärtymyksen mut silti jopa kadehdin häntä.3-vuotiaan soittelu kerran illassa kuulostaa ihan mukavalle.

Meilläpä on tällänen tapaus.Miehen 7-vuotias tyttö soittaa pahimmillaan 40 kertaa päivässä.Kyllä luitte oikein.Jos mies on vaik töissä tai ajaa autoa kun tyttö soittaa eikä pääse vastaamaan hän soittaa sen 40 kertaa ja viimeisen kerran soittaa lapsen äiti joka huutaa,haukkuu,kiroilee ja uhkailee poliisilla ja sosiaaliviranomaisilla.

En edes jaksa kertoa millaisia tekstiviestejä siltä naiselta tulee jos hänen lapsensa puheluun ei vastata sillä sekunnillla kun hän haluaa.

Mies on monesti yrittänyt selittää tytölle ettei sellainen puhelinhäirintä ole kivaa eikä sopivaa mut tyttö ei usko kun äiti on sanonut et soitat niin kauan kunnes se vastaa.

Ei auta vaik mies on joka kerta luvannut tytölle et soittaa heti takas kun pystyy.Tyttö silti rimputtaa ja rimputtaa.

ja haluaa soittaa hänelle. Koetko itsesi ulkopuoliseksi? vai miksi valitat.

Äiti laittaa kolmevuotiasta soittelemaan melkein jokailta isälleen.

Pitää ilmeisesti puhelinta kauittimella, kun huikkii väliin aina jotain.

Isä näkee lastaan usein, joten en ymmärrä tätä jatkuvaa soittelua. Tuntuu, että äiti haluaa vaan kontrolloida meidän vapaailtoja...

Ja aina, kun lapsi on meillä, soittaa äiti lapselleen vähintään kerran viikonlopussa!

Muutenkin on aina kontrolloimassa, että lapsi tulee varmasti esimerkiksi puettua oikein. "Siellä sataa nyt, laitathan ne kuravaatteet päälle, kun menette ulos" jne..

on sitä vanhemmuuden jakamista. 3-vuotias on pieni lapsi.

Ärsyttäiskö, jos soittaja olisi miehesi kaveri?