Miten toimitaan tässä tapauksessa?

Jos malttaisit lukea koko ketjun, huomaisit, etten ole aikeissa mennä kyselemään mitään, enkä todellakaan kärky tavaraa. Kyselin vaan tilannetta, että onko suullisella sopimuksella mitään virkaa ko tilanteessa. Ja mistä sinä tiedät onko kyseessä alihinta?

Juridisesti suullinenkin sopimus on sopimus ja se on perikuntaakin sitova.



Kukaan täysijärkinen ei kuitenkaan lähde oikeuksiaan perikunnalta vaatimaan.

Ihan hulluksikin jo ap leimattu. Ja monta kertaa sanottu, ettei ap ala tästä riitelemään perikunnan kanssa.



Olet ap ko monta hyvääkin neuvoa saanut, toimi niiden mukaan. Unohda noiden pimeiden vastaukset.

Jos sopimus on ollut suullinen, niin ei se perikunta tiedä koko hommasta mitään. On mautonta lähteä jonkun tutun omaisia häiritsemään suruaikana tuollaisella asialla.

En todellakaan ole menossa häiritsemään!

En todellakaan ole menossa häiritsemään!

Odotat pari viikkoa, soitat ja esität surunvalittelusi avopuolisolle ja kysyt, olisiko sinun vielä mahdollista ostaa ko. esine. Jos ei ole, niin et ala vänkäämään asiasta, koska se olisi äärimmäisen rumaa tässä tilanteessa.

Voit olla yhteydessä avopuolisoon, muista kuitenkin ilmaista pahoittelusi ja osanottosi ja kysyä mitä mieltä hän on sovitusta kaupasta ja miten hän näkee asian, haluaako toteuttaa vai ei. Perikunnan kanta täytyy myös huomioida. Ja tyytyisin tähän.



En lähtisi missään tapauksessa painostamaan tai vaatimaan oikeuksiani tuollaisessa tapauksessa, mutta hienovaraisesti voi kysellä.

Voiko perikunta muuttaa hintaa ja siihen pitää sitten vain tyytyä?

Mutta vaikeasti todistettavissa, jos esim. se avopuoliso ei enää halua sekaantua asiaan. Taitaakin olla aika arvokas esine eikä mikään muumimuki, jos olet valmis riitauttamaan asian kuolinpesän kanssa...

Mikä tavara nyt niin täkeä on?

Enkä meinaa ruveta riitauttamaan asiaa. Kysyin vain neuvoa. Eli olette siis sitä mieltä, että tällaisessa tapauksessa ei ostajalla ole mitään oikeuksia, vaan pitää antaa asian olla, ettei kenellekään tule paha mieli?

Enkä meinaa ruveta riitauttamaan asiaa. Kysyin vain neuvoa. Eli olette siis sitä mieltä, että tällaisessa tapauksessa ei ostajalla ole mitään oikeuksia, vaan pitää antaa asian olla, ettei kenellekään tule paha mieli?

Sinulla on periaatteessa oikeudet, mutta jos suullisen sopimuksen nojalla lähdet vaatimuksia esittämään eikä niitä kukaan tue, niin lopuksi paha mieli on vain itselläsi. Et pysty millään todistamaan asiaa yksinäsi ja jos tuo avopuoliso ei ole väleissä kuolinpesän (muiden) osakkaiden kanssa, niin hänenkään tukensa sinulle ei merkkaa mitään.

Homma menee erittäin suurella todennäköisyydellä plörinäksi, jos olet sopinut suullisesti ostavasi jonkin oikeasti arvokkaan tavaran huomattavan edullisesti. Tee vastaisuudessa tällaisista kirjalliset sopimukset.

Mikä tavara nyt niin täkeä on?

olevan tärkeä. Kaikki täällä ovat kiinnostuneita, mikä se tavara on?

joka kävi kahmimassa rahat vanhoilta seurakuntalaisilta



http://fi.wikipedia.org/wiki/Vares_%E2%80%93_Kaidan_tien_kulkijat

Sinuna unohtaisin suullisesti vainajan kanssa sovitun kaupan. Elämässä tpahtuu monenlaista yllättävää ja ennakoimatonta, joka muuttaa jo suunniteltuja ja lukkoon lyötyjäkin asioita.



Tässä tapauksessa en palaisi suruaikana, enkä sen jälkeenkään kaupantekoon vainajan omaisuudesta. Erittäin tahditonta se olisi.



Koeta löytää vastaava asia/esine nyt sitten jostain muualta.

Ostohinta oli sovittu ihan markkinahintaa vastaavaksi.

Ostohinta oli sovittu ihan markkinahintaa vastaavaksi.

Kuolinpesä voi myydä tavaran sinulle ihan mielelläänkin markkinahintaan. Mutta jos ei myy, niin sitten hankit siihen markkinahintaan (tai vaikka halvemmallakin!) jostain muualta.

Yritetään sitten unohtaa koko juttu.

Ostohinta oli sovittu ihan markkinahintaa vastaavaksi.

Eikä vastaavaa saa muualta.