Milla " nimella" lapsenne kutsuu teita?

Kun puhun itsestani olen aiti, esim. " aiti laittaa sulle sukat jalkaan" tai " tule aidin syliin" . Mieheni sanoo mama, mutta tytolleni 2v olen mami yolla ja paivalla. Ja papa on papa vaikka kutsunkin yleensa hanta puheissani isiksi. Tytto ei ole paivakodissa, eli ihan on itse opetellut nama nimet, niin minkas teet.



elenoora mami hollannista, missa muut aidit ovat mama mutta mina mami

Isää on aina kutsuttu isiksi vaikka onkin englantilainen. Hän itse valitsi näin kun lapset olivat pieniä. Ei vastannut jos yrittivät sanoa daddy. Itse olen aina ollut äiti. Sitä käyttivät niin lapset kuin isäkin. Asuimme Englannissa.

asumme Ranskassa ja esikoinen 3V. Joskus oli pitka kausikin, etta olin ainoastaan ÄITI enka maman, mutta nyt riippuu paivista !!



Isa, ranskalainen, on valilla papa, valilla isa !!!



ÄITI92

Meillä on aika hyvin oppinut kutsumaan mua äidiksi. Joskus kun puhuu toista kieltään niin puhuu mamasta. :) Jos mulle suoraan puhuu niin korjaan yleensä maman äidiksi, jos sattuu olemaan toisen kielen " päällä." Papa on kyllä koko ajan puhunut minusta äitinä, joten se varmaan auttaa asiaa. Mulle oli myös tunnejuttu, tämä äiti-asia. Toivon, että jatkaa äidiksi kutsumista, mutta eipä tuo mamakaan nyt ihan kamala ole, kun senkin oon pikkuhiljaa sisäistänyt kun kaikki muut puhuu mamasta.... :)

Eli kolme vuotias poikani on aina sanonut minua äidiksi, myös isä puhuu minusta aina pojalle äitinä. Maman-sanan tarkoituksen oppi vasta, kun meni tarhaan! Isä on sitten aina papa riippumatta millä kielellä puhutaan.

Muuten kyllä poika puhuu kieliä sekaisin surutta! Esim meillä myös " ei" oli pitkään " no" ja muutenkin tuntui sanovan sanat sillä kielellä millä osaa. Meillä siis kolme kieltä käytössä. Nyt on tosin alkanut enemmän kääntämään puhetta riippuen kenelle puhuu. Eli sanoo ensin " papan" kielellä" jotain " papalle" ja sitten mulle saman asian suomeksi.

Pienempi poika (1v3kk) ei vielä sano mitään...

Välillä on ollut pappa. Nuorimmainen sanoo isi, mutta joskus myös pelkällä etunimellä.

Minä olen ollut sekä mamma että äiti. Nykyään pelkästään äiti :)

oltiin jossain konferenssissa, kun hän oli 11 kk ja siellä oli paljon amerikkalaisia lapsia. Niinpä alkoi Mommy-kausi. Itse olen aina sanonut itsestäni äiti, samoin mieheni. Me päällystimme valokuvia perheenjäsenistä laminaatilla ja isi/papa osoitteli kuvia ja kysyi: where is äiti? ja say " äiti" jne. Siitä se sitten vaihtui äidiksi ja on vahvasti vieläkin.

aidiksi - niin kavi ainakin meilla. Tytto oli kotihoidossa 1v4kk asti eli kuuli vain suomea, sitten meni englannin kieliseen paivahoitoon ja sielta tarttui " mommy" , kun kuuli muidenkin lasten kutsuvan silla nimella aitiaan. Minuakin asia vaivasi jonkin aikaa, varsinkin kun suomenkielen sanavarasto karttui muilta osin tasaisen varmaa tahtia, mutta aiti oli vaan unohtunut jonnekin... No sitten pian 2v synttareiden jalkeen oltiin pitka kesaloma Suomessa ja appivanhemmatkin tulivat tanne 2 vkoksi loppukesasta, joten suomea tuli " iso annos" ja sen jalkeen on mommykin muuttunut aidiksi eika varmasti enaa unohdu :). Tosin joskus viela saattaa kiljua riemuissaan mommya, kun menen hakemaan paivahoidosta kotiin - mutta tama siis ainoa tilanne.



Vaikka tytto (nyt 2v8kk) puhuukin suomea jo ihan mukavasti, muutamat sanat tulevat itsepintaisesti englanniksi (vaikka siis tietaakin suomalaiset vastineet hyvin), esim. juuri tuo ed.m. " no" - ehka se on helpompi lausua kuin " ei" ...? Jossain vaiheessa sanoi myos aina " big" mutta nykyaan sekin on " iso" .

Meilla lapset kutsuvat minua aidiksi puhuessaan suomea ja mummyksi puhuessaan englantia. Lapset puhuvat minulle aina suomea joten huuto " Aitiiiiiiii tuu pyyhkimaaaaaan" on tullut tutuksi ;-) Miksi kummassa se ei edes joskus voisi alkaa " Isiiiiiiiii...." ?



Isi on aina isi puhuivatpa kumpaa kielta hyvansa. Samoin jostain syysta omat vanhempani ovat ukki ja mummi ja mieheni isa Walesin ukki kielesta riippumatta.

Minäkin haluaisin niin mielelläni olla äiti mutta kun lapset kutsuvat nimellä mummy. Jossain 2v paikkeilla esikoinen Suomen lomilla vaihtoi äitiin ja se jäikin pitkäksi aikaa, mutta nyt se on taas vaihtunut mummyksi eikä viime lomilla enää palautunut äitiin... Itse puhun itsestäni aina äitina. Olisiko ongelma siinä, että lasten isä kutsuu minua mummyksi (ja ympäristön ihmiset mama tai mami). Isäänsä kutsun aina daddyksi, mutta lapset ovatkin päättäneet kutsua häntä nimellä. Ei noihin vaan tunnu voivan vaikuttaa...

Itse mistan, kuinka en mitenkään olisi edes uskaltanut kutsua isääni muuksi kuin isäksi kun tiesin, ettei hän muusta nimityksestä tykännyt. kerran puhuin i-kieltä (muistatteko...?) ja kutsuin häntä " vahingossa" isiksi ja huih, sellainen murahdus että, toiste en sitä olisi tehnyt!

esikoisemme syntyi niin asuimme silloin UK:ssa joten mieheni on aina ollut Daddy. Sitten asuimme välillä Suomessa ja yhä edelleen poikamme kutsuivat häntä aina vaan Daddy:ksi.



Minä taas olen aina ollut Mamma. Mieheni alkoi kutsumaan minua esikoisen raskausaikana Mamma Mariaksi. Joten se jäi siitä.



Olemme siis Mamma ja Daddy.



Terveisin Mulberry ja 3 ihanaa poikaa (8v., 5v. ja 10kk)

mina olen aina ihan suomalaisesti aiti, mieheni on sitten iska lapsen minulle puhuessa ja daddy isalleen puhuessa...

Kaksivuotias poika kutsuu mua aidiksi (onneksi, se on musta kivaa!), mummy on sille yleinen valitushuuto, varmaan kun kuuli puistossa lasten huutavan mummya kun tuli joku hata niin luuli etta se tarkottaa vaan etta auttamaan...Isi oli aluksi isi kaikilla kielilla, isia otti vahan paahan kun halusi olla baba. Nyt kun pojan persia on huimasti parantunut isi on mulle suomea puhuttaessa isi mutta isille persiaa puhuttaessa baba. Eli kaikki on tyytyvaisia..