Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomana hämmästelin mikä vanhempia kauhistuttaa lapsen rokottaminen tai verinäytteet?
22.09.2012 |
Tai ettei pysty piteleen lasta korvia katsottaessa ja lääkäri joutuu komentaan vanhemmat ulos huoneesta. Mulla on jopa yksi työkaveri, joka ei pysty pistämään lapsia, siis vieraita lapsia.
Ajattelin, että muutunko itse samanlaiseksi lapsen myötä. En sitten muuttunut. Onkohan mussa jokin vika? Onko muita samanlaisia? Lähinnä vaan ärsyttää lapsen itku, ei tule yhtään sellainen voi voi olipa ikävää ja kamalaa kun sua sattuu -tunne.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapseni sai ekat rokotukset (3kk), ihmettelin kun kaikki kaverit kertoivat nieleskelleensä kyyneleitä kun sattui ajatus toisen kivusta. Mua vaan nauratti että kerrankin oli lapsella hyvä syy itkeä...
No kai se äidinrakkaus parissa kuukaudessa kasvoi suuremmaksi kun 5 kk rokotuksissa jo pidättelinkin sitten kyyneleitä + kuukaus tän jälkeen lapsi sai allergisen reaktion ruuasta ja peppu verillä ja lapsi huusi kivusta pissatessaan ja minä vollotin yhdessä lapsen kanssa.. :o)
Olen pidätellyt itkua odotushuoneessa, kun lapselta, jota en ole edes nähnyt on otettu näytettä ja huuto oli niin sydäntä raastava.
Jos sinulla on vähän vähemmän niitä ns peilisoluja?
pahaa nähdä lapsensa itkevän, mutta sitä en ymmärrä ettei voi pitää kunnolla kiinni!
Tilanne on usein lapselle muutenkin tarpeeksi pelottava, se ei auta yhtään ettei äiti voi pitää tarpeeksi lujasti rimpuilevasta lapsesta tai jopa lähtee itse pois.
Siinähän äiti vain itse aiheuttaa lapselleen lisää kärsimystä ja kipua jos/kun ei pidä lasta tarpeeksi paikallaan tai jopa lähtee pois. Mitä pieni lapsikin mahtaa ajatella jos äitikin on niin peloissaan ettei uskalla olla paikalla ja vieraat ihmiset sitten "kiduttaa"?
Ymmärrän toki, että voi olla tilanne jossa hennon äidin voimat ei yksinkertaisesti riitä pitämään esim. riehuvaa taaperoa paikoillaan, mutta noin muuten olisi paras kun se olisi oma äiti tai isä joka lasta pitelee ikävän toimenpiteen aikana.
Siis oikeasti? Kyse on vain rokotteesta tai verikokeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kyllä yhtään hirvitä lasten rokotukset tai verikokeet. Eikä ne kyllä lapsiakaan pahemmin hirvitä. Pieninä vauvoina tietysti parkaisivat, mutta vähänkään isompina ovat ottaneet asian varsin tyynesti. Ja eiköhän siihen vaikuta suuresti oma suhtautumiseni asiaan... 6-vuotiaalta kun otettiin verikoetta niin tyttö katsoi kiinnostuneena kun veri suihkusi koeputkeen! =) Tuo paikallaan pitäminen onkin sitten vähän toinen juttu, se siis voi olla todella haastavaa jos lapsi on rimpuilee. Meidän 2v pojalta piti tutkia korvat lääkärissä ja hoitaja, äiti ja isä YRITTIVÄT pitää poikaa paikallaan mutta jopa kolme isoa ihmistä ei häntä aloilleen saanut! JOtenkuten lääkäri sai korvat katsottua, ja poika oli aika villin näköinen tuon operaation jälkeen kun hänen kasvot olivat aivan täynnä verenpurkaumia tuosta huutamisesta ja taistelusta! Toki siis minua riipaisi kun poika oli niin hädissään, mutta silti oli selvää että lääkärin täytyy saada tutkia korvat.
Sehän vain pahentaa asiaa, jos vanhempi panikoi lapsen mukana. Lapsi ei tajua, mitä hyötyä rokotuksista tai verikokeista on, ja sen takia itkee. Aikuinen tajuaa, mutta itkee silti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu onhan se kiva kun yrittää tehdä työtään ja lapsikin on täysin rauhallinen KUNNES äiti tyrskäisee itkunsekaisen kauhun vallassa "TOIVOTAAN ETTEI SE KAUHEAN PALJON SATU KULTA JA ETTEI HIRRRRVEESTI OO VERTA YMPÄRIINSÄ" ja samassa hyväntuulisen tenavan suupielet kääntyvät alaspäin, koko kroppa alkaa vapista ja sitten alkaa se hervoton kirkuna, lyöminen, pureminen ja rimpuilu. Kiitti vaan, jos olisit mamma ollut hiljaa olisi koko homma mennyt siististi ohi alle minuutissa.
En myöskään ymmärrä miksi äidit ärsyyntyvät, jos puhuu lapselle itselleen eikä äidille? Siis luulisi 4-18-vuotiaan ymmärtävän kun sanoo "otapa pusero pois". Mutta äitien mielestä asia pitäisi sanoa heille ja he sitten sanovat asian lapselle. En ymmärrä, pitävätkö äidit lapsiaan jotenkin vajaaälyisinä? Tuntuu tyhmältä kun 4-vuotias on jo riisumassa täyttä häkää tai jo ottanutkin sen puseron pois ja äiti alkaa hopottaa että "riisupas kulta, täti sanoi että pitää riisua kulta, otapas kulta se paituli pois". En käsitä.
pahaa nähdä lapsensa itkevän, mutta sitä en ymmärrä ettei voi pitää kunnolla kiinni!
Tilanne on usein lapselle muutenkin tarpeeksi pelottava, se ei auta yhtään ettei äiti voi pitää tarpeeksi lujasti rimpuilevasta lapsesta tai jopa lähtee itse pois.
Siinähän äiti vain itse aiheuttaa lapselleen lisää kärsimystä ja kipua jos/kun ei pidä lasta tarpeeksi paikallaan tai jopa lähtee pois. Mitä pieni lapsikin mahtaa ajatella jos äitikin on niin peloissaan ettei uskalla olla paikalla ja vieraat ihmiset sitten "kiduttaa"?
Ymmärrän toki, että voi olla tilanne jossa hennon äidin voimat ei yksinkertaisesti riitä pitämään esim. riehuvaa taaperoa paikoillaan, mutta noin muuten olisi paras kun se olisi oma äiti tai isä joka lasta pitelee ikävän toimenpiteen aikana.
Ei tulis mieleenkään jättää lasta. Itketään sitten vaikka yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi ei huuda tai riehu, mutta saa kyllä kiemurreltua irti otteesta kuin otteesta. En ole edes ihan hentoinen ja muilla sama juttu.
Yksityisellä nykyään käydään korvat tarkastuttamassa. Kai siellä onn paremmat laitteet, kun käy paljon nopeammin ja vähemmällä kaivamisella. 3 v ihan itse kääntää korvan katsottavaksi ja on paikoillaan, kun siitä ei tehdä sellaista painimatsia.
Lapsettomana hämmästelin mikä vanhempia kauhistuttaa lapsen rokottamisessa tai verinäytteissä.