Sinä joka lapsena olit itse pph:lla, kerro muistosi tuolta ajalta :)

Olin samalla pph:lla tasan 5 vuotta, 7-kuisesta eskari-ikään asti. Ihana pullantuoksuinen 'mamma', jolla oli seitsemän omaa lasta. Oli alle viiskymppinen mennessäni hoitoon, omista lapsista enää muutama asui tuolloin kotona, sellaisia teini-ikäisiä olivat. Varsinkin nuorin hoitajan omista tytöistä tykkäsi minusta kovasti, kun itsellä ei ollut pikkusiskoa. Myös hoitotädin mies oli mukava, leppoisa 'pappa'. Heillä oli iso talo ja iso piha, tilaa leikkiä ja touhuta paljon. Ihan lähellä oli myös leikkipuisto jossa käytiin usein. Erityisesti muistan myös kasvihuoneen jossa kesäisin kasteltiin tomaatteja. Puuhailtiin kaikenlaisia kotihommia yhdessä, leivottiin ja askarreltiin.



Muut hoitolapset olivat lähes aina poikia, mutta en muista sen haitanneen, olin vähän villikko 'poikatyttö' itsekin. Vasta joskus 5-vuotiaana muistan tyttöseuraa kaivanneeni, mutta sittenhän meninkin jo pian eskariin.



Hoitotäti miehineen olivat mulle kuin ylimääräiset isovanhemmat, tavattiin vielä silloinkin kun olin jo koululainen, olivat mun rippi- ja yo-juhlissa jne. Edelleen ovat pirteässä kunnossa ja lähettävät usein äitini kautta terveisiä (olen jo pitkään asunut kaukana kotipaikkakunnalta) - hoitosuhteen päättymisestä tulee pian 30 vuotta :)

Eräässä paikassa veljeni oksensi ruokapöydässä. Jouduimme syömään ruokaa missä oli seassa oksennusta. Ei ollut muuta ruokaa tarjolla. Hoitajan lapsen leluihin ei saanut koskea. Meillä ei ollut siellä ikinä mitään tekemistä. Pihalla ei pahemmin oltu. Piti istua portaitten juurella aina. Tämä kyseinen hoitaja sai työskennellä MONTA vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle hiljattain.. Onneks äitimme vaihtoi hoitopaikkaa kun ei saanut meitä aamulla jäämään. Samaisen paikan varahoidosta äiti ei meinannut saada meitä kotiin.. :)



Itse jotenkin karsastan noita pph paikkoja. Osa on hyviä sitä en kiellä. Osa ei todellakaan. Hiljattain kuntelin kun eräs hoitaja toimitteli lapsille että kuinka sellaiset ihmiset jotka polttavat tupakkaa saa tappaa. Mielenkiintoista. Kaverin naapurissa on kanssa pph. Hoitaja käy yhdessä lasten kanssa lyömässä sanomalehdellä aitaan ja huutelemassa koirille.



Vielä kerran haluan sanoa että on myös HYVIÄ PAIKKOJA!!

Hänellä olin lopulta kouluikään saakka. Hoitaja oli iäkäs rouva joka jaksoi touhuta ja askarrella, viedä retkille, leipoa jne. Oli empaattinen ja välittävä, aidosti rakastava. Yhä edelleen halataan kun tavataan ja hoitotaipaleeni on kuitenkin päättynyt jo yli 25v sitten =)



Sitten oli näitä kammottavia akkoja... yhden luona hoitajalla oli omat lapsenlapset siinä samassa, häiriintynyt peräkamarinpoika asui siinä samassa. Meitä tukisteltiin, läpsittiin, nipisteltiin, pakkosyötettiin jne. (tämä oli varahoitopaikkamme, onneksi jouduimme olemaan vain 2-viikkoa. Itkimme putkikassin päällä siskon ja veljen kanssa ja kun jotain aloimme leikkimäänm niin heti käytiin tukkaan kiinni kun lapsenlapsi halusikin leikkiä juuri sillä lelulla). Pihalle meidät laitettiin yksin josta sitten karkasimme isän työpaikalle turvaan.



Toisessa paikassa hoitajan murrosikäinen poika tukisteli meitä lapsia, roikotti pää alaspäin nilkoista minuuttitolkulla jne.



Varahoitajina oli myöhemmin pari ihan mukavaa hoitajaa, sellaista jossa oli turvallista olla, mutta josta ei sen erityisemmin jäänyt mitään muistoa.



Itse olen pph ja koen olevani ensimmäisenä kuvatun kaltainen hoitaja. Mm. ensimmäisenä minulla ollut hoitolapsi aloitti juuri koulun. Lapsi jäi minun hoidostani pois muuton vuoksi 3½-vuotiaana. Hän saattaa joskus viikonloppuna kyläillä kavereillaan tässä lähistöllä ja piipahtaa usein meidän ovella kysymässä mitä kuuluu :)