Kielten opettajat! Miten opiskelette uudet tekstit?
Itse olen aikuisryhmässä tähän saakka tehnyt niin, että teksti luetaan ja käännetään yhdessä, mutta se on äärimmäisen tylsää. Pohdin, tuleeko asia selväksi, jos laitan opiskelijat hommiin pareittain. Millaisia kokemuksia?
Kommentit (9)
mitä jos lainaisit vaikka muutaman vieraiden kielten didaktiikan opuksen kirjastosta..
Ja ihan vinkkinä: pareittain/pienryhmissä on huomattavasti hedelmällisempää kuin koko porukalla. Metodeita ja työtapoja sinun pitää uudistaa ja monipuolistaa
Minulla ei ole opettajan pätevyyttä, mutta joudun silti opettamaan. Siksi kyselen vähän neuvoa. Asun ulkomailla, että ainakaan suomalaista kirjallisuutta ei ole kirjastosta saatavilla.
Av on mun kirjasto!
ap
Mutta aikuinen, joka inhoaa syvästi pari- ja pienryhmätöitä kaikissa muodoissa!
Armahtakaa aikuiset niiltä!
Mutta aikuinen, joka inhoaa syvästi pari- ja pienryhmätöitä kaikissa muodoissa!
Armahtakaa aikuiset niiltä!
mieluummin niin, että kukin kääntää ekaksi yksin ja sitten yhdessä. Olen aikuisryhmässä, jossa hyvin monentasoisia oppijoita. Järkeilisin mieluummin rauhassa omassa tahdissa ensin.
Mutta aikuinen, joka inhoaa syvästi pari- ja pienryhmätöitä kaikissa muodoissa!
Armahtakaa aikuiset niiltä!
aina on ryhmässä muutama tällainen aikuisopiskelija. Ne vapaaehtoisesti tulee kursseille, mut sit ne inhoo vähän kaikkee: paritöitä, puhumista, ryhmätöitä, opeakaan ne ei jaksais kuunnella, kirjakin on tyhmä. Että ihan tosi viittivät silti aina tulla tunneille, missä kaikki on tyhmää ;)
Käännämme tekstiä monesti pareittain (siis koko teksti) tai sitten niin, että tekstiä ei käännetä yhdessä, vaan opettaja saattaa kysellä joistain kohdin mitä jokin lause tai sana tarkoittaa. Opettajalta voi kysellä vaikeita sanoja/lauseita jos jokin jää epäselväksi.
Minusta parityöskentely on ihan mukavaa ja tehokasta.
Mutta aikuinen, joka inhoaa syvästi pari- ja pienryhmätöitä kaikissa muodoissa!
Armahtakaa aikuiset niiltä!aina on ryhmässä muutama tällainen aikuisopiskelija. Ne vapaaehtoisesti tulee kursseille, mut sit ne inhoo vähän kaikkee: paritöitä, puhumista, ryhmätöitä, opeakaan ne ei jaksais kuunnella, kirjakin on tyhmä. Että ihan tosi viittivät silti aina tulla tunneille, missä kaikki on tyhmää ;)
Ei noin. Olen aikuisopiskelija ja rakastan opiskelua, ainoastaan pari- ja ryhmätyöskentelyä inhoan. Inhosin jo nuorena opiskelijana. Uskokaa pois, että aikuiset jo osaavat ottaa vastuun oppimisestaan ja oppia ihan yksin, ilman ryhmätyöskentelyä.
Ihmettelen, miksi tuntiaikaa pitää tuhlata tekstien kääntämiseen. Eikö olisi järkevämpää, että kääntäminen jätettäisiin kotitehtäväksi ja tunnilla voisi sitten kukin kysyä epäselviksi jääneitä kohtia? Tietenkin opettaja voi myös oma-aloitteisesti tuoda esiin sellaisia kohtia, joiden epäilee tuottavan monille hankaluuksia.
Kyllä minäkin inhosin koulun ruotsintunneilla sitä, kun kappaleita piti kääntää pareittain. Minä olin ryhmän parhaita oppilaita ja parini heikoimpia. Oli tosi tuskaista kärsivällisesti odotella, kun pari tankkasi hitaasti lausetta, joka oli itselle selvä ensimmäisellä lukemisella. Mutta sen sijaan kielten tunneilla puheharjoittelussa pari- ja ryhmätehtävät ovat minusta aivan ehdottomia. Keskustelua on paljon vaikeampi harjoitella yksistään.
Entä jos annat vaikka 5-10 minuuttia jokaiselle aikaa ja sitten vasta yhdessä, niin menee nopeammin se yhteisosuus. Tai tosiaan pareittain, niin että joka parilla joku osio, ja sitten yhteenvetona jokainen esittää vain oman osuutensa ja kuuntelee muut. Tasosta tietysti riippuu, voihan se olla, että riittää sekin jos vain vaikeammat kohdat, sanat ja rakenteet, käännetään. Joskus en ole varma kuinka paljon sanatarkkaa kääntämistä oikeastaan tarvitaan yleensäkään... Mutta joo, olen kyllä opettaja, mutta vieraan kielen opetuksesta on vain vähän kokemusta.