Miten hyvä opettaja hoitaisi tämän?

... on tuollaisessa tilanteessa aika voimaton. Henkilön ujous (sanoisin jo kuvailemasi perusteella sosiaalisten tilanteiden pelko) on sitä luokkaa, että sen helpottamiseksi tarvittaisiin ilmeisesti "järeämpiä" työkaluja kuin opettajalla on tarjota.

Kai siinä oppilaitoksessa on joku erityisope, kuraattori, terveydenhoitaja tai joku muu sellainen, joka voi auttaa oppilastasi.

Tuollainen tilanne on todella liian vaativa tavalliselle opettajalle.



Jos se nyt sinua paljonkaan lohduttaa, niin tuollaisen oppilaan opinnot eivät todellakaan tule olemaan yhdestä hylätystä kurssista kiinni.

en mä voi sanoa opiskelijalle, että mene mielenterveyshoitoon ennen tämän kurssin suorittamista vain siksi, että se katselee pöytää. Varsinkin kun se ilmeisesti tätä ongelmaa lukuunottamatta on ihan järjissään. Ja usko mua, mä olen nähnyt täysin seinähullujakin... Sitäpaitsi siihen menisi ties kuinka kauan ja se viivyttäisi sen opintoja ja ties mitä.



Mun on saatava tämä nyt jotenkin hanskaan.



ap

Kai siinä oppilaitoksessa on joku erityisope, kuraattori, terveydenhoitaja tai joku muu sellainen, joka voi auttaa oppilastasi.

on opistospykologi, jolle on puolen vuoden jono, ja on yths.

Jos se nyt sinua paljonkaan lohduttaa, niin tuollaisen oppilaan opinnot eivät todellakaan tule olemaan yhdestä hylätystä kurssista kiinni.

Suurimman osan meidän opinnoista VOI suorittaa ihan itse ja yksinään. Pakollista sosiaalista toimintaa ei ole kuin parilla pakollisella kurssilla. Ja mitä näen opintorekisteristä niin niiden muiden arvosanoissa ei tällä henkiöllä ole mitään ongelmaa. Eli se todellakin voi olla tästä kiinni.

Kai siinä oppilaitoksessa on joku erityisope, kuraattori, terveydenhoitaja tai joku muu sellainen, joka voi auttaa oppilastasi.

on opintopsykologi, jolle on puolen vuoden jono, ja on yths.

Jos se nyt sinua paljonkaan lohduttaa, niin tuollaisen oppilaan opinnot eivät todellakaan tule olemaan yhdestä hylätystä kurssista kiinni.

Suurimman osan meidän opinnoista VOI suorittaa ihan itse ja yksinään. Pakollista sosiaalista toimintaa ei ole kuin parilla pakollisella kurssilla. Ja mitä näen opintorekisteristä niin niiden muiden arvosanoissa ei tällä henkiöllä ole mitään ongelmaa. Eli se todellakin voi olla tästä kiinni.

ap

tämän oppilaan kanssa kahden kesken, ja etsimään yhdessä jotain keinoja?

tämän oppilaan kanssa kahden kesken, ja etsimään yhdessä jotain keinoja?

mutta jotenkin luulen, että keinojen keksiminen voi olla vähän liikaa vaadittu oppilaalta, jolla jo on ongelma tässä asiassa. Luulen, että jos hän tietäisi, miten voittaa tämän ongelman, hän olisi jo tehnyt niin.

vaan armosta läpi. Hyvää arvosanaa et voi antaa, se olisi epäreilua taas muita kohtaan.

Jos kyseinen henkilö ei pysty suoriutumaan kurssista kuinka hän suoriutuisi tositilanteesta?

Ja muutenkin, ne kurssit, joissa keskustelu ja osallistuminen on pääosassa, tuovat mulle mieleen vaan kielet ja puheviestinnän. Tää tyyppi tuskin on millään draamakurssilla. Eli millaista kurssia vedät?



Jännittämistä saattaa lieventää se, että pistät ne tyypit keskustelemaan siellä pienemissä ryhmissä. Jos sulla on 16 opiskelijan ryhmä, niin jaa se neljään.



Mun opiskelukaverilla jännittäminen ja esiintymisvarmuuden puuttuminen on todellinen ongelma, ei ole kyllä hakenut tukea niihin (esim. kurssit, yths), mutta pienet (mahdollisesti ennalta tuntemattomat) ryhmät ovat olleet niitä paikkoja, joissa tämäkin tyyppi osallistuu.

tämän oppilaan kanssa kahden kesken, ja etsimään yhdessä jotain keinoja?

mutta jotenkin luulen, että keinojen keksiminen voi olla vähän liikaa vaadittu oppilaalta, jolla jo on ongelma tässä asiassa. Luulen, että jos hän tietäisi, miten voittaa tämän ongelman, hän olisi jo tehnyt niin.

aloitetta, ja keskusteltuanne voisit rohkaista ihan luokassa.

Tai jos oppilas osaisi nimetä jonkin henkilön luokasta jonka kanssa toimiminen olisi hiukan vähemmän vaikeaa kuin muiden. Silloin voisit ohjata heidät työpariksi/samaan tiimiin.

Jos yksikinn sellainen henkilö luokasta löytyy, niin häneltähän voisi kysyä tukisiko hän tätä ujoa oppilasta jopa hiukan enemmän yhteistyötilanteissa.

Ujon oppilaan vaan taitaa olla mahdotonta itse lähestyä.

t: keskustelua ehdottanut

ettei tule liikaa tietoa opiskelijasta. Mutta onhan "osallistumista" nyt kuitenkin aika helppo arvioida. Ihan lähtien siitä, että kuinka paljon osallistuu ja miten rakentavaa se on. Ja joo, kyseessä ei ole draamakurssi, mutta ei myöskään kielen tai puheviestinnän kurssi.



Kai mun täytyy yrittää noita vielä pienempiä pienryhmiä. Koko jengissä on 12 opiskelijaa. Toisaalta mulla on myös asiasisältö, joka pitäisi saada käytyä läpi, joten pelkkään lauluun ja leikkiin ei voida mennä. Lisäksi mua vähän pelottaa, miten varmistan, että ne toiset opiskelijat siinä pienryhmässä sitten toimivat tukevalla tavalla.



Ja mitä tulee siihen, että pystyisikö toimimaan tositilanteessa, jollei kurssilla pysty, niin onhan se selvä, että haasteita tulisi olemaan - mutta tällä alalla on myös sellaisia töitä, joissa ei tarvitse olla sosiaalinen, ei esiintyä eikä edes puhua vieraille. Ei niitä paljon ole, joten rajaahan tuo mahdollisuuksia ja juuri siksi tämä homma pitäisikin jotenkin hoitaa: siis saada se opiskelija haltsaamaan tämäkin asia riittävällä tasolla. Ratkaisu ei voi olla vain todeta, että "susta ei nyt tule mitään kun oot tommonen".

tämän oppilaan kanssa kahden kesken, ja etsimään yhdessä jotain keinoja?

mutta jotenkin luulen, että keinojen keksiminen voi olla vähän liikaa vaadittu oppilaalta, jolla jo on ongelma tässä asiassa. Luulen, että jos hän tietäisi, miten voittaa tämän ongelman, hän olisi jo tehnyt niin.

aloitetta, ja keskusteltuanne voisit rohkaista ihan luokassa.

Tai jos oppilas osaisi nimetä jonkin henkilön luokasta jonka kanssa toimiminen olisi hiukan vähemmän vaikeaa kuin muiden. Silloin voisit ohjata heidät työpariksi/samaan tiimiin.

Jos yksikinn sellainen henkilö luokasta löytyy, niin häneltähän voisi kysyä tukisiko hän tätä ujoa oppilasta jopa hiukan enemmän yhteistyötilanteissa.

Ujon oppilaan vaan taitaa olla mahdotonta itse lähestyä.

t: keskustelua ehdottanut

jos se vaikka sitten uskaltaisi.

ja siellä mielestäni nimenomaan nuo pienryhmät olivat se tapa, jolla ihmisiä sai parhaiten mukaan. Pienryhmässä oli tärkeää, että kaveriporukoita hajotettiin ja ryhmälle annettiin selkeä tehtävä, josta pääsi heti tekemään ilman, että alussa olisi minuuttia pitempään pitänyt miettiä, että miten työ tehdään ja miten työt jaetaan.



Jos oppilas kuitenkin käy kurssilla joka kerta, niin varmaan itse säälisin sen verran, että päästäisin huonoimmalla arvosanalla läpi... toisaalta tapauksesta riippuen hän saattaa olla laskelmoinutkin sen varaan, että näin kävisi.