Hyväksyisitkö 19-vuotiaan tyttäresi suhteen 41-vuotiaaseen mieheen?

Toisaalta mitäpä siinä voi muuta tehdä kuin kertoa näkemyksensä ja antaa täysi-ikäisen lapsen tehdä omat virheensä.

Toisaalta mitäpä siinä voi muuta tehdä kuin kertoa näkemyksensä ja antaa täysi-ikäisen lapsen tehdä omat virheensä.

Itse rupesin tuon ikäisenä seurustelemaan ihan kunnollisen nuoren miehen kanssa, joka jostain kumman syystä ei kelvannut äidilleni. Äitini koetti kovasti saada meitä eroamaan. Poikakaverin haukkuminen ja minun uhkailu kotoa pois potkimisella - jonka sitten tekikin - saivat aikaan sen, että olen samaisen miehen kanssa vieläkin, mutta välit äitiin menivät.

niin hyväksyisin muitta mutkitta.



Mutta jos tyttäreni asuu kotona, ja käy vielä koulua jne niin en hyväksyisi jos 41 vuotiaalla on jokin seuraavista "puutteista"

- ei ole töissä eikä opiskele

- on naimisissa tai avoliitossa toisen naisen kanssa

- ei asu vakituisesti Suomessa

- on taloudellisesti ahtaalla, velkojen määrä ylittää omaisuuden arvon



Vaikak 41 vuotias olisikin 25 v niin silti jos on jokin noista muuteista, en hyväksyisi

Kyllä varmaan kun itse tapasin minua 21v. vanhemman mieheni 20-vuotiaana :) Mukavin ihminen jonka olen koskaan tavannut.

Todennäköisesti kyse olisi jostain vajukista joka ei koskaan kasva aikuiseksi, jos viihtyy teinin kanssa.

Ikähän on vain numeroita.

Itsellänikin vaan on ollut pääsääntöisesti itseäni nuorempia miehiä ja sama ilmiö on ollut aiemminkin suvussani.

Pakko kai se ois hyväksyä. Ihmettelisin vaa et mistä nelikymppinen mies jaksaa jutella lapsellisen teinin kanssa.

Mutta totta, kyllä minä nyt ainakin juttelisin tytön kanssa, että oletko nyt aivan vakuuttunut, että tuollainen ikäero on hyvä asia. Nelikymppisellä on jo ura ja mammonaa ja elämänkokemusta, ja siinä jää 19-vuotias aika väistämättä alisteiseen rooliin, vähän kuin isä ja tytär -asetelmaan.



Kymmenen vuoden päästä tytär on 29-vuotias ja parhaassa iässä, mies jo ryppyinen 51-vuotias.

jos kyse on jostain alikehittyneestä ressukka miehestä joka ei saa ikäistään seuraa, ja on vailla työtä, sekä lisäksi asuu vielä vanhempiensa luona.

mutta eipä taitaisi minulla olla mahdollisuuksia mitään tehdä.

Ja voisihan kyse olla kunnollisesta, työssäkäyvästä miehestä.



Ystäväni suvussa oli aikoinaan skandaali kun 18-vuotias tyttö alkoi seurustella 36-vuotiaan miehen kanssa. Nyt olleet yhdessä 16 vuotta ja ilmeisen onnellisia edelleen.

opiskelu aikoina 42-vuotiaan kanssa ja kyllä mekin oltiin hieman silleen, mitä kaverin päässä oikein liikkuu. Eikä pahemmin haluttu heidän juttujaan kuunnella, kun suoraan sanottuna ällötti.



Joten, jos nyt lapseni kertoisi tuon niin en todellakaan hyväksyisi, mutta minkäs sille teet, kun on täysi-ikäinen.

Jotka sanotte että ette voisi mitään tehdä. Itse keksisin kyllä aika paljon kaikenlaista, millä voisin erottaa kaksi ihmistä jos oikeasti alkaisin yrittämään. Tietenkin niin että tytär ei tietäisi että minulla olisi asian kanssa mitään tekemistä.

Omalla miehelläni ja mulla on 12v ikäeroa, eli on siinäkin hiukan isompi ikäero kyseessä mitä nämä tuikitavalliset parin vuoden ikäerot..



Mekin alettiin seurustelemaan tolleen että minä olin silloin häntä huomattavasti nuorempi ja hän huomattavasti minua vanhempi, muttei kuitenkaan sentään mikään VANHA. :) Mutta hyvin meillä hynttyyt yhteen kuitenkin löi ja siitä on nyt sitten tähän päivään mennessä poikinut lapsia ja niin edelleen. Onnellisesti yhdessä ollaan vieläkin! Omat vanhempani olivat tätä miestä 18v vanhempia.



Kun kerroin ensimmäisen kerran meidän suhteesta niin oli heidän reaktionsa se " oho! nuin paljon vanhemman kanssa.." mutta eivät he suuttuneet siitä minulle tai mitään. Olin kuitenkin aikuinen ihminen tekemään omat päätökseni ja jos se ei olisi heille kelvannut, niin sitten olisin lyönyt vaikka omiin vanhempiini välit poikki, että olisin saanut elellä tämän miehen kanssa rauhassa. Onneksi kuitenkin vanhemmillani ja tällä miehellä oli tosiaan se 18-vuotta ikäeroa, eli eipä tarvinnut vanhempieni kuitenkaan tuntea että olisin heidän ikäisen miehen kanssa seurustellut.



Pääasia musta on se :



Et kunhan ihmisellä on puhtaat jauhot pussissa!!!

Eli tosissaan rakastaa sitä toista ja aidoista syistä, muustakin kuin kireästä pillusta.

Niin silloin ei kannata vanhemman olla muuta kuin onnellinen.!

Koska tärkeää on vain se, että on löytänyt ihmisen rinnalleen joka aidosti välittää ja rakastaa ja että siitä ihmisestä saa hyvää oloa, sitä saa antaa myöskin takaisin sinne toiseen suuntaan.



Ei siinä vaiheessa enää iällä ole merkitystä.

Tää on vaikea aihe ja me miehenkin kanssa joskus tästä kättä väännetty. Itse olen lähtökohtaisesti sitä mieltä ylipäätään että kyseessä on lähes tulkoon lapsi siis 19v. että jos yli 30v. hakee tämän ikäistä seuraa ei hänellä ole oma kehitys sujunut ehkä kovin normaalia reittiä.



Olin itse 19vuotiaani ns. ikäistäni kehittyneempi,hyvin itsenäinen ja kypsä. Asunut pari vuotta omillani jne. Silti nyt ja jo silloin ymmärsin että noin paljon vanhempien miesten isku yrityksissä oli jotain väärää.

En nyt täysin tuomitse mutta en itsekään nyt 28v. voisi kuvitellakaan 19v.poikaa kumppanikseni tms. Siis yksinkertaisesti mitä yhteistä meillä voisi olla tuollaisen poikasen kanssa?



Mieheni taas vetosi siihen että sehän on laillista...no joo mun mielestä tuo laki-asia on todella huono moraalimittari, onhan maita jossa on ihan laillista naida 12-vuotiastakin.

Tyttärelleni koittaisin puhua nätisti ja toivoa, että etenevät suhteessa hitaasti. Kun on noin pitkä ikäero, niin hankaluuksia on todennäköisesti tiedossa. Lähipiirissä on useita pareja, joissa mies n. 15 vanhempi vaimoaan ja hankaluuksia on tullut kun nainen n. 40 v ja vielä nuorekas ja menevä, mies jo eläkeikäinen, joka tykkäis viettää rauhallista kotielämää. Lisäksi miehet ovat alkaneet sairastella 5-kymppisenä, on eturauhasvaivoja, pallolaajennuksia, verenpainetta, impotenssia, yksi sai sydäninfarktin. Eli onko paljon nuorempi nainen valmis siihen, että kumppani on huonokuntoinen jo 10 vuoden kuluttua, kun heillä on ehkä silloin pieniä lapsia?



Toivon todella, että lapsemme valitsevat suunnilleen ikäisensä kumppanin, mutta itse he silti asian päättävät.

ja nykyinenkin mieheni on reilusti vanhempi, joten suuri ikäero ei itsessään ole mikään paha asia. Saattaa siis olla, että hyväksyisin.

Tuonikäinen mies saattaa arvostaa naista jo ihan eri tavalla kuin nuorempi.

Mullakin on 12v vanhempi mies. Alettiin 8v sitten seurustella kun olin 30v ja mies 42v. Aika on mennyt nopsaan eikä minusta tunnu, että nyt ollaan jo melkein 40 ja 50.



Parasta on se, että vanhempani hyväksyivät hänet heti, VAIKKA hän oli tuolloin vielä naimisissa toisen kanssa.



Vanhempani ovat miestä 15-18v vanhempia ja minä miehen lapsia 16-20v vanhempi eli sinänsä sukupolvien väliin jää vielä kuilua.



Ainoa missä ikäeromme näkyy on se, että mieheni on 20v vanhempi kuin sisareni mies.

muttei minun siitä tarvitisisi numeroa tehdä,

eikä julkituoda mielipiteitäni ellei kysytä!



T: 41-vuotias 19-vuotiaan tyttären äiti