Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kiehun raivosta

Vierailija
20.09.2012 |

mieheni on niin ilkeä ja ikävä ihminen, että alkaa tuntua siltä, etten mitenkään voi hänen kanssaan enää asua saman katon alla. Vittuilee vaan ja juo joka ilta. Kohtelee mua epäkunnioittavasti ja vihamielisesti.



Vaan kun on tuo pikkuinen puolitoistavuotias lapsi, ja yhteinen asunto, josta en haluaisi luopua. Miten tällaisesta ansasta pääsee pois? yksinhuoltajan arki ei houkuttele, eikä olis voimiakaan alkaa asuntoa myymään ja tyhjentämään kun alle vuosi sitten ollaan muutettu. Eikä ole minkäänlaista turvaverkkoa lapsen hoitoa ajatellen.



Tuntuu että tästä ei nyt pääse eteen eikä taakse päin vaan pää räjähtää :(

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
20.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsen hyvinvoinnista,

ei siinä katsota kauniita seiniä tai muuta materiaa!



Ryhdistäydy hyvä ihminen, puhu miehellesi asioista asiallisesti, mutta jos kaikuu kuuroille korville, niin eihän tuohon ole muuta ratkaisua kuin ero. Alkoholistia ei pysty kukaan muu parantamaan kuin alkoholisti itse!

Vierailija
2/7 |
20.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsen hyvinvoinnista,

ei siinä katsota kauniita seiniä tai muuta materiaa!



Ryhdistäydy hyvä ihminen, puhu miehellesi asioista asiallisesti, mutta jos kaikuu kuuroille korville, niin eihän tuohon ole muuta ratkaisua kuin ero. Alkoholistia ei pysty kukaan muu parantamaan kuin alkoholisti itse!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
20.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta muistuttaisin, että pikkulapsiaika on kriisi parisuhteelle. Kun pienin lapsi on alle kolmevuotias, on monet parisuhteet ihan riekaleina. Elämä voi tuntua molemmista vanhemmista puuduttavalta, pelkältä velvollisuudelta, ja silloin helposti aletaan ajatella, että vika on puolisossa, eikä siinä että pienen lapsen hoito oikeasti voi olla aika rankkaa ja muuttaa sekä miestä että naista ihmisenä.



Moni on käynyt tuon vaikean vaiheen läpi. Ei siinä auta kuin hampaat irvessä alkaa olla ystävällinen toiselle omina pahoina päivinä, ja kysyä toiselta, mikä on hätänä, kun hänellä on paha päivä. Asemasotaa ei kannata aloittaa, siinä etääntyy nopeasti toisesta ja alkaa tulkita kaiken toisen sanoman negatiiviseksi.



Vierailija
4/7 |
20.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

muka jotain iloa ja apua arjessa. Ei kai yksi asunto voi olla tärkeämpi kuin koko muu elämä ja lapsen elämä?

Vierailija
5/7 |
20.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Ja pinna on kyllä ollut pitkä, mutta yksin en jaksa enää olla ystävällinen, pakko on joskus puolustautua tai yrittää antaa samalla mitalla takaisin, vaikkei olisikaan rakentavaa.



mies ei juo itseään känniin, mutta se tissuttelu ärsyttää mua silti aivan silmittömästi ja määrät alkaa olla isoja.



Ja puhuminen ei auta, jos yritän puhua, hän vain vastailee sarkastisesti, mitään keskustelun mahdollisuutta ei ole.



Ja ne seinät on kyllä tavallaan tärkeät, täällä pk-seudulla on niin vaikeaa löytää kohtuuhintaista asuntoa siedettävältä alueelta.

Vierailija
6/7 |
20.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä en suosittele eroamaan. Mutta jos mies juo joka ilta, niin ero vaan ja nopeasti. Kyllä aikuisen miehen pitää sanomattakin tajuta, että lapsiperheessä ei joka ilta juoda! Ja se vittuilukin johtuu kuule ihan siitä juomisesta. Turhaa sinä teet aikuisesta miehestä itsellesi elinikäistä projektia. Talo myyntiin, ja etsit uuden miehen. Sanonpahan vaan, että huomattavasti helpompaa on elää yksinhuoltajana kuin juopon puolisona. Se tulee vain pahenemaan vuosi vuodelta, jos tuollaiseen suhteeseen jäät. Juopon suunsoitto muuttuu aina enemmin tai myöhemmin fyysiseksi väkivallaksi, usko pois!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
20.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen myös niin kurkkua myöden täynnä ukkoani! Meillä yksi reilu 2 vuotias lapsi. Ostettiin oma talo vuosi sitten ja ei mulla yksin ois tässä varaa asua! Talon myynti vaan ahdistaa kun pelkään ettei lainat kuittaannukkaan. Mieheni myös tissuttelee ja tupakoi. On täysi teinikakara. Keskustelusta ei tule mitään kun alkaa heti puolustelu ja että no entäs sinä jne paskaa... Olen tässä puolivuotta miettinyt jo miten helvetissä tähän ajauduin? Jos kämppää ei ois ostettu olis erottu jo. Tsemppiä!