Kun ei ole nnellinen parisuhde niin siitä johtuu kireys lasta kohtaan?
Elän onnettomassa parisuhteessa ja lapsemme on 2,5 vuotias melkoinen rasavilli viikari. Hermostun erittäin helposti pienistä asioista ja huudan jatkuvasti lapselle (tiedän sen olevan turhaa ja väärin). Lapsi ei tee kakkoja pottaan vaan housuun, tänään huusin kahdesti siitä mikä on todella tyhmää, mutta kun elämässäni ahdistaa ihan kaikki. Eipä se selitys ole huonolle äitiydelleni mutta olen tosissani miettinyt että harmittaisiko asiat vähemmän kun tietäisin että yksin lapsen kanssa myös hoidan kaikki yksin?! Nyt meitä aikuisia on kaksi silti mies ei kakkahousuista lastaan pese. Menee perkele hermot! Anteeksi vaan ja kiitos.
Kommentit (10)
Sanotaan, että vanhempien parisuhde on lasten koti.
On erittäin yleistä, että kun ei osaa tai ei uskalla olla avoimesti vihainen, niin kohdistaa sen lapseen. Ja sitten siitä tuntee, aivan oikeutetusti, syyllisyyttä.
Opettele tunnistamaan, kenelle olet oikeasti vihainen ja miksi. Sitten selvität ne asiat sen ihmisen kanssa, jonka koet kohdelleen itseäsi väärin. Et pilaa lapsesi lapsuutta, et koe turhaa syyllisyyttä ja yllättäen huomaat, että ihmiset ottavat tosissaan sinun pahan mielesi, ja hyvällä tuurilla koettavat jopa parantaa käyttäytymistään.
Minä olen kireä sekä miehelle että lapsille, kun on kiire ja stressi ja kaikki minun vastuulla. Totta se on, että tulee huudettua sille, joka loppujen lopuksi on pinnan palamiseen vähiten syyllinen. En tiedä onko ero teillä ratkaisu. Kannattaa muistaa, että erot yleensä tapahtuvat silloin, kun lapsi on pieni. Myöhemmin helpottaa.
Jälkeen päin harmittaa kun huusin varsinkin kun lapsi on pienikin. Kai se on alettava vaan eroamaan, en halua pilata lapsen elämää. Olen ehkä pelännyt että jospa vaan olen huono äiti?! Vaikka huomaan kyllä itsekkin että enemmän huudan kun mies on läsnä, itkut!
tämän vuoksi en tajua ihmisiä, jotkapysyvät yhdessä lapsen takia. Perheen tunne-elämä vääristyy.
Jos itsellä on paha olla, se leviää lähipiiriinkin.
Olisi hienoa jos jaksaisit lapsiasi paremmin ja kehuisitkin joskus. Ja ainahan voi pyytää anteeksi lapselta jos rähjää liikaa.
Mutta yhdessä taas ollaan, en ymmärrä miksi. Joskus jos vaikka laitan tiskejä ja lapsi kaataa maidot pöydälle alan huutamaan jos mies istuu olohuoneessa (samassa tilassa) eikä tee elettäkään siivotakseen. Silloin huudan lapselle ja siivoan maidot, mutta huudan kyllä miehellekkin miksei siivonnut, vastausta en saa. Mekin enemmän lapsen takia yhdessä ollaan ja velkahelvetin, mutta kai tää tästä. Nyt vaan ahdistaa taas enemmän.
Mutta yhdessä taas ollaan, en ymmärrä miksi. Joskus jos vaikka laitan tiskejä ja lapsi kaataa maidot pöydälle alan huutamaan jos mies istuu olohuoneessa (samassa tilassa) eikä tee elettäkään siivotakseen. Silloin huudan lapselle ja siivoan maidot, mutta huudan kyllä miehellekkin miksei siivonnut, vastausta en saa. Mekin enemmän lapsen takia yhdessä ollaan ja velkahelvetin, mutta kai tää tästä. Nyt vaan ahdistaa taas enemmän.
Olen kuitenkin opetellut nielemään kiukkuni etten pura sitä lapseen.
Mutta yhdessä taas ollaan, en ymmärrä miksi. Joskus jos vaikka laitan tiskejä ja lapsi kaataa maidot pöydälle alan huutamaan jos mies istuu olohuoneessa (samassa tilassa) eikä tee elettäkään siivotakseen. Silloin huudan lapselle ja siivoan maidot, mutta huudan kyllä miehellekkin miksei siivonnut, vastausta en saa. Mekin enemmän lapsen takia yhdessä ollaan ja velkahelvetin, mutta kai tää tästä. Nyt vaan ahdistaa taas enemmän.
Olen kuitenkin opetellut nielemään kiukkuni etten pura sitä lapseen.
Minunkin opetella vähän itsehillintää.
Mutta yhdessä taas ollaan, en ymmärrä miksi. Joskus jos vaikka laitan tiskejä ja lapsi kaataa maidot pöydälle alan huutamaan jos mies istuu olohuoneessa (samassa tilassa) eikä tee elettäkään siivotakseen. Silloin huudan lapselle ja siivoan maidot, mutta huudan kyllä miehellekkin miksei siivonnut, vastausta en saa. Mekin enemmän lapsen takia yhdessä ollaan ja velkahelvetin, mutta kai tää tästä. Nyt vaan ahdistaa taas enemmän.
Olen kuitenkin opetellut nielemään kiukkuni etten pura sitä lapseen.
Minunkin opetella vähän itsehillintää.
kun oikeasti on vihainen miehelle. Tulee vaan kaikille paha mieli.
Sanoin 18 v että olen kärsinyt siitä, ettei eronnut. Silloin erosi lopulta. Isä joikin sitten itsensä hengiltä kolmessa vuodessa.