Italialaisista 30-35-vuotiaista neljäsosa asuu edelleen vanhempiensa kanssa. Pystyisitkö

Satun juuri tuohon ikähaarukkaan ja olen asunut jo n.15 vuotta pois "kotoa". Ihana nähdä vanhempia mutta kyllä on kiva mennä omaan kotiin sen jälkeen. Meillä on ihan erilaiset ruokatavat ja kaikki, joten ehkä viikko olisi ihan maksimi. Jos elämässä menisi kaikki jostakin syystä mönkään, tiedän että olen aina tervetullut vanhempieni luokse mutta se olisi hyvin väliaikainen järjestely.

Ei kuitenkaan voi suoraan verrata suomalaisiin. Espanjassa vanhempiin säilytetään todella lämpimät ja tiiviit välit aikuisiälläkin. Koska mentaliteetti on eri, ei se heille ole niin kauhea asia kuin suomalaisille.

Ei niitä töitäkään malteta tehdä, kun ei äiti tahtoisi päästää. Sitten on koko kansakunta konkassa. Sama Italian kanssa.

Parissa päivässä taannumme teini-ikäinen vs. vanhempi -tasolle. Paitsi että nykyään kestän heitä vielä huonommin kuin teininä. Silloin olin niin zen, nyt ulkomailla asumisen myötä minuun on tarttunut vähän tempperamenttia, johon vanhemmillani on selvästi vaikea suhtautua, kun en enää kuuntele mitä tahansa korviani lotkauttamatta.

Parissa päivässä taannumme teini-ikäinen vs. vanhempi -tasolle. Paitsi että nykyään kestän heitä vielä huonommin kuin teininä. Silloin olin niin zen, nyt ulkomailla asumisen myötä minuun on tarttunut vähän tempperamenttia, johon vanhemmillani on selvästi vaikea suhtautua, kun en enää kuuntele mitä tahansa korviani lotkauttamatta.

Itse asiassa minä olen ollut vanhempiini verrattuna se kypsä, en jaksaisi enää aikuisena heidän teiniasenteitaan.

olen miehen ja lasten kanssa asunut vanhempieni luona muutamia kuukausia, joko miehen töiden perässä tai remonttievakossa. Meni oikeastaan aika hyvin; tein kotityöt kun muut olivat töissä, ja sitten syötiin yhdessä. Loppuillan joku katsoi aina lapsia, jos minulla oli menoja. Kenenkään ei tarvinnut tehdä enää kotitöitä iltaisin, ja minun ei tarvinnut juuri lapsia vahtia kello kolmen jälkeen. Talo on onneksi iso ja jokainen sai omaa rauhaa jos halusi.

enkä todellakaan appivanhempienikaan. Karmiva ajatus ja siinä olisi kyllä kaikki elämänilo mennyttä.

Olen ihan liian homssu niiden elämäntyyliin.

Muutin jo 16-vuotiaana pois koska en mahtunut mutsin kanssa saman katon alle. Olen hyvin paljon omaa tilaa ja rauhaa vaativa ihminen, joka en pystyisi asumaan kenenkään toisen ihmisen kanssa.

Sekä omieni että appivanhempien kanssa. Yhteenottojakin varmaan tulisi, mutta tuleehan niitä ihan meidän oman ydinperheenkin kesken, joten siinä mielessä se olisi ihan normaalia yhdessäasumista.

Mikä on muuten synnyttäjien keski-ikä siellä nykyään? Täällä kun tuon ikäinen on jo vanha perustamaan perhettä, ostamaan asuntoa ja työurallakin on jo jäänyt jälkeen..