Koiranpennun kasvatuksesta

etäpäiviä. Pikku hiljaa opetettiin pieniä hetkiä. Nytkin pidetään huolta siitä et olis yksin vain 3-4tuntia päivässä. pari kuukautta meni, ja koira alkoi tyytyväisenä nukkua poissaolojemme ajan. Kannattaa panostaa oikeasti paljon, silloin koiran elämästä tulee hyvää eikä eroahdistuvan ressukan kärsimystä. Ja yksinolon vastapaonoksi sitten paljon yhdessä tekemistä. Kun otti oman koiran tajusi et nämä pentu viikonloppu kotona ja sitten koira 9 tuntia yksin joka päivä on eläinrääkkäystä. Ihminen joka ei sitä tajua on vaikka tunne-elämää.

Eli pentu haettu lauantaina, maanantaina sitten täyspitkä työpäivä (matkoineen 9 tuntia). Ei ole totutettu yksinoloon. Mitään ongelmia ei asian kanssa ole koskaan ollut, ei tuhoamista, haukkumista, vinkumista, ei mitään. Kyllä sellainen 7-8 -viikkoinen pentu alistuu äkkiä kohtaloonsa että ei se emäntä palaa vaikka kuinka kitisee, joten siinä vaiheessa on hyvin helppo jättää vielä yksin ilman totuttamista.

Sen jälkeen tehty etäpäiviä ja pidetty että 4 tuntia max on koira yksin. Yksinoloharjoitukset aloitettiin kuitenkin samalla viikolla kun koira tuli meille, eli 7 viikkoisena. Ensin ihan vaan minuutti yksin ja sitten sitä aikaa pikkuhiljaa pidemmäksi. Silloin kun lähdetään ovesta ei tehdä siitä numeroa, ei sanota koiralle mitään vaan mennään vaan ulos ja laitetaan ovi kiinni perässä. Siihen voi jäädä odottamaan oven taakse ja kuuntelemaan pitääkö ääntä. Silloin kun vinkuu ei saa mennä takaisin, vaan pitää odottaa että on hiljaa. Muuten oppii siihen että vinkumalla saa tahtonsa läpi.



Meidän pentu nyt 4kk ja jää tyytyväisenä yksin kotiin nukkumaan, ei ole paljon edes tuhoja tehnyt (vielä).

Hyvin on mennyt. Koira nukkuu sen aikaa kun on yksin ja kömpii unisena moikkaamaan kun tullaan kotiin. Vuorotyö mahdollistaa sen, että maksimissaan koira on yksin 6h, senkin hyvin harvoin.

suurimmat ongelmat yksinolosta tuppaa olemaan niillä, jotka tekevät asiasta ison numeron: ottavat pentulomia, totuttavat eri keinoin vähitellen yksinoloon jne. Ei toki näilläkään useimmilla ongelmia tule, mutta selvästi useammin kuin niillä, jotka vaan menevät töihin ja jättävät sen pennun kotiin, ilman mitään totuttamisia tai lomia. Todennäköisesti se siellä parina ekana päivänä piippaa ikävää vartin, sitten käy nukkumaan ja sen jälkeen ei viitsi enää piipatakaan, koska tietää ettei se hyödytä. Näin siis jos kyseessä luovutusikäinen pentu.



Itse en suosittele erityisiä pentulomia ihmisille jotka ostavat minulta pennun, vaan sitä että ihan normaalia arkea jatketaan vaikka pentu tuleekin. Pennun tulee sopeutua siihen, eikä ihmisten vääntää loma-aikataulujaan ja kaikkea ylösalaisin koiranpennun takia.

Kiitos vastauksista. Meille tuli pentu siten, että 4 päivää ollaan kotona hänen kanssaan ja tuona aikana harjoitellaan yksin jäämistä. Itselläni on lyhyemmät työpäivät ja mies menee aina myöhempään töihin, joten kauhean pitkiä päiviä ei pennulle pitäisi tulla.

Tässäkin asiassa näyttäisi olevan kaksi eri koulukuntaa, mutta kaiketi on tehtävä niin kuin oma elämäntilanne sallii. Töissä on käytävä, mutta muuten tietenkin pennulle annetaan kaikki mahdollinen aika, mikä normaalielämän puitteissa on mahdollista antaa.

sitten on ollut arkisin muutaman tunnin itsekseen, kahdesta viiteen tuntiin.

Haettiin koira pääsiäisenä 2010, joten siinä oli neljän päivän loma, ennnen kuin "karu arki" alkoi.



Tein alkuun viikon verran 6 tunnin työpäiviä, mutta kun huomattiin, että koira tottui tosi nopeasti yksinoloon, niin ei ollut tarvetta tehdä lyhennettyä päivää sen pidempään.



Kaikki kävi tosi helposti, kun ei tehnyt siitä niin ylisuurta numeroa. Mielestäni koira tottuu nopeammin niin, että aloittaa sen arjen heti, eikä esim. kuukauden päästä. Silloinhan pentu on tottunut sellaiseen elämänrytmiin, että sen ei tarvitse olla yksin päivisin.

Eli pentu haettu lauantaina, maanantaina sitten täyspitkä työpäivä (matkoineen 9 tuntia). Ei ole totutettu yksinoloon. Mitään ongelmia ei asian kanssa ole koskaan ollut, ei tuhoamista, haukkumista, vinkumista, ei mitään. Kyllä sellainen 7-8 -viikkoinen pentu alistuu äkkiä kohtaloonsa että ei se emäntä palaa vaikka kuinka kitisee, joten siinä vaiheessa on hyvin helppo jättää vielä yksin ilman totuttamista.

itkenyt paniikissa koko päivää??? Ja ihan iloisestiko jää häntäänsä heikuttamaan aina kun lähdette?