Lue keskustelun säännöt.
Miksi joidenkin mielestä on niin HIRVEÄÄ, jos lapsi "joutuu" välillä tuki- tai erityisopetukseen?
19.09.2012 |
Miksi suhtaudutte asioihin niin ennakkoluuloisesti? Tuki- ja erityisopetus on useimmiten lapselle todella hyödyksi. Olisitte iloisia, että lapsenne saa tukea silloin kun sitä tarvitsee.
Kommentit (30)
Minusta on hyvä että lapset itse oppivat pääsemään läpi vaikeuksistaan eikä niin että heti ollaan lykkäämässä "ylhäältä" apua jos ei kaikki heti suju. Uskon että kohtuulliset ja tilapäiset vaikeudet oppimisessa, jotka voitetaan omin avuin, ovat oikein terveellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauhistelevat omien lastensa tukiopetuksen tarvetta (vaikka luulisi, että ammattinsa puolesta tietävät mistä on kyse).
Eikä nää tukitoimet tänä päivänä ole edes niin leimaavia kuin ennen.
vanhemmat ei välttämättä edes tiedä, että muksu on ollut erityistunnilla, kun erityisopet ovat niin paljon tekemisissä koko luokan kanssa..
Mun lapsen suomenkieli oli myös testattu, erittäin hyvä, monipuolinen yms, mutta niissä testeissä havaittiin, että lapsella on visuaalisen hahmottamisen häiriö, pääsi sen vuoksi tukiopetukseen. Mun silmin ei olis tarttenut, mutta eipä siitä haittaa ole, ajattelin. Kaikki häiriöt ei näy kirjoituksessa, puheessa yms...
opettajat kauhistelevat omien lastensa tukiopetuksen tarvetta (vaikka luulisi, että ammattinsa puolesta tietävät mistä on kyse).
Valitettava tosiasia on että
1) tukiopetusta tarvitaan silloin kun oppiminen ei lähtökohtaisesti muuten suju. Ts homma ei ole hanskasa ja lapsi ei ole penaalin terävin kynä ja
2) siinä missä tukiopstus on tarkoitettu tilapäisiin ongelmiin, erityisopetuksen tarve kertoo pysyvistä ongelmista ja mikä vielä pahempaa: erityisopetus ei oikeasti tähtää oman tarpeellisuutensa poistamiseeen, vaan lokeroi ja eriyttää lapsia niin, että oikeasti sieltä paluu takaisin normaalien lasten - tai myöhemmin aikuisten - joukkoon on vain harvoin vamhdollista ja silloinkin vaatii aivan helvetillisen kovaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettajat kauhistelevat omien lastensa tukiopetuksen tarvetta (vaikka luulisi, että ammattinsa puolesta tietävät mistä on kyse).
Valitettava tosiasia on että
1) tukiopetusta tarvitaan silloin kun oppiminen ei lähtökohtaisesti muuten suju. Ts homma ei ole hanskasa ja lapsi ei ole penaalin terävin kynä ja2) siinä missä tukiopstus on tarkoitettu tilapäisiin ongelmiin, erityisopetuksen tarve kertoo pysyvistä ongelmista ja mikä vielä pahempaa: erityisopetus ei oikeasti tähtää oman tarpeellisuutensa poistamiseeen, vaan lokeroi ja eriyttää lapsia niin, että oikeasti sieltä paluu takaisin normaalien lasten - tai myöhemmin aikuisten - joukkoon on vain harvoin vamhdollista ja silloinkin vaatii aivan helvetillisen kovaa työtä.
Toivottavasti et ole opetustehtävissä noiden ajatustesi kanssa!
Penaalin kynistä vain yksi voi olla se terävin, ja hänkin voi tarvita tukiopetusta jos kohdalle sattuu joku hankalampi asia ja/tai joutuu esim sairastumisen vuoksi olemaan pidempään poissa koulusta.
Erityisopetus on terminä vanhentunut, nykyään puhutaan tehostetun tuen tarpeesta. Tehostettu tuki on aina määraikainen ja sen tarve voi tulla jonkin vaikean elämäntilanteen vuoksi, vaikka normaalia vaikeamman murrosiän tai muun kriisin vuoksi.
Jos tehostettu tuki ei riitä, puhutaan erityisen tuen tarpeesta. Erityisenkin tuen tarpeen piiristä voi päästä takaisin ns yleisen tuen piiriin, vaikka se vaatiikin paljon töitä. Ei todellakaan ole "vain harvoin mahdollista".
Jos tehostettu tuki ei riitä, puhutaan erityisen tuen tarpeesta. Erityisenkin tuen tarpeen piiristä voi päästä takaisin ns yleisen tuen piiriin, vaikka se vaatiikin paljon töitä. Ei todellakaan ole "vain harvoin mahdollista".
Ja sanon tämän siksi, että oma lapseni joutui sen tien kulkemaan, kun uskoin tätä erityisopetusta kehuvaa löpinäpaskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tehostettu tuki ei riitä, puhutaan erityisen tuen tarpeesta. Erityisenkin tuen tarpeen piiristä voi päästä takaisin ns yleisen tuen piiriin, vaikka se vaatiikin paljon töitä. Ei todellakaan ole "vain harvoin mahdollista".
Ja sanon tämän siksi, että oma lapseni joutui sen tien kulkemaan, kun uskoin tätä erityisopetusta kehuvaa löpinäpaskaa.
miten toisten lapset hyötyy tukitoimista ja toisten vaan kärsii niistä.
Miten mulle tulee mieleen erinäisetkin tutkimukset siitä, miten vanhempien asenteet kouluun ja koulunkäyntiin, ja suhtautuminen yhteistyöhön koulun kanssa vaikuttavat lapsen koulumenestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä ottaen terveesti kriittiset ihmiset menestyy paremmin kuin ne, joita aina voi viedä kuin pässiä narussa.
yleensä ottaen terveesti kriittiset ihmiset menestyy paremmin kuin ne, joita aina voi viedä kuin pässiä narussa.
Mutta terveesti kriittinen on täysin eriasia kuin jästipäisesti vastahankaan oleva. Valitettavasti se ei ole lainkaan satua tai panettelua, että lapsella on ongelmia, joihin hän tarvitsisi ja voisi saada apua, mutta vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä ja siten estävät lastaan saamasta tarvitsemaansa tukea.
Ja aika harvoin "terveesti kriittiset" ihmiset leimaavat kaikki tukitoimia tarjoavat tahot yhdeksi "paskan lässytykseksi" vai miten se nyt menikään. Terveeseen kritiikkiin kuuluu nähdä yksilöiden ja yksittäistapausten välinen ero ja myös kyetä olemaan kriittinen itsensä suhteen, katsomaan siihen kuuluisaan peiliin.
En väitä, ettei koskaan olisi turhia tapauksia, mutta jostain syystä ihmiset, jotka kykenevät yhteistyöhön ja tarkastelemaan myös omaa käyttäytymistään, eivät koe auttavia tahoja paskanjauhajiksi, jotka vai odottavat mahdollisuutta survoa lapset johonkin syrjäyttämisputkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takana kuin lapsen aidot ongelmat.
Miten naiivi oikein olet?
Jos tehostettu tuki ei riitä, puhutaan erityisen tuen tarpeesta. Erityisenkin tuen tarpeen piiristä voi päästä takaisin ns yleisen tuen piiriin, vaikka se vaatiikin paljon töitä. Ei todellakaan ole "vain harvoin mahdollista".
Ja sanon tämän siksi, että oma lapseni joutui sen tien kulkemaan, kun uskoin tätä erityisopetusta kehuvaa löpinäpaskaa.
Nykyään lapsia työnnetään oikein mieluusti normaaliopetukseen, koska kaikki erityistuki maksaa.
Esim. Vantaalla lopetetaan vakavasti vammaisten lasten erityisluokkia lukuunottamatta erityisluokat ja integroidaan erityisluokkien lapset lähikoulujen luokkiin. Saa nähdä, millaisin tukitoimin, koska samalla on leikattu koulunkäyntiavustajia kovalla kädellä.
Oma lapseni -asperger-diagnosoitu - on erityisluokalla, ja pidän ratkaisua erinomaisena. Luokkakoko on pienempi kuin normaaliluokalla, ja hänen akateemisia taitojaan on otettu hyvin huomioon opetuksessa, niin että hän on saanut VAATIVAMPIA tehtäviä kuin normaalit. Lisäksi hän käy osalla tunneista normaaliluokissa, ja integrointia lisätään vähitellen. Yläasteella onkin sitten jo normaaliluokissa.
Että vaikka sinun lapsesi on omien sanojesi mukaan kärsinyt erityisopetuksesta, sitä ei voi yleistää kaikkiin lapsiin kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kauhistuin, kun esikoinen kävi ekalla pari kertaa tukiopetuksessa. Tukiopetus on hieno juttu, mutta se kielii ongelmista. Ei sitä tarjota lapsille, joilla oppiminen menee hyvin. Aina se on merkki jostain. Erityisopetuksessa käyminen on vielä "pahempi".
t: ope
takana kuin lapsen aidot ongelmat.
Miten naiivi oikein olet?
Valaisepa nyt sitten vähän, niin minunkin maailmankuvani avartuu.
Palan halusta kuulla edes yhden esimerkin.
Sattuu katsos perhepiirissäni olemaan aikamonta opettajaa ja LTOta plus jonkin verran omaa kokemusta opettajana olemisesta, joten ihan omasta päästä en näitä vaikeita vanhempia kaiva.
saattaa olla vaan niitä määrärahoja erityis- ja tukiopetukseen. Ystäväni maalaiskoulussa on näin. Kaikki oppilaat käy erityisopetuksessa...
Tai sitten ope vain on huono. Minun esikoiseni tokan luokan ope oli vastavalmistunut ja huono. Hän olisi tunkenut minun lapseni tukiopetukseen matikassa, vaikka lapsi on oikeasti luokan parhaita ko. aineessa.
Minä kauhistuin, kun esikoinen kävi ekalla pari kertaa tukiopetuksessa. Tukiopetus on hieno juttu, mutta se kielii ongelmista. Ei sitä tarjota lapsille, joilla oppiminen menee hyvin. Aina se on merkki jostain. Erityisopetuksessa käyminen on vielä "pahempi".
t: ope
Eihän se kivaa ole, jos omalla lapsella on vaikeuksia, mutta ei siinä ainakaan auta vastahankaan oleminen. Eikö se ole hyvä, että tuetaan, jos tukea tarvitsee?
Vai onko se vaan liian iso kolaus ylpeydelle, että opettajan lapsella on tukiopetuksen tarvetta?
saattaa olla vaan niitä määrärahoja erityis- ja tukiopetukseen. Ystäväni maalaiskoulussa on näin. Kaikki oppilaat käy erityisopetuksessa...
Ja nekö kärsii siitä? Pilaako se niiden tulevaisuuden? Lienee aika harvalla kunnalla ylimääräisiä rahoja näinä päivinä.
Tai sitten ope vain on huono. Minun esikoiseni tokan luokan ope oli vastavalmistunut ja huono. Hän olisi tunkenut minun lapseni tukiopetukseen matikassa, vaikka lapsi on oikeasti luokan parhaita ko. aineessa.
Sekö olisi pilannut hänen elämänsä? (Ja mistä sä tiedät, että oli paras btw?) Ja ihan vaan varmuuden vuoksi: kyse siis ei ollut siitä, että olisi esim. saanut enemmän haastetta tuolla eriyttämisellä?
Kyllähän huonojakin opettajia on, en mä sitä kiellä, mutta en silti tajua tota asennetta. Enkä sitä, että asioista ei haluat/kyetä keskustelemaan järkevästi, vaan ollaan heti agressiivisella puolustuskannalla. Miksi se on niin HIRVEÄ loukkaus, jos sitä ehdotetaan? Kai se nyt viimeistään siellä tukiopetuksessa selviää, jos tarvetta ei sitten ollutkaan? Ja jos saa tukiopetusta turhaan, niin millä tavoin ne kymmenen tai kaksikymmentä ylimääräistä matikan tehtävää pilaavat sun lapsen? Sen mä haluaisin kuulla.
saattaa olla vaan niitä määrärahoja erityis- ja tukiopetukseen. Ystäväni maalaiskoulussa on näin. Kaikki oppilaat käy erityisopetuksessa...
Ja nekö kärsii siitä? Pilaako se niiden tulevaisuuden? Lienee aika harvalla kunnalla ylimääräisiä rahoja näinä päivinä.
Tai sitten ope vain on huono. Minun esikoiseni tokan luokan ope oli vastavalmistunut ja huono. Hän olisi tunkenut minun lapseni tukiopetukseen matikassa, vaikka lapsi on oikeasti luokan parhaita ko. aineessa.
Sekö olisi pilannut hänen elämänsä? (Ja mistä sä tiedät, että oli paras btw?) Ja ihan vaan varmuuden vuoksi: kyse siis ei ollut siitä, että olisi esim. saanut enemmän haastetta tuolla eriyttämisellä?
Kyllähän huonojakin opettajia on, en mä sitä kiellä, mutta en silti tajua tota asennetta. Enkä sitä, että asioista ei haluat/kyetä keskustelemaan järkevästi, vaan ollaan heti agressiivisella puolustuskannalla. Miksi se on niin HIRVEÄ loukkaus, jos sitä ehdotetaan? Kai se nyt viimeistään siellä tukiopetuksessa selviää, jos tarvetta ei sitten ollutkaan? Ja jos saa tukiopetusta turhaan, niin millä tavoin ne kymmenen tai kaksikymmentä ylimääräistä matikan tehtävää pilaavat sun lapsen? Sen mä haluaisin kuulla.
vain täydellisiä lapsia. Kaikki muu on pettymys.