Minkälainen on täydellinen äiti?
Tietenkin (perus av-mamma?):
- On ollut koulussa aina kympin oppilas. Kouluttautunut hyvin, jonka jälkeen päässyt samantien hyväpalkkaiseen työhön (ei ole kuitenkaan liian urakeskeinen), etsinyt itselleen kaltaisensa miehen, mennyt naimisiin, muuttanut kauniiseen suurella pihalla varustettuun omakotitaloon, halunnut taata tuleville lapsilleen parhaan mahdollisen kasvuympäristön. Kaikki viimeisen päälle. Tämä kaikki 25-vuotiaaseen mennessä.
- Raskaus on tarkoin suunniteltu. Ovulaatio koittaa ja sormia napsauttamalla: Hän on aina raskaana, saaden itselleen täydellisen tyttö- ja poikalapsen.
- Hän ei valita ainoastakaan raskausoireesta. Kaikkihan on ainoastaan ihanaa. Synnytyksessä ei tietenkään käytetä minkäänlaisia kivunlievityksiä.
Hän onnistuu myös synnyttämään alateitse ilman minkäänlaisia repeämiä, tai alapään muutoksia. Synnytyksen jälkeen hän palautuu nopeasti entiseen ulkonäköönsä: ellei hehkeämmäksikin.
- Hän ei meikkaa, laita hiuksiaan; hän on luonnostaan niin hehkeä, ettei tarvitse!
- Hampaansa hän toki pesee aamuin illoin, samoin peseytyy. Tuoksuu aina raikkaalle.
- Koti on aina tiptop. Pienintäkään murua tai pölyhiukkasta ei löydy mistään nurkista. Kaikki kodista löytyvä on lapselle turvallista.
- Tekee AINA ruoat itse, vauvan soseista lähtien. Tietenkin tarkkaan valituista luomuraaka-aineista.
- On imettänyt lasta vuoden ikäiseen saakka. Tietysti ensimmäiset kuukaudet täysimetystä.
- Ei osta turhuuksia. Kuitenkin lapsilla aina uudet siistit vaatteet, jotka ovat tietysti parasta mahdollista hinta/laatusuhteeltaan.
- Ei piereskele, röyhtäile, eikä kiroile IKINÄ. Ei puhu pahaa kenestäkään, eikä omista vahvoja mielipiteitä.
- Ei motkota mistään, on aina hyvällä mielellä, eikä tunne koskaan väsymystä.
- Lapsetkin on toki kasvatettu niin, että ovat hyvin kohteliaita, nukkuvat yönsä hyvin, syövät äidin tekemät ruoat hyvällä ruokahalulla, eivät koskaan tee mitään kiellettyä, eivätkä kitise mistään asioista. Eivät edes vauvana itkeneet kertaakaan.
En jaksa kirjoittaa enempää vaikka mielessä olisi vaikka mitä lisättävää! KERTOKAA TE :)
Kommentit (14)
missään asiassa, silloin menettää sitä mitä on tärkeätä. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Mielestäni tarpeeksi hyvä äiti tekee aina valintansa ajatellen mitä on parasta lapselle, tämä tarkoittaa usein (varsinkin kun ovat pieniä) että asettaa itsensä viimeiselle paikalle tärkeysjärjestyksessä. Hyvä äiti rakastaa ehdoitta, asettaa rajat ja on läsnä.
tekee ratkaisut aina lapsen näkökulmasta parhaalla tavalla vaikka se merkitsisi sitä että joutuisi itse luopumaan lapsestaan (esim. ero ).
On itsekästä ajatella että äitinä ottaa lapset itselleen vaikka tietäisi että isä pystyy tarjoamaan paremman kasvuympäritön lapselle/lapsille. Eli äiti hyvä äiti unohtaa itsensä ja ajattelee lasta yksilönä josta joskus kasvaa aikuinen ja tekee päätökset sen mukaisesti.
av-palstan perusteella pitäisi olla täydellinen. Vaikka totuushan on, että jokainen ihminen on erilainen, ja tekee elämässään täysin omat ratkaisut ja valintansa! ja hyvä niin!
Tärkeintä on, että lapsestaan pitää huolta, rakastaa, eikä laiminlyö hänen tarpeitaan.
- On ollut koulussa aina kympin oppilas. Kouluttautunut hyvin, jonka jälkeen päässyt samantien hyväpalkkaiseen työhön (ei ole kuitenkaan liian urakeskeinen), etsinyt itselleen kaltaisensa miehen, mennyt naimisiin, muuttanut kauniiseen suurella pihalla varustettuun omakotitaloon, halunnut taata tuleville lapsilleen parhaan mahdollisen kasvuympäristön. Kaikki viimeisen päälle. Tämä kaikki 25-vuotiaaseen mennessä.
- Raskaus on tarkoin suunniteltu. Ovulaatio koittaa ja sormia napsauttamalla: Hän on aina raskaana, saaden itselleen täydellisen tyttö- ja poikalapsen.
- Hän ei valita ainoastakaan raskausoireesta. Kaikkihan on ainoastaan ihanaa. Synnytyksessä ei tietenkään käytetä minkäänlaisia kivunlievityksiä.
Hän onnistuu myös synnyttämään alateitse ilman minkäänlaisia repeämiä, tai alapään muutoksia. Synnytyksen jälkeen hän palautuu nopeasti entiseen ulkonäköönsä: ellei hehkeämmäksikin.
- Hän ei meikkaa, laita hiuksiaan; hän on luonnostaan niin hehkeä, ettei tarvitse!
- Hampaansa hän toki pesee aamuin illoin, samoin peseytyy. Tuoksuu aina raikkaalle.
- Koti on aina tiptop. Pienintäkään murua tai pölyhiukkasta ei löydy mistään nurkista. Kaikki kodista löytyvä on lapselle turvallista.
- Tekee AINA ruoat itse, vauvan soseista lähtien. Tietenkin tarkkaan valituista luomuraaka-aineista.
- On imettänyt lasta vuoden ikäiseen saakka. Tietysti ensimmäiset kuukaudet täysimetystä.
- Ei osta turhuuksia. Kuitenkin lapsilla aina uudet siistit vaatteet, jotka ovat tietysti parasta mahdollista hinta/laatusuhteeltaan.
- Ei piereskele, röyhtäile, eikä kiroile IKINÄ. Ei puhu pahaa kenestäkään, eikä omista vahvoja mielipiteitä.
- Ei motkota mistään, on aina hyvällä mielellä, eikä tunne koskaan väsymystä.
- Lapsetkin on toki kasvatettu niin, että ovat hyvin kohteliaita, nukkuvat yönsä hyvin, syövät äidin tekemät ruoat hyvällä ruokahalulla, eivät koskaan tee mitään kiellettyä, eivätkä kitise mistään asioista. Eivät edes vauvana itkeneet kertaakaan.En jaksa kirjoittaa enempää vaikka mielessä olisi vaikka mitä lisättävää! KERTOKAA TE :)
Kympin oppilas - kyllä / hyvä koulutus - kyllä / 25-vuotiaana omakotitalossa - ei / raskaus alkoi helposti, sujui hyvin samoin kuin synnytys - kyllä / en kauheasti laittautunut ennen raskautta enkä laittaudu nykyäänkään, hehkeydestä voi olla montaa mieltä :-) - kyllä/ehkä / hampaanpesu - kyllä / koti aina tiptop - ei, eikä jaksa stressata, siivooja käy joka 2. viikko, sen jälkeen on hetken aikaa siistiä / ei tehnyt vauvan ruokia, kun vauvan isä teki ne - ei / imetys - melkein kyllä / vaatteet - melko lailla kyllä, toki hutiostoksia tulee joskus / piereskely, röyhtäily ja etenkin KIROILU - näitä on ihan liikaa / pahanpuhuminen - ei / vahvat mielipiteet - näitä on / lapset aika kivoja, mutta keksivät toki kolttosia ja välillä SOTKEVAT ihan hirveästi
=> näistä kohdista kiroilu ja siisteys ahdistivat eniten / olen todella ihan hirveä kiroilija ja varmaan sen takia lapset (7 ja 5 v.) eivät kiroile ollenkaan 'se kuulostaa niin pahalta' / jos teidän lapset kiroilevat, niin ette ole yhtä kauheita kiroilijoita kuin minä
=> Ai niin, enkä tupakoi / tämän voi lisätä listaan
=> Käy koulun lasten/lapsen puolesta (on curling-vanhempi) / omalta kohdaltani: ei h:vetissä
=> Taidan olla aika kauhea äiti, vai mitä? :-)
Elää omannäköistä elämäänsä, osaa pyytää anteeksi, ajattelee lapsensa parasta, on inhimillinen, avarakatseinen ja humaani.
Ai niin, lisäys vielä numeroon 7:
Tunnen itseni erinomaisen hyväksi äidiksi silloin, kun puuhaamme pakottomasti lasten kanssa ihan jotain pikkujuttua, kuten leivomme, pelaamme tai vaikka siivoamme. Silloin minä olen lasteni mielestä täydellinen.
Noi muut edellä kuvatut hommat voi lasten mielestä jättää aika lailla omaan arvoonsa. =)
Yksi kohta toki vielä: Lässytti vauva-aikana vaaville Ihan Hirveästi
näille omilleni
olin kotona pitkään, molemmat lapset kotona eskari-ikään asti (mielestäni kotivanhemmuus ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää äitiä/isää) mutta koska itse nautin siitä niin suunnattomasti niin se oli mukavaa aikaa meille kaikille.
Nyt olen pph ja on aikaa omille lapsille. Lähetän kouluun ja otan vastaan. On aikaa jutella, auttaa läksyissä. Teemme paljon kaikkea; käydään kirjastossa, ostoksilla, luontoretkillä, vietetään myös rauhallisia kotipäiviä/iltoja. Nautin lasten kanssa olemisesta, mutta toisaalta osaan tehdä asioita myös itsekseni kuten käydä lenkillä ja hoitaa asioita.
En ole aina hyvällä tuulella, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Imetin molempia reilu vuoden verran ja olen aina jaksanut yövalvomiset hyvin. Vaikka ois ollut huonoja öitä niin aina käytiin kerhoilemassa, ulkoilemassa jne.
Pidän lapsia paljon sylissä, halaan, kerron kuinka ihania ja arvokkaita he on mulle, että he on mulle lahjoja. Luemme joka ilta satuja vaikka lapset on tokaluokkalainen ja 5v
En ole tiukka, mutta lapset osaa käyttäytyä. Olen aika lempeä, ehkä joskus liikaakin hemmottelen lapsia, mutta se tekee mut niin iloiseksi :)
Lapset pääsee matkustamaankin emmekä koskaan koe heitä riesoina
Harmittaa, etten ole askarteluihminen, koska lapset on käsistään taitavia. Yleensä kun he tekee käsillään niin minä touhuan omiani. Kyllä nytkin koulun jälkeen lapsi teki käsitöitä niin olin parikyt minuuttia hänen vierellään ja juteltiin kaikkea. Sitten kyllästyin.
Ostan kyllä askartelumateriaaleja ja yritän jotain kivaa keksiä, mutta olen ihan onneton poropeukalo
Eli täydellinen en ole, mutta rakastava ja lempeä äiti
eli parantamisen varaa on, mutta toisaalta yritän hyväksyä itseni tällaisena äitinä ja hulluksi tulee jos rupean kaikkea pohtimaan ja miettimään. Että miten olisin vielä parempi äiti ja miten ja miten..
Kuitenkin tärkeimmät periaatteet omien lasteni kanssa on että heille antaa erittäin paljon aikaa, rakkautta ja hyvää huolenpitoa ja nuo asiat olen kyllä toteuttanut omassa äitiydessäni.
Usein mietin mitä lapset ajattelee minusta ja lapsuudestaan aikuisina ja silloin yritän tsempata ja olla niin niin ihana äiti, mutta täydellinen ei kukaan ole ja turha syyllistäminen ja yrittäminen vie vain voimavaroja tärkeämmiltä asioilta
- ei rääkkää lastaan
- antaa lapselleen ruuan ja hoitaa myös lapsensa
- on paljon lastensa kanssa
- on mahdollisesti koti äiti
Mun mielestä hyvää tai no äydellistä äitiä e olekaan. Mutta laitoin ton listan silti.
Mun mielestä sillä onko synnyttäny lapsensa alakautta ja imetääkkö lastaan pitkään ei mittaa hyvää äitiytt'ä. Vaikka on tietenkin hyvä kun imettää lastaan.
-hoitaa lapsen perustarpeet
-ulkoilee
-ruokkii
-rajat ja rakkautta
-pukee sopivasti eli ulkoiluun kunnon vaatteet ja jalkineet jne.
-ei vie ainakaan kovin pienenä hoitoon ja jos on vapaapäivä niin hoitaa lapsen silloin kotona eikä vie lomillaan lasta hoitoon
-antaa lapselle aikaa
Kasvattaa lapsen, asettaa rajat, ei pahoinpitele ja rakastaa lastaan. Nämä riittää ja mielellään vielä niin että sovelletaan näitä kaikkia.
Huono äiti siis pahoinpitelee, pitää yhdentekevänä ja sallii kaiken, kalliilla lahjoilla sitten hyvittää tekojaan (ehkä).
Mielestäni kodin siisteydellä tai meikittömällä naamalla, lasten merkkivaatteilla jne ei ole tekemistä hyvän äidin merkkinä, näillä vaan kiilloitetaan omaa haarniskaa ja se kertoo vain itsekkyydestä ja näyttämisen halusta.