Tiesittekö, että SUomessa yli 30% koululaisista on

Tosi mielenkiintoista. Itse olen ollut vähän sitä mieltä että täällä muutenkin "kytätään" lapsia sillä asenteella jo päiväkodeista asti, että mitä niissä kussakin on VIKAA ja miten siihen pitää puuttua. Minusta se on mennyt ihan överiksi jo, ja ihan tavalliset lapsetkin joutuvat esim. temperamenttipiirteidensä ta pienten ohimenevien juttujen takia kaikenlaisten erityistoimenpiteiden piiiriin.

niin hyviä Pisa-tuloksia kun lasten ei anneta syrjäytyä heti aluksi. Just lapsen ope sanoi vanhempainillassa että herkästi tartutan pienimpäänkin ongelmaan heti alussa, koska sillä lailla ei koskaan putoakaan kelkasta.

Luulen että ap: lla on nyt termit sekaisin...

Pienikin erilaisuus määrittää ja leimaa koko lapsen, eikä opettajat näe lasta kokonaisuutena.

mihin puututaan ja milloin? Ehkä puuttumiskynnys on paljon matalampi Suomessa kuin Euroopassa keskimäärin? Ehkä joissain Euroopan maissa resursseja ei ole lainkaan eli silloinhan erityisopetuksen piirissä on 0% koululaisista.

niin hyviä Pisa-tuloksia kun lasten ei anneta syrjäytyä heti aluksi. Just lapsen ope sanoi vanhempainillassa että herkästi tartutan pienimpäänkin ongelmaan heti alussa, koska sillä lailla ei koskaan putoakaan kelkasta.

joten hyvät pisatulokset eivät kerro siitä, ettei erityisopetukseen otettuja syrjäytettäisi (itse asiassa, kyllä heidät syrjäytetään) vaan siitä, että heitä ei lasketa tilastoon. Tavallaan Suomen pisatulokset on siis huijausta. Tottakai ne on paremmat kuin muilla, jos huonoin kolmannes jätetään laskematta mukaan keskiarvoon...

just ihan samaa sanomassa kun nr.5. Eli eikö se ole parempi että tutkitaan kun että hutkittaisiin miten sattuu. Jos se sun rakas jani-pertteri nyt joutuu käymään vähän matikan tukiopetuksessa niin mitä sitten, nykypäivänä juuri se 30% on kokenut sen saman eikä se ole enää kiusaamisen aihe kuten joskus 80-90 luvulla jolloin mä itse kävin peruskoulua. Mä olen ikionnellinen että poikani käy oppimisvaikeuksien takia pienluokkaa, muuten ei olisi koulunkäynnistä tullut mitään vaan olisi luovuttanut jo aikoja sitten. Kyllä nuo tukitoimien resurssit on niin pienet että ei sinne ketään ohjata ellei ole tarvetta ja tuki lopetetaan heti kun mahdollista.

on kuin umpimähkään huhkimista???

Jos ihan normaalisti koulua käyvä lapsi käy vaikka kerran viikossa erityisopella hiomassa jotain itselleen vaikeaa juttua, esim. lukemista jos muut on oppineet nopeammin, niin onko se silloin erityisopetuksessa eikä koskaan enää saa osallistua Pisa-testeihin? Vaikka muut aineet sujuis aivan hyvin?

Juuri eilen olin johtokunnan kokouksessa. Koulussa on monta erityisluokkaa sekä alakoulun että yläkoulun puolella sekä normaaliluokat 1-6. Edes tässä koulussa 30% oppilaista ei ole HOJKsia.

Mikä on lähteesi?

lapsi luokalleen todella helposti. suomessa taas ei melkeen koskaan.

Jos ihan normaalisti koulua käyvä lapsi käy vaikka kerran viikossa erityisopella hiomassa jotain itselleen vaikeaa juttua, esim. lukemista jos muut on oppineet nopeammin, niin onko se silloin erityisopetuksessa eikä koskaan enää saa osallistua Pisa-testeihin? Vaikka muut aineet sujuis aivan hyvin?

Eli onko se tehty vai ei. Ihan normaalisti kerran viikossa jonkun aineen tukiopetuksessa käyvälle lapselle sellaista ei todennäköisesti ole tehty (vaikka on totta, että tukiopetus eli tehostettu tuli on tarkoitettu TILAPÄISEEN tarpeeseen ja jos sitä tarvitsee pysyvästi viikoittain kauemmin kuin esim lukukauden ajan, siitä teoriassa pitäisi jo tehdä ja usein tehdään erityisopetuspäätös). Sen sijaan jos käy esim normaalin opetussuunnitelman mukaan kokonaan pienluokalla tai jos käy yhdessäkin aineessa mukautettujen suunnitelmien mukaan, erityisopetuspäätös tehdään aina. Myös erityisluokilla ja erityiskouluissa erityisopetuspäätös tehdään aina. Myös tavisluokalla se voidaan tehdä, vaikka opetussuunitelma olisi normaali, jos on todettu joku diagnosoitu ongelma.

Ja näitä ei siis lasketa pisakyselyissä tilastoiin lainkaan. Niinpä pisa ei todellisuudessa kerro mitään siitä, miten tällä meidän riskialtteimmalla ryhmällä menee. Uutisointi pisasta meidän koulutuksellisen tasa-arvon mittarina on ihan huuhaata.

Luokassa kiersi joku täti joka käski kaikkien sanoa krokotiili. No mulla ei vissiin tullut ihan oikein sitä lausuttua just sillä hetkellä ja sen tähden jouduin tukiopetukseen. No, ensimmäisellä tukiopetustunnilla lausuin oikein "krokotiili" ja pääsin taas muiden "normaalien" pariin.

En tiedä onko edelleen yhtä tarkkaa mutta jos näin on niin en yhtään ihmettele että 30% tarvitsee tukiopetusta jossain elämänsä vaiheessa.

vaan lapsista jotka saavat peruskouluaikanaan johonkin asiaan erityistä tukea. Ja kyse on juuri varhaisesta puuttumisesta, ettei ongelmat ehdi kasvaa isoiksi. Joissain muissa maissa ajatellaan esim. lukivaikeuksista kärsivästä lapsesta, että se nyt ei vaan ole niin älykäs tms.



En ehdi nyt kaivaa lähdettä, asian kertoi Helsingin yliopiston erityispedagogiikan professori eilen luennolla.



t. opettajaksi opiskeleva ap

maanantaina?) ONko kyse siitä, jossa on 500 ihmistä? :)

nykyisessä kolmiportaisen tuen mallissa. (josa siis oppillaat saava tyleistä, tehostettua ja erityistä tukea).Erityiopetuspäätös ei tosiaan välttämättä tarkoita mitään tiettyä luokkamuotoa, mutta tietyt luokkamuodot ja erityinen tuki millä tahansa luokkamuodolla edellyttävät sitä välttämättömästi.

Vaan päinvastoin liian vähän. Erityisopettaja saa ihan vapaasti valita työpaikkansa, koska pätevä pitää aina haussa huomioida.



Oma lapseni on erityisluokalla ja opettaja, vaikka onkin todella hyvä, on epäpätevä. Ei siis ole suorittanut erityisluokanopettajan opintoja, tavallinen luokanopettajan tutkinto hänellä toki on. Joka vuosi saa jännätä hakeeko joku pätevä paikkaa, jolloin opettaja vaihtuu, vaiko ei. Opettaja kyllä opiskelee työn ohella erityispedagogiikkaa ja tulee joku päivä olemaan muodollisesti pätevä.



Lapsella on ihan selkeä neurologinen syy, miksi erityisluokalla on. Onneksi siihen nykyään on mahdollisuus. Luulen, että omassa lapsuudessani paikkaa erityisopetuksessa ei olisi järjestynyt, sen verran harvinaista se siihen aikaan oli.

olen aina ihmetellyt miten suomalaiset koululaiset muka ovat parempia kuin muut, koska oma kokemus kertoo ihan toista. Tietenkin jos kaikki erityisopetusta saaneet jätetään pois tilastosta, oppimistulokset ovat ihan erilaiset kuin jos he olisivat mukana.

opettajat, hyvä rehtori ja kelpo meininki.

Hansakallion koulu espoossa on kyseessä.

koululaisten oppimisvaikeuksiin. Sen takia tuo 30%. Suomalaisilla on myös taipumus heti väkisin hakea (niille normaaleillekin) lapsille joku diagnoosi. Olen ns. ulkomamma ja mulla on kaksi etelä-eurooppalaisessa kultuurissa kasvanutta lasta. Voi sitä diagnoosien määrää joita sukulaiset ja ystävät jakelevat Suomen lomilla. On ehdotettu milloin autismia, adhd:tä tai muuten vaan ylivilkkautta. Lapseni ovat ihan nomaaleja omassa kotimaassaan vaikka heidän käyttäytymisensä saattaakin poiketa normi suomalaisesta lapsesta. Suomalaiset lapset taas olisivat täällä tosi outolintuja.