Onko jollakin kokemusta muuttamisesta työn perässä, n 700 km päähän?

Me muutettiin yli 2 000 km:n päähän töiden perässä. Mutta tyydy sinä vaan hanttihommiin.

tuhansien kilometrien päähän, lapsilla vieras kieli opeteltavana jne ja hyvin on mennyt.



Eli en missään nimessä jättäytyisi hanttihommiin siksi ettei lasten kaverisuhteet katkea. Saahan ne uusia.

Me muutimme n 900 kilometrin päähän koska paikkakunnalle jääminen olisi ollut hyvin vaikeaa. Molemmilta loppuivat työt eikä uutta työtä helpolla näköpiirissä tai korkeintaan pätkätöitä.

Voin kuvitella, että tuollainen muutto olisi iso muutos monessakin suhteessa ja kannattaa punnita tarkkaan. Vaikea kuitenkaan kommentoida noin vähäisillä tiedoilla.



Itse olen muuttanut montakin kertaa vieraaseen kaupunkiin työn perässä (myös ulkomaille). Ei kuitenkaan ole lapsia, joten siinä mielessä helpompaa. Aikuisena uusiin ihmisiin tutustuminen on kuitenkin haastavaa. Yleensä olen niillä paikkakunnilla ystävystynyt lähinnä työkavereiden kanssa.



Kannattaa varmaan listata itselle tärkeät asiat ja muuton hyvät sekä huonot puolet. Itselleni kokisin, että hyvän työpaikan vuoksi valinta olisi helppo, eli muuttaisin mutta toiset ihmiset taas ovat enemmän juurtuneet. Mutta asian voi nähdä mielenkiintoisena elämänmuutoksena ja mahdollisuutena kaikkeen uuteen myöskin.

Meinaat pysyä loppuikäsi hanttihommissa pelkästään lasten kavereiden takia? No jo olet uhrautuva äiti. Kuule ei ne lapset siitä kärsi kuin suunnilleen ekan koulupäivän verran. Lapset tutustuu nopeasti ja saa uusia kavereita, näin on käynyt kautta aikojen ja tuskin sun lapset on mitenkään erilaisia.



Ja todennäköisesti ne lapset myös hyötyisivät siitä sun ihannetyöpaikasta. Äiti olisi onnellisempi, rahaakin ehkä tulisi enemmän. Mieti nyt hyvä ihminen kokonaisuutta eikä pelkästään jotain kavereita.

Tunnustan, että taidan olla itse myös kiintynyt synnyinseutuuni, joten päätökseen vaikuttaa aikalailla myös se. Lasten kohdalla muutto myös mietityttää, koska he ovat aika pitkään nyt olleet samojen kavereiden kanssa, ja saaneetkin tosi kivan kaveriporukan kasaan, jotenkin tuntuu että heidän tuleva murrosikänsä olisi "helpompi" kun jo vakiintunita kaverisuhteita ja lisäksi tunnemme myös näiden lasten vanhemmat.Lisäksi mieskin joutuisi hakemaan uuden työn, eli vain mulla olisi tiedossa uusi työ, kyllä tämä on aikamoisen mietinnän paikka. Kiitos vastanneille, varsinkin niille, joilla empatiakyky tallella!