Miksi ne "haastavat" ja "eloisat" lapset laitetaan koulussa istumaan rauhallisten tyttöjen viereen?

Nämä koulujen kiltit tytöt myös osaavat härnätä, ärsyttää ja kiusata (sanallisesti) vilkkaampia, usein poikia, ilman että jäävät ikinä kiinni. Pojat sitten saavat istua jälki-istunnossa ja saavat huonon maineen. Usein nämä pojat eivät jostain syystä halua tai uskalla ilmiantaa näitä härnääjä tyttöjä. Selitys heiltä on melkein aina, että ei kukaan usko, että se kiltti tyttö aloitti härnäämällä. Peli raakaa ja tytöt kyllä sen osaavat.

Nimimerkki vilkkaiden poikien äiti ja opettaja

pidäpä vain kuria ilkimyksillesi ja lopeta valehtelu!!!!

mun kuopukselleni.

Mä en oikeasti kestä teitä omista kouluajoista traumatisoituneita nöhveröitä, jotka nyt vallan kahvassa kostatte kaikki kokemanne vääryydet vilkkaille oppilaille.

Mäolen nähnyt sellaisia vääryyksiä vilkkaille lapsille tehtynä opettajien taholta, että huh huh. Sitä vaan ajatellaan, että jos joku on villimpi luonteeltaan, häntä saa kohdella ihan miten vaan, lytätä, viedä mahdollisuudet pärjätä missään jne.

Tiedän, että kuopukseni tulee varmasti kohtaamaan koulussa samoja vaikeuksia, mitä itse aikanaan kohtasin, mutta en aio istua hiljaa ja katsella, jos joku kiltti tyttö opettajana alkaa häntä nujertamaan.

PS. lapset on erilaisia. Usein parhaiten pärjää, kun ei yritäkään tunkea jokaista samaan muottiin.

Saako hän mielestäsi tunnilla häiriköidä ja pahoinpidellä vierustoveriaan? Siitähän tässä aloituksessa on kyse.

Mä olen itse ihan tiukka kasvattaja, ja meillä on kunnon kuri.

Kirjoitin nopeasti ja vihoissani, alkoi vaan taas ärsyttää tämä ajatus siitä, että on olemassa näitä oikeanlaisia lapsia ( kiltit ja rauhalliset, jotka toki voi aikuisen selän takana olla jotain ihan muuta), ja sitten ne vilkkaat perkeleet, jotka ovat yksiä riesoja kaikille ja kaikkialla.

Mä olen siis tehnyt jonkin verran töitä alakoulun ylimpien luokkien oppilaiden kanssa, ja todella monen nuoren naisopettajan luokan vilkkaat pojat on aivan nujerrettuja uskomaan, että he eivät pysty tekemään mitään oikein, eikä mitään kannata edes yrittää. Pahimmillaan näitä oppilaita on nöyryytetty mun silmien edessä esim. niin, että kun olen antanut jollekin pojalle hänelle mieluisan tehtävän, on opettaja tullut ja todennut kaikkien kuullen, että "ei se Mikko tuollaiseen pysty, ei se voi tuollaista tehdä. Nyt annetaankin tämä homma Liisalle" joka yllätys yllätys on open suosikki kilttityttö, joka ei sitten kuitenkaan siitä mun antamasta tehtävästä oikein suoriutunutkaan, kun ne kiltitkään ei ole kaikessa parhaita... Mutta moni opettaja ei vaan suostu näkemään vilkkaassa oppilaassa mitään potentiaalia ja hyvää.

Ja kysyit mitä sille mun kuopukselle pitäisi tehdä? No kehua ja kannustaa sellaisessa missä on hyvä, rangaista oikeasti huonosta käytöksestä, laittaa välillä vaikka juoksemaan koulua ympäri jos käy liian kierroksilla ( niin mulle tehtiin vielä ylä-asteella)... ei tuomitsemaan koko lasta hirviöksi, jos on vilkas ja impulsiivinen.

höpsistä. aivan kuten naiset valitsevat röyhkeitä renttuja, niin tänäänkin oli aloitus jossa kehuttiin miten kivaa on opettaa "haasteellista" ja oman tilan ottavaa.

tässäkin ketjussa alettiin haukkua hiljaisia.

aivan varmaa on, että jos joku on hiljainen, niin siitä ei ole ketään haukkumaan tai syrjimään.

ketju "vähän" että MÄ ja MUN ihana kiltti/vilkas/AINUTLAATUINEN lapseni sitä tätä ja tuota..... MÄ ja MUN!! Niih! Mun oikeus! Mun omistusoikeus MUN lapseeni!

Aika surullistakin. Sitten kun ne herrantertut on isoja aikuisia ja tarvitsee teitä omien lastensa kanssa niin muistakaapa auttaa kun ne on kerran niin upeita.... Vaan mistäpä tulevat ne katkerat 6-kymppiset *mmät jotka "ovat oman lapsensa jo hoitaneet".

No mutta asiaan. Oisko se se muodikas sana yhteisöllisyys eli toiselta nimeltään epäitsekkyys joka olisi hyvin tarpeellinen hyve nykymaailmassa, ja ah niin puuttuva. Kun kaikilla tuntuu olevan vaan oikeuksia muttei mitään velvollisuuksi.Ne velvollisuudet on muilla.....

Onko tää palsta joku suomalaisen sielunmaiseman surullinen kuvaus?? Voi ihmistä, voi....

Köyhä ja pieni on sen äidin rakkaus joka kohdistuu vain ja ainoastaan omaan lapseen!

juu mutta aloittajalla on edes joku pointti. ei ole kivaa kun röyhkeä hemmoteltu itsekäs paska, jonka äitin mielestä se on vaan niin ihana ja saa ollakin sellainne, tökkii kynällä päähän, selkään, varastaa kumin, lainaa kynää, kumia...

kyllä se vilkkainkin pitäisi saada kuriin ja kunnioittamaan muita ihmisiä.

Tiedän, että kuopukseni tulee varmasti kohtaamaan koulussa samoja vaikeuksia, mitä itse aikanaan kohtasin, mutta en aio istua hiljaa ja katsella, jos joku kiltti tyttö opettajana alkaa häntä nujertamaan.

PS. lapset on erilaisia. Usein parhaiten pärjää, kun ei yritäkään tunkea jokaista samaan muottiin.

minä taas en aio istua hiljaa ja katsella, kuinka se sun vilkas lapsesi sabotoi minun rauhallisen lapseni oppimisrauhan vaikken itse mikään "kouluajoista traumatisoitut nöhverö" olekaan - päinvastoin. Oli opettaja sitten "kiltti tyttö" tai ei.

Lapset ovat toki erilaisia, mutta se ei oikeuta sitä että muilla ei ole mahdollisuutta rauhalliseen opiskeluympäristöön.

Mulla on kolme poikaa, 2 open unelmaa, ja sitten tuo kuopus. Ja jokainen näistä on ollut syntyjään omanlaisensa. Luulin kahden vanhemman kohdalla olevani liian ankara kasvattaja, kun olivat niin sopeutuvaisia ja vähän nöhveröitä... mutta kolmas onneksi karisti sen luulon.

Mä olen itse myös ollut tosi vilkas tyttö, ja todellakin saanut siitä myös kärsiä. En minäkään luonnettani valinnut, eikä se nyt ole niin yksinkertaista, että jokainen voisi vaan olla just sellanen, kun kilttien ja rauhallisten lasten äidit haluaisi.

Ehkä koulumaailmassa olisi jotain korjaamisen varaa, jos siellä ei kellään ole hyvä olla? Ei sillä häiriköllä eikä sillä kiltillä. Vai pitäisikö kaikkien vaan yrittää tulla toimeen? Minä en pysty lastani muuttamaan, enkä edes tahdo. Hän on ihana juuri tuollaisena.

Ihminen valitsee sen, ihan itse, kunnioittaako muita ihmisiä vai ei.

jos ei anna toisille työrauhaa, silloin ei kunnoita muita ihmisiä ja käyttää toisiin väkivaltaa.

Omat lapseni ovat syntyessään olleet eloisia ja vilkkaita.



Kaupan autokärryissä monet lapset istuvat suu auki tyhminä hitana tuijottaen. Omani ovat aina eloisasti ajaneet autoilla ja muutenkin syntyjään eloisia ja iloisia ja vilkkaita ja sosiaalisia.



silti heidät olen kasvattanut siihen, etät muut ovat yhtä arvokkaita kuin he ja heillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia häiriköidä toisia tai viedä toisilta työrauha. sehän olisi väkivaltaa.



on pelksätään monien poikien äitien itsekkkyyttä kuvitella, että heidän pojillaan on vain oikeuksia, eikä velvollisuuksia.



perheille pitäisi tulla kunnolliset sanktiot häiriköinnistä. eli erotus yhdestä varoituksesta ja "temperamenttisten" lue: paskamaisten kakaroiden vanhemmat maksamaan ja pitämään itse koulua paskamaisille kakaroilleen.

vilkkaat keskenään ja hiljaiset keskenään. Ideana on se että jos on esimerkiksi kaksi ylirauhallista lasta ne ajanmittaan kyllästyvät toistensa flegmaattisuuteen ja alkavat toimia. Sama toimii toisinpäin. Ikinä ei saisi laittaa aran ja hiljaisen lapsen viereen tällaista ADHD-lasta. Arka käpertyy kuoreensa eikä uskalla hiiskahtaakaan, arkuus vain syvenee.Mutta jos laittaa kaksi arkaa vierekkäin he voivat löytää yhteisen sävelen ja päästä irti arkuudestaan.

No kuulepa, minun poikanikin saa usein rauhoitustehtävän, vaikka on aikamoisen temperamenttinen ja huippuliikunnallinen - mutta osaa hillitä itsensä ja käyttäytyä antaen hyvää esimerkkiä. Ei haittaa pätkääkään. Koulunkäynti on ryhmätoimintaa, tavoite on, että kaikki voivat oppia.

Kyllä saisi apukoulut ja tarkkikset tulla takaisin.

luulo on peräisin, että kaikki ovat tavisluokilla.

Sen sijaan minustakin on aika kurjaa, että superkiltti ja hiljainen tyttöni joutuu vuodesta toiseen häiriköiden keskelle. Mikä ihmeen velvollisuus rauhallisella ja hyvin käyttäytyvällä lapsella on toimia häiriköiden tukikeppinä???

Vilkkaan lapsen äitinä minusta on ihan ok, että se vieruskaveri on rauhallisempi ja mukavasti tasoittaa tilannetta, emmehän me aikuisetkaan ole samasta muotista;)Kurjaa se on, jos kaikki lapset yritetään lokeroida ja tasapäistää, minusta yksilöeroja pitäisi kunnioittaa!

Oliko kivaa? Ei. Opinko saman kuin muut? En. En kuullut tehtäviä, en läksyjä. Sain opettajalta toruja ja huomautuksia, vaikka vika oli vierustoverini, joka mm. - töni - metelöi - iski nyrkillä kylkeen vähintään kerran tunnissa - kiskoi hiukista niin, että tukko jäi vain käteen - heitteli kirjojani/kyniäni/kumia lattialle - työnsi pulpettiin asiattomia piirustuksia yms. Kun kantelin, opettaja käski minua pyytämään tätä poikaa, että lopettaisi. Siirsi meidät aivan takariviin kauas, ettei vain näkisi, mitä kaikkea siellä tapahtuu. Käski olla rohkeampi ja lopettaa kantelu. Oli elämäni kamalin ensimmäinen vuosi koulua! Nyt olen itse yläkoulun opettaja, eikä kukaan kiltti joudu häirikön kanssa takariviin, jotta opettaja voi rauhassa opettaa, kun sitä kilttiä pahoinpidellään takana. Häiriköt istuvat aina yksin. Kiltit saavat istua valitsemansa parin kanssa mutta tosin niin, että saattavat joutua istumaan häirikön taakse. Toiaalta häiriköt istuvat aina edessä, joten näen tasan tarkkaan, jos hän yrittää kiusata kiltimpiä. Kurjaa joo, jos kaikkia yritetään tasapäistää, mutta sen kiltin ei tarvitse sietää häirikön terrorisointia - ei vaikka häirikön äidin mielestä se kuinka olisi yksilöerojen kunnioittamista!

Kaiken tökkimisen takia piti välillä tunnilla kieltää poikaa useampaan kertaan ja lopputuloksena opettaja ojensi minua, kosk apuhuin tunnilla. Eihän se sitä tökkimistä ja muuta huomannut.

Siitä alkoikin parin vuoden alamäki koulussa kun ei opiskelusta tullut mitään ja opettajakin otti silmätikuksi, sanon vaan että tuntui ihan v-tun reilulta.

Onneksi vitoselle mentäessä vaihtui opettaja ja koulu j apääsin takaisin normaalien kirjoihin...

Eli periaatteessa ymmärrän, mutta ne seuraukset eivät saisi olla "kiltille" oppilaalle tällaisia..

Ainakin meidän lapsen koulussa näitä erityislapsia on pidetty ensin erityisluokassa (eka ja osa tokasta luokasta), mutta nyt niitä on pikku hiljaa siirretty normiluokkiin. Ja sen kyllä huomaa.

Nämä koulujen kiltit tytöt myös osaavat härnätä, ärsyttää ja kiusata (sanallisesti) vilkkaampia, usein poikia, ilman että jäävät ikinä kiinni. Pojat sitten saavat istua jälki-istunnossa ja saavat huonon maineen. Usein nämä pojat eivät jostain syystä halua tai uskalla ilmiantaa näitä härnääjä tyttöjä. Selitys heiltä on melkein aina, että ei kukaan usko, että se kiltti tyttö aloitti härnäämällä. Peli raakaa ja tytöt kyllä sen osaavat. Nimimerkki vilkkaiden poikien äiti ja opettaja

pidäpä vain kuria ilkimyksillesi ja lopeta valehtelu!!!!

Olen seuraillut kahden poikani luokan "unelmatytön" toilailuja kesän ajan ja huh huh..

Minun rauhallinen lapseni tuntuu olevan kuin jalkapanta, joka kiinnitetään aina johonkin riehujaan.

Eikö kodin tule kasvattaa koulukypsiä kakaroita? Kakaroita, jotka osaavat istua tunnilla ja kuunnella. Sitä istumista voidaan jopa harjoitella kotona esim. ruokapöydässä tai keittiön tuolilla. Onko edes juolahtanut mieleen?



Mielestäni opelle kuuluu ihan toisenlaiset kasvatus/opetustehtävät kuin mitä kodille! Ja kyllä, olen kasvattanut omani koulukypsiksi ja kivasti on mennyt.

oppilaita todellakaan integroida, vaan siirretään erityisluokille tai isompia Esy-ym luokille.

Suoomalainen yhteiskunta suosii väkivaltaa ja väkivaltaisia.



Toisten häiriteseminen on väkivaltaa.



Sillä ylpeillään ja leuhkitaan suomessa, kenen kakara on "temperamenttisin" ja "vilkkain" ja kaikkea vastaavaa, vaikka kyseeessä on oppiminen, halutaan että oma lapsi vie huomion. ja kakaran tempauksille van nauretaan ja selitetään että minähän olen töissä.



Poikalapsia suositaan ja törkeästi. Pienestä saakka heille lepsut lastentarhanopettajat sallivat tilan ja äänen varastamisen, joten toisille ei jää.

Mistä lähtien vilkkaus on ollut sairaus? Voi hyvä luoja, kun meitä ihmisiä mahtuu hiljaisista vilkkaisiin ilman mitään diagnoosia ja syytä joutua erityisluokalle. Ilmeisesti lapsen pitää olla sopivasti reipas ja sopivasti hijainen, jotta hämn mahtuu muottiin. Jos kaikkia liian hiljaisia ja liian vilkkaita aletaan laittaa erityisluokille, niillä normiluokilla ei ole kohta ketään.



Tietenkään ketään ei saa töniä, eikä saa tonkia toisen tavaroita, siihen opettajan pitää puuttua. Luonteenpiirteille ei voi mitään, mutta teoille voi.



Mä olen se superkiltti, ylirauhallinen, jopa nössötyttö koulusta, ja inhosin niitten vilkkaitten lasten mölyämistä. Ja lapsena en ajatellut, että mä en nyt opi kun noi mölyää. Mä ajattelin, että miksi se opettaja ei anna meillekin huomiota. No kerran opettaja antoi huomiota sanoessaan, etten ikinä tule pärjäämään elämässä, koska olen liian hiljainen. Ihan yhtä sairasta tuokin kuin jatkuva vilkkaiden mollaaminen.



Pirullinen on karma, kun itse sain sellaisen vilkkaan menijän sekä tytökseni etä pojakseni. Ja niin sitä ihminen vain on oppivainen eläin näin kyspsemmälläkin iällä, koska olen oppinut ymmärtämään menevää temperamenttia, vaikka häiriköintiä en edelleenkään suvaitse.

on tässä vuosien saatossa tullut rauhaton apuope.



Eli lapseni on eskarista asti saanut nauttia häröjen seurasta, ihan siinä vieressä, edessä ja takana. Ei ole ikinä ollut ongelmia oppimisen suhteen, sillä hän on silti osannut keskittyä kouluun ja tekemiseensä.



Nyt ylökoulussa näitä häröjä ei juurikaan ole, ihan perusmeininkiä ja mitä olemme huomanneet, miten lapseni on muuttunut??? Hän ei enää voi istua paikallaan liikkumatta, kun ei enää osaa keskittyä, kun on niin rauhallista :D



Että näin meillä...

Omat lapseni eivät ole erityisen hiljaisia tai vilkkaita, aivan tavallisia. Ja heidänkin oppimisensa kärsii siitä, että luokassa on näitä häirikkölapsia, joita jaksetaan loputtomiin ymmärtää ja paapoa.

Ja kyllä, erityisluokkia ja -kouluja on edelleen, mutta niille ei hevin laiteta tavalliselta luokalta. Ennemmin tuhotaan muidenkin oppimismahdollisuudet ja uuvutetaan opettaja burnoutiin asti.

ap, mutta nykypäivän koulussa marssitaan ihan noiden adhd- yms. oppilaiden tahtiin ja koko ajan menee vaan pahemmaksi, kun noita erityisoppilaita integroidaan tavallisiin luokkiin.

Aina väillä sitä muistelee kaiholla, kuinka noi kaikkien muiden opetusta häiritsevät lapset laitettiin omassa lapsuudessa suosiolla apukouluun tai tarkkikselle niin muilla oli edes jonkinlainen luokkarauha.