Onko yliampuvaa jos otan lapselta kaikki lelut pois rangaistukseksi?

Mutta siis, pojalla ei oikeastaan ole koskaan mitään selkeitä leikkejä. Otetaan yksi ukkeli ja kaadetaan siinä sivussa lelulaatikko nurin (ei niitä leluja ole liikaa edes minun mielestäni). Harvemmin siis leikkii mitään "pidempiä" leikkejä. Siinä tapauksessa toki leikit saa jäädä lattialle. En nyt niin siisteysnatsi ole.



Pahimmassa tapauksessa niitä leluja (joilla ei edes leikitä) levitetään pitkin asuntoa. Ja minähän se sitten olen, joka ne kerää.



Ollaan miljoona kertaa myös yritetty sitä, että otan pojan apuriksi siivoamiseen. Hänen panoksensa on kaksi lelua ja sitten kuulemma väsyttää...

Siivousta ei koskaan jätetään viime tinkaan illalla. Nuo siivouskerrat olen pyrinyt laittamaan viikonloppuun, jolloin ollaan pirteimillään (ei aamuheräämistä eskariin jne).

Ollaan myös takavarikoitu osa leluista tietyksi määräajaksi. Paransi tapansa hetkeksi ja taas luisuttiin samaan kun saatiin lempilelut takaisin.



Minun puolestani huone saisi olla kuin pommin jäljiltä, mutta mielelläni myös imuroisin ja moppaisin lattiat (kissoja, jotka varistavat pikkasen noita karvoja...). Ja minusta lapsen täytyy oppia pitämään omasta tilastaan huolta, toki iän huomioiden.



Joo ja tosiaan kolme vuotta tämän kanssa on tahittu (siitä lähtien kun sai oman huoneen). Mutta nyt vaan alkaa olla mitta täynnä kun edes yhtä lelua ei voida viedä paikoilleen ilman puolen tunnin huutoa.



Tosiaankin esikoinen on ihan omaa luokkaansa kuin pikkusiskonsa, joka tuntui "oppineen" heti alkujaan, että lelut viedään takaisin lelulaatikkoon.

vuotiaalta, että osaa pitää kämpän kunnossa? Järkyttävää.



Lapsen muisti ei välttämättä ole kovin pitkä, varsinkaan epämiellyttävissä asioissa. Joten jospa muutamia kertoja kuusi vuotiaan kanssa sitten siivoaisit sen huoneen. Ei hän muuten edes tiedä mitä se siivoaminen tarkoittaa.



välillä pitää tiettyjä lapsia muistuttaa asioista.

Mutta siis, pojalla ei oikeastaan ole koskaan mitään selkeitä leikkejä. Otetaan yksi ukkeli ja kaadetaan siinä sivussa lelulaatikko nurin (ei niitä leluja ole liikaa edes minun mielestäni). Harvemmin siis leikkii mitään "pidempiä" leikkejä.

Meillä on 2 pientä poikaa. 9 v ja 6 v.

Nykyään leikkivät jo pitkiä juonellisia leikkejä, mutta pienempänä leikkinsä olivat juuri tuommoisia. Kaadettiin kaikki lelulaatikot lattialle ja riehuttiin ympäriinsä.

Ainakin olen ajatellut että se on heidän leikkiään, ja antanut tolskata aivan vapaasti. Sen vain olen katsonut että eivät riko mitään eivätkä satuta ketään eivätkä loukkaa itseään.

Päiväkodissa (ja isompaa myös koulussa) on aina sanottu rauhallisiksi lapsiksi ja taitaviksi, mielikuvitusrikkaiksi leikkijöiksi ö.ö

Aluksi sitä oli vaikea uskoa, mutta nykyään ovat sitä kotonakin. Mielikuvitus ja luovuus heillä todellakin ovat uskomattoman rikkaat.

Siinä vaiheessa kun pahin sotkemis- ja riehumisikä on mennyt ohi, on siivoamisen opettaminen ollut kohtuullisen helppoa. 9-vuotias alkaa itse asiassa olla jo hyvinkin tarkka siisteydestä. Siivoaa jo ihan oma-alotteisesti.

6-vuotiaan kanssa vasta aloitellaan siivousharjoituksia, eivätkä ne ole mitenkään suurta tuskaa tuottaneet.

Samassa iässä aloitin esikoisenkin kanssa. Aiemmat yritykset kun olivat jäänet ihan vaan yrittämisen asteelle ja päätyneet lähinnä katastrofaalisesti ;)

En nyt väitä että meidän tapamme olisi paras mahdollinen, mutta toimii hyvin meidän lastemme kanssa. 6 v ikä näyttää heille olevan otollinen aika opettaa siivoamista.

vuotiaalta, että osaa pitää kämpän kunnossa? Järkyttävää.

Lapsen muisti ei välttämättä ole kovin pitkä, varsinkaan epämiellyttävissä asioissa. Joten jospa muutamia kertoja kuusi vuotiaan kanssa sitten siivoaisit sen huoneen. Ei hän muuten edes tiedä mitä se siivoaminen tarkoittaa.

välillä pitää tiettyjä lapsia muistuttaa asioista.

jos edes ne lelut vietäisiin paikoilleen, millä ei leikitä (vaikkapa ne kaksi pikkuautoa, jotka jäävät lattialle lojumaan kun jo rynnätään hakemaan seuraavia leluja huoneesta koska seuraavaksi olohuoneessa on puolet leluista...). Jos ovat omassa huoneessaan, ei niin väliä. Kunhan se tulee siivottua edes sen kerran viikossa, että pääsen imuroimaan ja moppaamaan.

Esimerkkinä jokusen päivän takainen. Huutamiseen ja vastaan sanomiseen meni puoli tuntia, itse siivoamiseen vajaat 10 minuuttia.

Kyllä tuo 6v. tietää, mitä siivoaminen tarkoittaa ja yrittää päästä siitä hommasta eroon keinolla minä hyvänsä. Selityksiä piisaa. En tunne olevani mikään niuho jos "vaadin"sen kerran viikossa siivoamisen. Eli lelut laatikkoon tai hyllyille, että äiti pääsee imuroimaan.

Pk:ssa kuulemma siivoaa tosi nätisti jälkensä. Tosin pojalla leikit menevät enemmän niin, että hänellä on vaikkapa nukke kädessä ja lapsi kertoo tarinaa, mitä nukke tekee. Ei siis leiki vaan kertoo. Hyvin mielikuvitusrikas poika siis.

-ap-

Olet vaan saanut aikaan lapsen mieleen kamalan oelon ja vastenmielisyyden ja osaamattomuuden tunteet! Ei hän ole voinut osata 3vuotiaasta alkaen siivota! Tiedätkö lapsen kehityspsykologiasta yhtään mitään?



Onko siivous ollut kertaakaan kivaa, yhdessä, naurun tai laulu. Säestyksellä tehtyä - onnistumisen kokemusta ja iloa siitä että tuli siistiä? Oletko palkinnut? Esim että siivottuamme paistamme yhdessä lettuja, lapsi auttaa minkä osaa tientenkin...



Olet kasvattunut lapsen mieleen möykyn tuolla uhkailulla. Ja vertaamalla siskoon, joka on hyvin vahingollista myös. He ovat KSILÖITÄ. Pojallasi voi olla myösjokin hahmotushäiriö tms, eihän tuo hänen leikkityylinsäkäänkuulosta edes normaalille. Vai onko kaikki lähtenyt siitä, etti hän oleikinä saanut kokea OMISTAVANSA lelujaan ja saavansa niillä oikeasti leikkiä, kun ne ovat olemassa vain sitä varten hänen mielessään, että ne pianpitää SIIVOTA POIS. Ei sellaisiin leluihin kannata koskea. Et ole antanut LAPSELLESI KASVURAUHAA!

Se tarkoittaa sitä, että kullakin menee eri aika eri asioihin. Lapsen mieli ei ole automaatti.





Ja se aikaansaamasi möykky sun pitäänyt ihan itse opetella lapsen mielestäpurkamaan. TEHKÄÄ esim PALAPELIÄyhdessä, tarpeeksi kauan, huomaat. Osaako lapsi edessilloin seurassasi rentoutua vai pelkääkö aiheuttavansa sotkua, taas...? Pelatkaa jotain, muistipeliä tai Afrikan tähteä. Relaa edeshetkeksi, silloin lapsesikin ehkä hetkeksi uskaltaa.



Lapsen huone on hänen OMAvaltakuntansa. Sen pitäisi olla hänenTURVALLINEN tilansa. Siellä saa myös levätä ja rauhoittua välillä. Lapsikin tarvitsee selalsita,ei vain aikuinen.



Onko lapsi saanut liian pienenä oman huoneen? Sai ainakin liikaa VAATIMUKSIA sen kunnossapiden suhteen. Tuliko oman huoneen myötä myös etäisyys vanhempiin entistä enenmmän? Eli Osuiko muutos elämässä, pikkusiskon syntymä tms noihin samoihin aikoihin? Jos, niin lapsi on voinut kokea että hänet laitettiin syrjään sinne toisentieltä.

Sitten ei "osannut" oppia leikkimäänkään jos täytyi vahtia samalla mutä muut tekevät, jäikö ulkopuoliseksi jne..? Mieti asiaa perinpohjin.



Leikkimättömyys ei ole normaalia. Mutta siivoamattomuus tuon ikäisenä on aivan normaalia.



Itsellämme lapset vasta n.10-vuotiaasta eteenpäin ovat osanneet oikeasti ottaa itse vastuuta siivoamisesta. Toki autelleet mukana aiemmin, mutta neuvojen ja mallin mukaan, ja palkkion toivossa.



Tuo alkuaika 3vuotiaasta alaken on voinut värittää negatiivisesti koko oman huoneen arvon ja merkityksen. Poika voi kapinoida, tiedostamattaan. Jokin paha olo hänellä tuon oma huone\leikkimis/siivoamisasian kanssa nyt on.



Voiko se oma huone nyt jatkuvan siivousväännön myötä tarjota sitä turvaa ja lepoa mitä pitäisi...? Epäilen.



Mitä kauheaa tapahtuu jos jonkin aikaa pidätte siivoustaukoa ja annat asian olla? Lapsi saa astman, allergian,, en usko - , kissat pissivät jne..? Kaatuuko maailma tosiaan siihen? Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua jos hetkeksi hellität siivouskomennoistasi? Ja teette yhdessäjotain kivaa sen ajan? Entä mikä on pahnta mitä silloin vastaavasti voisi taoahtua? Mitä itse pelkäät? Miksi pojan huone ei saisi olla edes väliaikaisesti epäsiisti..?



Tietääkö poikasi enää olevansa SINULLE RAKAS? Testaako hän sinua näin? Kärsivällisyyttä?



Kun huone on tarpeeksi epäsiisti, huomaa poika itsekin että siivoaminen kannattaa. Ja lupaa se palkkio tällä kertaa!



Toimimatonta strategiaa ei kannata noudattaa. Vaihda itse (kasvatus)tyyliä! Ei pahanmielen kautta saa hyvää aikaan.



Vaan lapsi oppii hyvän mielen kautta.



Poikasi tarvitsee kannustusta ja onnistumisen kokemuksia, erityisesti nyt vuotta ennen tärkeää koulun alkamista. Eikä koulun alkamisesta kannata -eikä saa- negatiivista kasvuhaastetta, pelotellen ja vaatien lisää tyyliin,et osaa siellä mitään kun et täällä kotonakaansiivoa edes...jne.



Vaan kehu ja vahvista sitä mitä lapsi osaa jo nyt! Kai huomaat olevan sellaisia asioita? Ne ovat ehkä eri asioita kuintytöllä, mutta niitä varmasti ON!



Se kasvaa, mitä itse lapsessasi ruokit. Niin pelko kuin onnistuminenkin. Muita tämä vanhempana. Olet kuin aarteen haltijana, sitä on vanhemmuus.



Hyvää syksyä!



Yst terv,

Psykologi, nejän lapsen vanhempi

..tarkoitin edellisessä myös kysyä, mikä on vastaavasti PARASTA mitä mahdollisesta siivoustauosta voisitte (yhdessä) oppia...? Anteeksi kirj.virheet, nyt menen nukkumaan ;)

Suurimpana kuullun ymmärtämisen vaikeus.



En ole koskaan verrannut häntä siskoonsa. Heitä ei voi verrata, koska he ovat yksilöitä. Kummallakin on omat vahvuutensa.



Ja kyllä, pelaillaan paljon, eikä vain sen takia että se on tärkeää puheen kehitystä tai kuullun ymmärtämisen kehitystä ajatellen. Se on hauskaa =)



Jos vaadin edes sen kerran viikossa, että huone siivotaan, en koe olevani epäreilu enkä siivousnatsi. Oman huoneen lapsi on saanut jo ennen kuin edes tiesin odottavani pikkusisarusta, joten muutoksia ei ole paljoa kerrallaan.



Poika on aina koetellut kärsivällisyyttäni. Voimakastahtoinen lapsi, joka menisi vaikka läpi kiven saadakseen tahtomansa.



Rakas hän on ja se näytetään ja sanotaan joka päivä.



Mutta tuli muuten hyviä vinkkejä liittyen tuohon koulun aloittamiseen. Vaadin välillä kyllä paljon (siihen ei kylläkään tuo siivoaminen liity). Asiat kyllä johtuvat ihan muista asioista.



Niin, pojan huoneesta oli muuten kuva siinä ketjussa, jossa pyydettiin kuvaamaan asunnon häpeäpilkku. Kovasti tuli haukkuja, ettei huonetta saisi päästää siihen kuntoon mutta toisaalta äitikään ei saisi aina siivota sitä...



-ap-

Siis tuo lapsi. Nukkeleikkejä mielikuvitus ystävien kanssa, kapinaa ja laiskuutta, kykemätön tekemään pieniäkään tekoja pyynnöstä. Anteeksi että kysyn, mutta miehen isä ei taida olla enää maisemissa, eli olet yh? Poikalapsilla tämä usein ilmenee juuri tuollaisena turvattomuutena ja skitsofreniana, mistä nuo nukkeleikit kertoo. Oletteko käyneet lapsen kanssa mielisairaustutkimuksissa? Suosittelen ennen koulua, sillä lapsesi kuulostaa siltä että sen paikka ei ole normaalien lasten keskuudessa vaan erityislaitoksessa. Ihan jo niiden muiden lasten turvallisuuden kannalta, opettaja kun ei kerkeä kaikkia mielenvikaisia lapsia valvomaan, josko niiden nuket leikkii nyt kotia vaiko saksimurhaajaa.

Monien, varsinkaan poikien, tuon ikäisien oma toiminnan ohjaus ei riitä siihen, että siivoaa itsenäisesti. Homma on paloiteltava, toimintaa on seurattava ja siitä on vielä kiitettävä ja kannustettava. "Nyt siivotaan omat huoneet. Kerää ensin tavarat lattialta tähän..." toimii. "Siivoa huoneesi!" ei toimi. Tämä tilanne ei ole pysyvä, lapsi khityy omaan tahtiinsa.

Ota pysyvästi pois suurin osa leluista. Jätä vain suosikit äläkä anna uusia tavaroita kuin harkiten. Kiellä ostamasta lapselle leluja lahjaksi.Ostakoot vaikka lippuja leffaan. Näin sain itse tavaravuoret pois lapsen huoneesta.

Siivouksesta voin sanoa sen että ei ole itsestäänselvää että lapsi tajuaa mitä siivouksella tarkoitat. Omalla lapsellani on kapea-alainen dysfasia jota en vielä silloin tiennyt. Lapsi itki tuntikaupalla kun riitelimme huoneen siivoamisesta."Äiti mä en tiedä mikä on siisti". Hän ei todellakaan tiedä vieläkään.Jos on hahmotusongelma niin tavaroiden jrjestäminen varsinkin kun niitä on paljon on mahdoton tehtävä lapselle. Se ei aina ole laiskuutta.Tämä tavaroiden vähentäminen auttaa silloinkin.

Ja pikkuhiljaa niitä rojuja takaisin leikkiin. Katsotte meneekö ne paikoilleen ennen kuin lisää haette takaisin.

siskon huoneessa eikä tietenkään siivonnut jälkiään. Eihän siskoakaan voinut laittaa siivoamaan, joten lelujen poistosta tuli isompi sotku ja tappelu kuin kuvittelinkaan.

Miksi ne pitää laittaa takaisin heti leikkien jälkeen. Miten lapsi tietää milloin on lopettanut. Milloin yksi leikki alkaa ja muuttuu toiseksi.



Eikö riittäisi että lelut kerättäisiin vaikka illalla?



Muista kertoa lapselle ensin, hyvissä ajoin mitä tulee tapahtumaan. Annat riittävästi aikaa leluje siivoamiseen ja sanot että lelut joita ei ole siivottu, lähtevät varastoon. Ja sitten teet niin.

vielä jokin konsti saada lapsi siivoamaan, ei se ole kaikille niin helppoa. Omistani toinen siivoaa helposti, hänelle on helppoa vaihtaa hommasta toiseen ja luopua vanhasta, toinen pitää legojen hautausmaata eikä halua siivota/luopua, kun aina voi kaivata myöhemmin. Mistään koirakoulusta ei ole hyötyä, keskity muuhun kuin rangaistuksiin.

eri syystä, kun hän oli viiden vanha. Ja se oli nimenomaan rangaistus ei-toivotusta käytöksestä ja asiasta varoitettiin etukäteen, että jos käytös ei muutu, niin kaikki lelut lähtee takavarikkoon. Voin kertoa, että tätä rangaistusta ei ole tarvinnut toista kertaa käyttää.



Siivoamaan poika on aina ollut innokas, toisin kuin pikkusisarensa, joka käy sotkemassa veljensä huoneessa, jos ei omia leluja, eli hänen kohdallaan homma ei toiminut, kunnes tuli nämä tyttölegot! Ei tarvitse kuin kysyä, että myydäänkö legot pois, niin siivous alkaa...eli riippuu varmastikin siitä, kuinka tärkeitä lelut on pojallesi?

mutta siitä pitää kertoa etukäteen, eli kerrot päivää kahta aiemmin, että jos ei huone pysy siistinä niin sinä siivoat huoneen ja viet kaiken mikä ei ole paikoillaan varastoon.

Ja myös toimit näin.



Taitaa olla poikalasten ongelma, saman asian kanssa painitaan täälläkin :)

hei haloo, lapsi on 6 v!

sun pitää kasvattaa sitä eri metodeilla kuin pikkusisarusta selvästikin, tee tavaroiden keräämisestä leikki

Ja jos sillä on kerran oma huone, ni eiks kerran viikossa siivous riitä? Joteskin tunnut aika tiukka piposelta ap. Jos kuusvuotiaan kanssa joutuu tollaseen tilanteeseen ja keksii rangaistuksia, voin taata että yhtä helvettiä tulee olemaan teidän elämä kun murrosikä alkaa. Kannattas lukea jotain opasta siihen miten lasten kanssa toimitaan missäkin tilanteessa, ihan oikeesti. Tollasista kaman keruista ei liene enää pitkä matka henkiseen väkivaltaan? Jollei toi jo ole sitä ja rankasti. Jos elämän sisältö on tavaroiden pito jonkun mielivaltaisesti valitsemassa järjestyksessä (sinun!) ni sääli poikaa ihan kympillä.

Vähempikin riittää, annat esim. tunnin aikaa siivota ja ne mitä ei sen jälkeen ole siivottu viet pois. Sitten toteutat uhkauksen, ja toistat käsittelyn. Mutta anna nyt edes mahdollisuus tehdä jotain, tuntuu aika epäreilulta jos et ole ilmoittanut rangaistuksesta etukäteen ja yhtäkkiä vain ilmoitat sen jälkikäteen ja viet lelut pois.



Ja 6-vuotias on vielä aika pieni. Toiset ovat järjestelmällisempiä ja siistimpiä kuin toiset, ja tuossa iässä vielä helposti unohtuvat kaikki lupaukset ja uhkailut rangaistuksista.

Ja jos sillä on kerran oma huone, ni eiks kerran viikossa siivous riitä? Joteskin tunnut aika tiukka piposelta ap. Jos kuusvuotiaan kanssa joutuu tollaseen tilanteeseen ja keksii rangaistuksia, voin taata että yhtä helvettiä tulee olemaan teidän elämä kun murrosikä alkaa. Kannattas lukea jotain opasta siihen miten lasten kanssa toimitaan missäkin tilanteessa, ihan oikeesti. Tollasista kaman keruista ei liene enää pitkä matka henkiseen väkivaltaan? Jollei toi jo ole sitä ja rankasti. Jos elämän sisältö on tavaroiden pito jonkun mielivaltaisesti valitsemassa järjestyksessä (sinun!) ni sääli poikaa ihan kympillä.

On ihan selvä että huone pitää olla siisti. Vanhempien ei pidä niitä tavaroita siivota. Vuoden kulttua lapsi joutuu kouluun ja silloin hän on yksin vastuussa läksyistä ja opiskelusta. Joten kyllä hän nyt osaa siivota oman huoneensa. Se ei ole mitään henkistä pahoinpitelyä