Millainen aikuinen tuntemastasi ls-tapauksesta tuli?
Olen seurannut kahden tällaisen aikuisen elämää ja toiselle menee hyvin siinä missä toisella hyvin huonosti.
Toinen on täysin virikkeettömän lapsuuden seurauksena kehitysvammainen, jolla on myös vakava tarkkaavaisuushäiriö. Hän asuu laitoshoidossa.
Toisella on tavallinen ammattikoulusta hankittu tutkinto ja työpaikka, mutta hän ei osaa rakentaa ihmisiin tavallista luottamuksellista suhdetta.
Kommentit (15)
Hän elää ihan tavallista ja hyvää elämää, mutta joistakin asioista ls-taustan huomaa vieläkin.
Kuoli (ilmeisesti huumeisiin) alle kolmekymppisenä.
Hän elää ihan tavallista ja hyvää elämää, mutta joistakin asioista ls-taustan huomaa vieläkin.
eli osaa käyttäytyä ja jopa puhua toisia kunnioittavasti.
Hän elää ihan tavallista ja hyvää elämää, mutta joistakin asioista ls-taustan huomaa vieläkin.
Hän ei ymmärrä esimerkiksi perhe-elämää alkuunkaan ja hänen käsityksensä siitä on kuin siirappisarjoista opittu.
Ainakaan hän ei nimitä lapsia "tapauksiksi"eli osaa käyttäytyä ja jopa puhua toisia kunnioittavasti.
Olisiko ollut parempi sanoa ls-lapsi tai ls-ihminen? Se olisi minusta vielä epäkunnioittavampaa, siinähän leimattaisiin koko ihmiselämä yhden ilmoituksen perusteella.
Ainakaan hän ei nimitä lapsia "tapauksiksi"eli osaa käyttäytyä ja jopa puhua toisia kunnioittavasti.
Olisiko ollut parempi sanoa ls-lapsi tai ls-ihminen? Se olisi minusta vielä epäkunnioittavampaa, siinähän leimattaisiin koko ihmiselämä yhden ilmoituksen perusteella.
Noin minäkin sen ajattelin, eikä tarkoitus ollut loukata ketään. Onko tällaisen kysymisessä jotain pahaa?
ap
Hän elää ihan tavallista ja hyvää elämää, mutta joistakin asioista ls-taustan huomaa vieläkin.
Hän ei ymmärrä esimerkiksi perhe-elämää alkuunkaan ja hänen käsityksensä siitä on kuin siirappisarjoista opittu.
Tuohon lisäisin vielä, että hän on laitoksessa vietetyn lapsuuden vuoksi myös laitostunut eli kaikki pitäisi tulla tarjottimella.
-tuuliviiri, ei pysty pitämään työpaikkaa 2kk kauempaa
-taipumus masentuneisuuteen ja burnoutteihin
-ei saa elämäänsä hallintaan
-ei osaa elää "tavallista arkea" eli kokoajan pitäisi tapahtua jotain. Tämä liittyy myös tuohon työpaikan pitoon, eli ei viihdy, jaksa ja masentuu jos on samassa paikassa.
-saamaton
-ei osaa puolustaa oikeuksiaan
-innostuu yhtäkkiä hurjasti jostain (harrastuksesta esim) ja yhtä nopeasti sitten lopettaa sen (tuuliviiri)
-Tarve päteä monella eri alalla..mm. se jatkuva harrastusten vaihto ja siitä seuraava asiantuntijuus jo kahdessa päivässä!
-On uusille tuttavuuksille liian tuttavallinen, eli heti kaveri ja ylin ystävä, rumasti sanottuna hieman tyrkky. Taipumus takertua uusiin ihmisiin.
Tällaisia haivaintoja olen tehnyt.
muutaman vuoden murrosikäisestä aikuiseksi viettänyt. Kiltti, kiva, alko taitaa valitettavasti maistua kuten vanhemmillaan. Poikaystävä on juuri sellainen kuin ei pitäisi ja pelkään että lätty alkaa lätistä jossain vaiheessa jos ei jo lätise :(. On se niin surullista miten haavoitetut aina löytävät toisensa eikä siitä hyvää seuraa.
-tuuliviiri, ei pysty pitämään työpaikkaa 2kk kauempaa -taipumus masentuneisuuteen ja burnoutteihin -ei saa elämäänsä hallintaan -ei osaa elää "tavallista arkea" eli kokoajan pitäisi tapahtua jotain. Tämä liittyy myös tuohon työpaikan pitoon, eli ei viihdy, jaksa ja masentuu jos on samassa paikassa. -saamaton -ei osaa puolustaa oikeuksiaan -innostuu yhtäkkiä hurjasti jostain (harrastuksesta esim) ja yhtä nopeasti sitten lopettaa sen (tuuliviiri) -Tarve päteä monella eri alalla..mm. se jatkuva harrastusten vaihto ja siitä seuraava asiantuntijuus jo kahdessa päivässä! -On uusille tuttavuuksille liian tuttavallinen, eli heti kaveri ja ylin ystävä, rumasti sanottuna hieman tyrkky. Taipumus takertua uusiin ihmisiin. Tällaisia haivaintoja olen tehnyt.
Erona vain, että pitää puoliaan liiankin vahvasti ja lisäksi tarpeen tullen valehtelee asiansa läpiviemisiksi.
tavallinen tasapainoinen ja hyvä isä...
Normaali mies, eli valitan kotitöistä.
Läheisiä ystäviä, mutta erakkoluonne. Eli voisi elää elämää yksinkin.
Tunnollinen. Yltiötunnollinen töissään, saman palkan saisi vähemmälläkin rehkimisellä.
Todella hyvä isä, haluaa viettää paljon aikaa lasten kanssa. Lapset seuraa meitä kaikkialle, kaksin ei käydä juuri missään, koska miehelle tulee siitä "epämääräinen paha mieli".
Vain yksi hyvä ystävä, mutta onneksi edes tuo yksi. Pitävät päivittäin yhteyttä viestimällä, näkevät harvemmin.
Alussa meinasin jo luovuttaa alku metreillä. Eli oltiin juuri pari viikkoa aiemmin tavattu ja hän kuitenkin antoi mulle oman avaimen, että voisin firman pikkujoulun jälkeen mennä hänelle yöksi (aikaa ennen kännyköitä), koska hän asui ihan kyseisen ravintolan lähellä.
Hän sitten siellä ihan hermona, kylmänä hiestä valvoi ja odotti mua, pimeässä!!! ja siitä sitten lähti keskustelut käyntiin. Ja kävi ilmi, että miten ennen sijoitusperheeseen muuttamistaan joutui pienenä öisin odottamaan, että tuleeko äiti ollenkaan kotiin vai ei jne.
21 vuoden yhteiselämän jälkeen vieläkin odottaa mua kotiin, jos tulen yöllä myöhemmin. Esittää nukkuvansa :), en ole puuttunut asiaan, kömmin vain viereen. Sitten hetken kuluttua alkaa oikeasti tuhisemaan ja nukahtaa vihdoin.
Sijoitusperhe oli hyvä, ja meidän lapset pitävät heitä ihan ukkina ja mummina.
Erittäin korkeasti koulutettu, yliopistouralla, tasapainoiselta vaikuttava ihminen, muutaman lapsen rakastava äiti. Olen joskus miettinyt, missä tausta ko. ihmisessä näkyy, mutta päällepäin ei yhtään missään.
Kasvattaa lapsensa kovalla kädellä kieroon, kuitenkin on samalla yleensä pihalla kaikesta lasten arkiasioista. Nainen huutaa kuin mielipuoli välillä.