Lue keskustelun säännöt.
pelkäättekö puolisoanne
17.09.2012 |
Olemme nyt toista vuotta yhdessä ja hiljattain olen alkanut ihmettelemään -ja nyt viimeaikoina jopa pelkäämään- miesystäväni ajoittaista käytöstä. Koskaan mies ei ole käynyt ns kunnolla käsiksi, mutta eleet ovat muuttuneet jotenkin uhkaaviksi ja kovakouraisemmiksi. Kun mies on hyvällä tuulella, hän on todella hellä, kiva ja huomioiva. Suuttuessaan muuttuu aivan eri ihmiseksi.
Pari päivää sitten tapahtunutta. Riitatilanteen jälkeen yritän yleensä mennä rauhoittumaan jonnekkin muualle ja tekemään esim. kotitöitä. Päätin tuolla kertaa mennä hakemaan kylppäristä pyykkejä kuivumaan. Kuulin, että mies lähti perääni, ilmeisesti halusi jatkaa riitelyä. Sanoin, että lopeta jo, haluan olla rauhassa. Menin kylpyhuoneeseen ja otin ovenkavasta kiinni, ettei mies päässyt kylppäriin perässäni (lukkoa ovessa ei ole). Pyysin uudestaan jättämään minut rauhaan, mutta yllätyksekseni mies repi ovea niin voimalla auki, etten tietenkään pystynyt pistämään vastaan. Kylppärissä sain sitten mielettömät huudot, taaskaan mies ei käynyt käsiksi, mutta tuo oven riuhtominen... outoa minusta.
Samanlaisia pieniä juttuja on sattunut ennenkin. Valojen välkyttelyä, ranteesta puristamista, oven runnomista päin minua (olin tulossa sisään hänen perässään) jne. Tämä on minulle aiemmista parisuhteista täysin vierasta. Itse riitatilanteissa olen toki äänekäs, mutten väkivaltainen.
Kommentit (7)
Vaikka meilläkin riidellään ja mies karjuu olen takaa (harvoin, mutta joskus), niin ei ole ikinä kokenut uhkaavana.
Aiemmassa suhteessa koin, ja väkivaltaanhan se pikkuhiljaa meni.Pysy siis valppaana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika oudolta toi miehen käytös ja on tod.näk. vain ajan kysymys, milloin käy käsiksi.
tuosta se alkaa ja yleensä muuttuu ennemmin tai myöhemmin varsinaiseksi väkivallaksi.
Kokemusta on tällaisesta miehestä (exäni) ja alkuun vika oli aina minussa, esim. se olin minä joka riuhtoi käsiään vapaaksi sekopäänä kun mies yritti rauhoitella ja sitten oli käsivarret mustelmilla... todellisuus oli kuitenkin "vähän" toinen. Lopulta pakenin hankeen yhtenä talviyönä enkä palannut takaisin.
Miestä ei koskaan, missään tilanteessa pitäisi joutua pelkäämään. Vaikka kuinka suuttuisi ja huutaisi pää punaisena niin pitäisi olla sellainen luottamus ettei tilanne mene siitä pahemmaksi.
Lähde ennen kuin sinun käy hullusti.
Jos riidan aikana oikeasti pelkää tai pelästyy, on kyse väkivallasta: joko fyysisestä tai henkisestä, eikä sitä pidä koskaan hyväksyä parisuhteessa.
Minusta kiljuminen ja olan takaa huutaminenkaan eivät kuulu sivistyneiden ja toisiaan kunnioittavien aikuisten ihmisten riitelyyn. Minusta riidan varjolla suvaitaan ihan liikaa holtitonta käytöstä: jos ihminen pystyy itsehillintään esim. siinä, ettei käyttäydy väkivaltaisesti, pystyy hän itsehillintään myös siinä, ettei muutenkaan käyttäydy asiattomasti ja ylilyövästi, ei vaikka kuinka sapettaisi. Harva meistä kiljuu ystävälleen tai pomolleenkaan, vaikka kuinka ärsyttäisi, vaan valitsee ehkä toisen tavan hoitaa konflikti. Kyse on mielestäni siitä, mihin oman rajansa vetää. Meidän perheessä ei edes riidan aikana lauota asiattomuuksia tai karjuta toiselle. - Mutta siis jos kumpikin osapuoli on huutamiseen taipuvainen, eikä kumpikaan koe sitä uhkaavana tai liian hyökkäävänä, niin ei se minun nenääni kaiva, jos muiden perheissä meuhkataan. Raja menee kuitenkin ehdottomasti siinä, minkä toinen osapuoli kokee pelottavaksi tai liian hyökkääväksi!
hän yritti aina rauhoitella ja oli pakko kuulemma olla "hieman" kovakourainen, kun ei muuten saanut hullua akkaa kuriin...
Minäkin lähdin lätkimään.
tuosta se alkaa ja yleensä muuttuu ennemmin tai myöhemmin varsinaiseksi väkivallaksi.
Kokemusta on tällaisesta miehestä (exäni) ja alkuun vika oli aina minussa, esim. se olin minä joka riuhtoi käsiään vapaaksi sekopäänä kun mies yritti rauhoitella ja sitten oli käsivarret mustelmilla... todellisuus oli kuitenkin "vähän" toinen. Lopulta pakenin hankeen yhtenä talviyönä enkä palannut takaisin.
Miestä ei koskaan, missään tilanteessa pitäisi joutua pelkäämään. Vaikka kuinka suuttuisi ja huutaisi pää punaisena niin pitäisi olla sellainen luottamus ettei tilanne mene siitä pahemmaksi.
Lähde ennen kuin sinun käy hullusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä aika hurjalta...jos oikeasti pelkäät noissa tilanteissa, että mies käy käsiksi, niin kyllä pitäisi hälytyskellojen soida. Ei parisuhteen tunnetiloihin kuulu pelko. Tuollaisessa muodossa ainakaan!
Jätä se.
Ei kannata jäädä parisuhteeseen, jossa joutuu pelkäämään. Tiedän, mistä puhun.