Lue keskustelun säännöt.
Mitä epämieluisaa olet puolison mukana saanut riesaksesi?
17.09.2012 |
Siis tavaroista olisi nyt kyse, vaikka toki sen anopinkammotuksenkin saa mainita. Mitä sellaista kamaa puolisosi on tuonut yhteiseen kotiinne, minkä kanssa vain vaivoin voit elää, mutta mitä ei saa hävittää?
Aloitan kaappikellolla, jonka miehen lähisukulainen on itse hänelle lahjaksi tehnyt. Ihan kiva varmaan, jos tuollaisista tykkää, mutta ei ihan nappaa moderniin makuuni, eikä sovi yhtään mihinkään muuhun sisustuksessamme. Tätä kapinetta ei saa edes petsata tummaksi, ja se tulee olemaan kotonamme aina...*syvä huokaus*
Kommentit (44)
ja ex-vaimon lapsen (joka ei siis ole edes mieheni!).
Ei mut jaa, tavaroita.... ;D En mitään. Melkein kaikki meidän tavarat on mun tai sitten yhdessä ostettuja. Mies toi mukanaan vain tietokoneen, tietokonetuolin ja vaatteensa. Muistaakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi miehellä on kellarissa laatikkokaupalla erilaisia "muistoesineitä", joita ei saa hävittää.
Ja yhdet susirumat mäntytuolit on vielä jäljellä sen huonekaluista. Kaiken muun olen onnistunut "kadottamaan". Kyllä noistakin vielä päästään.
ja joitain muita valokuvia ex-perheestä olen nätisti säilönyt lasta varten, jotta saa ne halutessaan mukaansa kun joskus muuttaa omaan kotiin. Eipä nuo ole mua paljoa tuolla kaapissa haitanneet. Miehellä on onneksi hyvä sisustusmaku, joten mitään hirvityksiä ei ole löytynyt :)
Miehen sota- ja historiakirjoista, joita on koko kirjahyllyllinen, voisin luopua heti.
Löytyiskö lisää näitä? Vertaistukea?
kaappikellon kanssa elävä ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 vuodessa onnistunut pääsemään eroon. Miehen sukulaisen repivästä avioero- ja huoltajuusriidasta sen sijaan ei taida ikinä tulla loppua. Vaikuttaa valitettavasti myös meidän elämäämme hyvin ikävällä tavalla. Sitä on myös tosi vaikea selitellä omille lapsille, jotka eivät voi käsittää, miksi aikuiset ihmiset käyttäytyvät niin idioottimaisesti ja kiusaavat pieniä lapsia itsekkyyttään.
oli asunnossaan aivan hirveitä huonekaluja, joista yksikään ei taida olla meillä esillä... Suurin osa on pantu pois, osa tavarasta - jotka olisi voinut kyllä tuunata paremmiksi - meni pilalle ensimmäisen yhteisen kotimme kellarin tulvittua kakkavettä. Enää on jäljellä pari tuolia, jotka voi laittaa kivoiksi sekä sohvapöytä, jonka voi myös maalata, mutta sen olen ajatellut antaa pikkuveljelleni.
Mies hamstraa kaikkea käyttökelvotonta tavaraa, jota minä pakotan säännöllisin väliajoin karsimaan.
Miehen vaatevarastokin oli kauhea, mutta sen pakotin hänet uusimaan ensimmäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten olisi ihan ok mutta sen suku on tavattoman ikävää. En ymmärrä miten mun mies voi olla ihan ok mutta sen sukulaiset eivät ole.
Silloin kun seurusteltiin ja mies asui vielä kotonaan niin oli sillä järkyttävä "viina-alttari" omassa huoneessaan :D Siis kirjahyllyllinen erilaisia tuoppeja ja lasinalusia. Onneksi se ei rakentanut sitä meidän yhteiseen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tule koskaan ylpeilemään kauniilla pihalla. Kaikki paikat pihallamme muistuttavat romista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapasimme 20-vuotiaina, ja miehen äiti oli käytännössä valinnut kaikki miehen huonekalut, ja hänellä on hyvä maku (ei ole vitsi!). Toki suurin osa oli Ikeasta tms., mutta neutraaleja ja kivoja.
Mutta nyt muutettiin siihen toivottavasti pysyvään omaan kotiin ja hankittiin suurimmaksi osaksi juuri sellainen sisustus kuin haluttiin eli ei ole enää noita opiskeluaikojen kamppeita eikä (tietääkseni) mitään, mistä toinen ei pidä. Appivanhemmat kyllä antoivat meille vanhan ruokapöytänsä ja sen tuolit, ne kyllä joskus vaihdan mutta tällä hetkellä ovat ok.
hamstraamat vanhat vaatteet, kirjat joita ei enää lue, opiskelumuistiinpanot ylästeelta yliopistoon, tietokone ja siihen itse asennetut lisäosat, kajarit, "viihdekeskus"... Henkisenä painolastina paikkakunta, jolla ei ole minulle töitä.
Kuin meillä vielä muutama vuosi sitten, paitsi että ne kymmenen vuoden muistiinpanot on vielä tallella...voi järki hoi. En vaan jaksa vääntää, koska ihmisellähän on oikeus säilyttää itselleen tärkeitä asioita. Mutta viihdekeskus, vaatteet ja kirjat on saaneet lähtöpassit, huis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen on säästänyt miljardi muovikippoa joilla ei tee yhtikäs mitään ja täyttävät keittiön kaapit tehokkaasti ja toinen inhotus on hirveä vuori kenkiä. Niitä on siis kymmeniä.
Mutta viihdekeskus, vaatteet ja kirjat on saaneet lähtöpassit, huis.
Itse on tietokoneestani luopuisi koska läppäri on niin paljon huonompi käyttää. Työläppärissänikin on kiinni erillinen ergonominen näppäimistö, hiiri ja näyttö.
Suurin osa on minun ja loput on hankittu yhdessä tai saatu jostain. Miehen mielestä turhaa on varmasti mun monet hyllylliset kirjoja (hän käyttää kirjastoa eikä ikinä osta mitään), parikymmentä kenkäparia ja kaikki "tätä voi vielä joskus käyttää" -tavarat. Lienee sanomattakin selvää, että poikamiesaikoinaan mies mm. nukkui ilman lakanoita ja söi kertakäyttöastioilta.
Tosin yksi kiva ylläri oli, kun kävin joskus alkuaikoina anoppilassa, ja siellä oli vitriinissä kuva miehestä, ex-vaimosta ja lapsista... Aah... Pidin suuni kiinni, mutta se kuva oli seuraavalla kerralla kadonnut :D
erilaisia mainos-oluttuoppeja ja kuppeja, mukeja ja lautasia.
Hillittömät pinot vhs:siä, lp-levyjä ja c-kasetteja.
muuten olisi ihan ok mutta sen suku on tavattoman ikävää. En ymmärrä miten mun mies voi olla ihan ok mutta sen sukulaiset eivät ole.
En ymmärrä miten miehestä on voinut kasvaa täysipäinen sellaisen kusipääsuvun keskellä!
Jos joku tavara pitäisi mainita, niin lepotuoli. Iso ja ruma, mutta olen oppinut elämään sen kanssa.
Se tuli elämääni miehen myötä enkä voi sietää sitä!
ja ammattilaisella täytättänyt. YÄK!