Lue keskustelun säännöt.
Mitä epämieluisaa olet puolison mukana saanut riesaksesi?
17.09.2012 |
Siis tavaroista olisi nyt kyse, vaikka toki sen anopinkammotuksenkin saa mainita. Mitä sellaista kamaa puolisosi on tuonut yhteiseen kotiinne, minkä kanssa vain vaivoin voit elää, mutta mitä ei saa hävittää?
Aloitan kaappikellolla, jonka miehen lähisukulainen on itse hänelle lahjaksi tehnyt. Ihan kiva varmaan, jos tuollaisista tykkää, mutta ei ihan nappaa moderniin makuuni, eikä sovi yhtään mihinkään muuhun sisustuksessamme. Tätä kapinetta ei saa edes petsata tummaksi, ja se tulee olemaan kotonamme aina...*syvä huokaus*
Kommentit (44)
Vuositolkulla säilyttää vinyylilevyjään, kirjojaan ja cd-levyjä jättimäisessä muuttolaatikkopinossa (7 laatikkoa tällä hetkellä). Pino on olohuoneen yhdellä seinällä. Melkoinen sisustuskammotus, pölyäkin kerää!
Ei auta muutaman kerran kuussa ehdottaa laatikoiden purkamista, ne pitää käydä kunnolla läpi mitä niissä on, eikä hän nyt ehdi. Kerran aloin itse tyhjentää niitä, mies tuli heti väliin. En tietenkään tiedä mitä sieltä hän haluaa säilyttää.
Lupasin että jos joskus muutetaan, seuraavaan asuntoon ei jää viikko muuton jälkeen enää yhtäkään muuttolaatikkoa, hävitän jokaisen, olipa ne tyhjiä tai ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on perinyt sen. Kuvassa on perheen koira, joka mieheni perheellä oli hänen lapsuudessaan. Taulu sinänsä ihan ok, kuvan maalanneesta tideopiskelijast tuli myöhemmin kuuluisa taiteilija. Mutta kehykset on hirveät, joku joskus maalannut ne varmaan seinämaalilla. Mutta mies ei halu kehystyttää sitä uudestaan, koska se tuop muistoja mieheni mieleen.
Ottaisin vaikka Ikean halvat mutta nykyaikaiset mielummin.
Muut kammotushuonekalut olen pikku hiljaa vuosien varrella saanut toimitetuksi pihalle, mutta olen omalla rahalla joutunut ostamaan uudet tilalle. Mies ei osallistu.
Lisäksi autotallillisen romua. Hyvä että pyörät mahtuu sinne autoista puhumattakaan :)
lumiukon mallinen tuikkulyhty, joka piti välttämättä sijoittaa yöpöydälle. Ei mennyt pitkään, kun sille sattui ihan vahingossa kohtalokas kohtaaminen imurinputken kanssa...
Kun me muutettiin yhteen, minulla oli vain opiskelijasolun omat huonekalut ja mies muutti suoraan lapsuudenkodistaan eli kaikki piti hankkia yhdessä. Otettiin ihan laina pankista, että saatiin suht hyvät huonekalut. Olihan sitä hankittavaa, kun mitään ei ollut.
Miehellä oli kyllä tullessaan asenneongelma, sillä hän asui kotonaan kuin viiden tähden hotellissa ja luuli saman tilanteen jatkuvan minun kanssa asuessa. Kotitöistä oli hirvä vääntö vuosia, tasan ei mene vieläkään, mutta olen kohtuullisen tyytyväinen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyttääviä ja katkeria sukulaisia tuli kaupan päälle.
Itsellä on 100 kertaa arvokkaampi auto kuin useimmilla noilla -sitä kyräilyn määrää...
Ja ei, en kuvittele.
Ja ei, en myöskään elvistele, en puhu koko ajan rahasta tms.
yhteen muutettiin mutta sittemmin mies on haalinut kaikenlaista romua autonosista elektroniikkaan, jollaista ei kyllä nurkistani löytyisi jos asuisin yksin. Hän on hamstraajatyyppiä ja välillä potkin käymään tavaroitaan läpi että sitä lähtisi ovesta ulos samaa tahtia kuin lappaa sisään. Toivoton taistelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hamstraamat vanhat vaatteet, kirjat joita ei enää lue, opiskelumuistiinpanot ylästeelta yliopistoon, tietokone ja siihen itse asennetut lisäosat, kajarit, "viihdekeskus"...
Henkisenä painolastina paikkakunta, jolla ei ole minulle töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyttääviä ja katkeria sukulaisia tuli kaupan päälle. Itsellä on 100 kertaa arvokkaampi auto kuin useimmilla noilla -sitä kyräilyn määrää... Ja ei, en kuvittele. Ja ei, en myöskään elvistele, en puhu koko ajan rahasta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirviön muotoisia koriste-esineitä:D Joo o. Meillä vitriinikaapissa ne pysyvät.
Joskus "vitsillä" käskenyt hävettää, mutta vielä ne tuolla hyllyssä kököttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan hirveä eikä ole edes käytössä,silti sitä ei saa hävittää missään nimessä!
Miestä ei kyllä noin pääsääntöisesti roina kiinnosta,tosin haaveilee PIRTTIPÖYDÄSTÄ.
Olen siitä onnellisessa asemassa että saan kyllä päättää sisustusasiat jne ihan yksin
ei tuonut varsinaisesti mitään, mistä ei ois päässy eroonkin ajan mittaan. Mutta se tee-se-itse-viritelmien määrä, mitä meiltä löytyy! Kaikki korjataan tai parannetaan jolalin jeesusteipillä tai pikaliimalla tai nauloilla. Argh. Siis siististi kun osaisi tehdä, olisi hyvä. Mutta noi kötöstykset...
öljyväri- ja akvarellimaalauksia karmeissa kehyksissä on ja paljon. Setä on ihan tunnustettu taiteilija vaan kuin ei miellytä mun silmää yhtään.
niin sen asunnosta(en sano kodiksi!)ei tule meille kuin kirjat. Ja sen vaatteet, ehkä muutamat näteimmät lakanat. Mutta yhtään ainutta huonekalua en sieltä huoli!
Rumaa sotka-laatua. Ois ees ikeaa :-)
niin sen asunnosta(en sano kodiksi!)ei tule meille kuin kirjat. Ja sen vaatteet, ehkä muutamat näteimmät lakanat. Mutta yhtään ainutta huonekalua en sieltä huoli!
Rumaa sotka-laatua. Ois ees ikeaa :-)
Tässä hypoteettisessa tilanteessa hän kyllä yrittäisi tuoda rumia astioita, tylsiä veitsiä ja muka-humoristisia kahvimukeja. Ei onneksi harrasta tauluja eikä koriste-esineitä.
Huonekaluistaan ei tykkää itsekään, joten aika kivuttomasti ne menis kierrätyskeskuskeen. Yhdet tuolit on kysymysmerkki, vaikuttaa niihin aika kiintyneeltä. Rumat nekin on.
Mies on haalinut ja säästänyt kaikkea mitä anoppi (eli hänen äitinsä) on antanut. Suurin osa on jostain 60-80-luvuilta. Joukossa on mm. mattoja ja verhoja. Voinette siis kuvitella, mitä kuoseja/värejä niissä on...
Mies ei itse piittaa yhtään, millainen sisustus on. En minäkään mikään älyttömän tarkka ole mutta esim. nuo matot ovat ehdoton ei.