Miten omien lapsien hoito voi väsyttää?

voi olla fyysisesti väsyttävää? Mistä olet saanut moista tuubaa päähäsi?

Ihan normaalia. Jos olet introvertti tyypiltäsi, väsyttää vielä enemmän.

ei tuo lastenhoito niin väsytä mutta yöherätykset väsyttää. Meillä on vauva ja taapero.

En tajua. Olen kotona kahden lapsen kanssa, ja joskus iltaisin niin poikki että mikään ei huvtia. Mulla on terveet, normaalin touhukkaat ja vilkkaat lapset. Yöherätyksiä on öisin 2-4 kertaa. Elämä on leppoisaa, hyvä päivärytmi, ei isoja ongelmia. En voi ymmärtää, miksi mua väsyttää. Siis sen ymmärrän, että henkisesti voi tuntua vähän väsyneeltä kun on koko päivän pelastanut pienempää sen hengenvaarallisilta projekteilta, mutta että sitä on fyysisestikin väsynyt? Ootteko muut?

tarviiko tuossa oikeasti kysyä mikä väsyttää???:)

Moro

Jos heräät öisin 2-4 kertaa, nukut vain ehkä kahden tai kolmen tunnin pätkissä, se katkaisee unisykliä ja väsyttää kovasti vaikka unimäärä sinällään ok.

Pitäisi joskus ainakin pystyä nukkumaan "kokonainen yö". Voisitko vuorotella joskus yöheräämisten kanssa esim miehesi kanssa?

Mä luulin ennen, että mun pitää jaksaa kuin mikäkin mummo ankka. Sitten kerran repästiin miehen kanssa ja laitettiin lapset hoitoon viikonlopuksi ja lähdettiin mökille. Ei tehty mitään hommia, nautittiin rauhasta, hyvästä ruuasta, toisistamme ja nukuttiin paljon. Sen viikonlopun jälkeen olin monta kuukautta tosi energinen ja tajusin, että kotäitikin tarvitsee lomaa lapsistaan.

Minulla vanhempi lapsi 4½v, nuorempi kohta 2. Nyt olen viimeisen kuukauden saanut nukuttua ensimmäistä kertaa esikoisen syntymän jälkeen kokonaisia öitä, heräämättä kertaakaan. Ja ikinä koskaan en ole ollut niin väsynyt kuin nyt.



Uskon pärjänneeni aikaisemmin joidenkin ihmeellisten mammahormoonien avulla, sopeutunut vähään uneen kun ei ole ollut vaihtoehtoa. Nyt kun viimein saan nukkua enemmän, kehoni tajuaa miten kamalassa rääkissä se on ollut vuosia ja vaatii unta lepoa takaisin korkoken kera.

Minulla vanhempi lapsi 4½v, nuorempi kohta 2. Nyt olen viimeisen kuukauden saanut nukuttua ensimmäistä kertaa esikoisen syntymän jälkeen kokonaisia öitä, heräämättä kertaakaan. Ja ikinä koskaan en ole ollut niin väsynyt kuin nyt.



Uskon pärjänneeni aikaisemmin joidenkin ihmeellisten mammahormoonien avulla, sopeutunut vähään uneen kun ei ole ollut vaihtoehtoa. Nyt kun viimein saan nukkua enemmän, kehoni tajuaa miten kamalassa rääkissä se on ollut vuosia ja vaatii unta lepoa takaisin korkoken kera.

Vaikka noi 2 - 4 yöheräämistä ei mikään maailmanennätystahti olekaan, niin neljäkin heräämistä yössä on silti niin paljon, että se vaikuttaa varsin väsyttävästi.



Siihen päälle kun olet päivällä joka sekunti valmiustilassa, korvat höröllä, silmät selässä, että onko lapset turvassa vai ei, niin sekin vie voimia.



Milloin voit vetää syvään henkeä ja huokaista, että nyt voin istua tässä niin kauan kuin haluan? Tai milloin voit todeta, että nyt saan nukkua rauhassa niin kauan kuin nukuttaa?

Kai sitä nyt vähän väsyttää jos joka yö herää 2-4 kertaa? Meillä vauva syö ainakin neljä kertaa yössä, 2vee ja 4vee kömpii yleensä kumpikin viereen jossain vaiheessa yötä, 6vee yökastelijan hälytin pirahtelee lähes joka yö. Koululainen ei herätä ellei ole kipeä.



Väsymys on mulle ollut normaali olotila varmaan niin kauan kuin meillä on lapsia ollut. Iltaisin jaksan kuitenkin harrastaa liikuntaa yms, siitä saa mukavasti energiaa. Ja pari tuntia vietetään miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa kun lapset ovat menneet nukkumaan.

että kaikki jää koko ajan kesken ja oman työn jälkiä ei näe. Kun lapset oli pieniä, sitä puuhasi koko ajan, mutta missään se ei näkynyt. Nykyään voin soovittuani ihailla kätteni jälkeä. Lisäksi voin syödä ruuan lämpimänä ja useimmiten rauhassa, puhua puhelimessa asian loppuun, keskittyä...



Työt sitten väsyttävät, mutta se on jo eri asia.

Yö viikossa jolloin ei lasten takia tarvi herätä.. Joskus yks tai kaks herätystä..

Nyt kun viimein saan nukkua enemmän, kehoni tajuaa miten kamalassa rääkissä se on ollut vuosia ja vaatii unta lepoa takaisin korkoken kera.

Jos on vaikkapa tiivis työjakso, että viikon verran on aamusta iltaan kiire töissä ja yöt jää vähän niukoiksi, niin kyllä sen viikon jaksaa adrenaliinin voimin. Mutta sitten kun tahti helpottaa ja ehtii nukkua yhden pitkän yön kunnolla ja hengähtää, niin olo menee ihan tokkuraiseksi ja umpiväsyneeksi. Se yksi pitkä yö kertoo kropalle, että nyt ei tarvi enää paahtaa adrenaliinin voimin, joten sen eritystä joutaa vähentämään, ja silloin se todellinen väsymys pääsee päälle (jota siis adrenaliini on lykännyt eteenpäin ja eteenpäin jo monta päivää).

rakastan kotona olemista lapsien kanssa, mutta olen usein väsynyt fyysisesti, jopa miettinyt että onkohan mulla joku vitamiinin puutos tms.



hetkellä olen juuri kokeiluvaheessa eli otan kaikkea vitamiineja ja alotin uuden ruokavalion jne.



meillä herätyksiä 3kertaa, mutta todella lyhyitä (vauva nukahtaa heti melkein mutta itseni on vaikea nukahtaa heti) yöheräilyt ei nyt niin tunnu väsyttävän.



meillä myös hyvät rytmit, mutta en pysty nnukkumaan päikkäreitä lastenkanssa yhdessä tulee paha olo. lepäilen yleensä silloin.



luulen että minua väsyttää jatkuva rutiineista kiinni pitäminen, koska yritän olla liian tarkka ja täsmällinen. tosin uhmakin välillä väsyttää (meillä kuitenkin suht lievä) vauvankohdalla väsyttää jos nukkuu liian lyhyet unet tai jää joku uni välistä, koska mun oma päivärytmi jää välistä.



suuttuminen ja negatiiviset elämäntilanteet myös suututtavat, jolloin oma vointi on huono + että on lapset joihin sun paska tilanne ei saa vaikuttaa.



kaiken ylläpito väsyttää :)

Alle 2-vuotiaan villin taaperon kanssa pitää olla koko ajan hälytysvalmiudessa, yöherätyksiä on usein ja päivät kuluvat myös pelastustehtävissä.

Seurallinen, huomionhakuinen ja vilkas lapsi sekä introvertti äiti, huh :)



Niin ja kun aikuisen elämää ei juuri ole lapsen valveilla olessa, ei saa edes siivottua kun toinen on lahkeessa kiinni. Muut tekemiset joutuu keskeyttämään jatkuvasti, ja aikaansaaminen on todella pientä ns. normielämään verrattuna.



Mutta onneksi tätä ei kestä ikuisesti, reilu vuosi vielä ja napero lähtee päiväkotiin :D

otitte siihen tuon näkökulman, niin kuulostaahan tää lastenhoito vähän väsyttävältä. Mä vaan jotenkin ajattelen tätä sellaisena puuhasteluna, ja ihmettelen jos joskus tuntuu illalla samalta kuin ois tehnyt pitemmänkin työpäivän. Ehkäpä tästä sitten saakin väsyä välillä luvan kanssa. :)

ap.

että introverttejä äitejä väsyttää :) Tietysti jos on kauhean ulospäinsuuntautunut eikä ole aikuiskontakteja, sekin ahdistaa varmaan, mutta olen itse omissa oloissani viihtyvä ja etenkin kuopuksen jatkuva kalkatus ja huomion tarve on uuuuuuvuttavaa. Hän on jo 5-vuotias ja ihana, kiva lapsi, mutta joskus haluaisin vain kuulosuojaimet korville ja laput silmille ja olla itsekseni :)