Asperger-lasten/-nuorten äitejä täällä?

Kyllä joskus häiritsee, kun lapsi jää jumiin ja keksii ns. sijaistoimintoja silloin, kun pitäisi lähteä jonnekin kiireesti. Rutiinit on hänelle tärkeitä ja pienempänä ei saanut edes polulta poiketa, tai nousi huuto. Samoja juttuja juttelee joka päivä, esim. kehuu varpaissani olevaa lakkaa (sama lakka ollut 2kk, en ole jaksanut poistaa) monotonisesti ja toivottaa takaisin "hauskaa päiväkotipäivää", kun aamulla hänet hyvästelen. Ei sinänsä stressaa tämä, välillä touhunsa nostattaa kyllä kulmia. AS selittää aika monta juttua, joita emme tajunneet kun lapsi oli nuorempi.

se toisinaan hieman hermoja koettelee kun oma AS-poikani suuttuu jos rutiineista poiketaan tai jos asiat eivät mene juuri hänen haluamallaan tavalla. Lisäksi hänen on vaikea sietää kovempia ääniä. Mutta tiedän, ettei hän itse voi sille mitään ja rakastan häntä kaikesta huolimatta juuri sellaisena kuin on.

syö äärimmäisen niukasti ja harvoja ruoka-aineita. Sairastelee aika paljon, vaikka syö vitamiineja. Ei poistuisi huoneestaan millään, arka liikkumaan itsekseen missään, aina pitäisi olla mukana.

ovat jo nuoria aikuisia nyt. Kyllä Asperger on haitannut arkielämää ja paljonkin. Yläasteelle siirtymisestä eteenpäin oireet ovat voimistuneet ja molemmat ovat sairastuneet myös masennukseen. On tuntunut todella stressaavalta ja terapiassa on käyty itsekin.

Tilanne ehkä toiveikkaampi perheissä, joissa as on diagnosoitu jo pienenä ja tukitoimia on ollut tarjolla. Meillä tukitoimia saatiin vasta, kun oireet olivat jo pahoja ja laaja-alaisia. Usein olen lukenut, että as-oireet "kovenevat" elämänmuutosten yhteydessä , sellaisissa taitekohdissa kun kouluunlähtö, yläasteelle meno, jatko-opinnot, muutto jne. Meillä ainakin on pitänyt paikkansa.