Katsokaa Mirja Pyykön Osasto 10 :(
Ylen elävästä arkistosta.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lastenklinikka_osasto_10_8860.html
Hurjaa touhua esim. tuo luuydinnäytteen ottaminen ilman anestesiaa, lapsi parat :(
Kommentit (43)
oma lapsi oli samalla osastolla ja siinä oli tarpeeksi.
eli eihän se nykyäänkään auta syvemmältä. Päänhaavojakaan ei voi oikein puuduttaa hoitojen aikana.
potilaita. Eivätkä vieläkään.
Lasten kipuun erikoistuneista lääkäreita ei vielä 80-luvulla ollut, ja esim. pienen syöpäpotilaan kevytkin narkoosi oli sen verrasn riskaabeli, ettei anestesialääkärit uskaltaneet edes tehdä niitä.
Niinpä sitten tehtiin paljon asioita ilman nukutusta.
Onneksi asiat on ihan oikeasti muuttuneet. Keskuslaskimokatetrit ovat arkipäivää, ja päivittäinen piikittäminen monelle historiaa. Touhu on onneksi mennyt eteenpäin.
Ja mitä tulee näihin "hoitajaeläimiin", he yrittivät pelastaa sen ajan tietämyksen mukaan ihmishenkiä, ja pyrkivät tekemään tuskalliset toimenpiteen mahdollisimman nopeasti.
kevyessä narkoosissa. Hoitokäytännöt ovat todella muuttuneet. Hoitajat eivät todellakaan kiduta lapsia tahallaan, ihan sairaitako ihmiset täällä ovat??
Mua on lapsena operoitu väkisin eikä mielenterveyteni ole noiden asioiden suhteen kohdallaan vieläkään. Pelkään että ne asiat syöksevät minut johonkin psykoosiin jos katson. No ei ehkä ihan psykoosiin, mutta masennuksia olen kyllä saanut vastaavista jutuista.
En myöskään tuudittaudu siihen ajatukseen, että "nykyään kyllä asiat hoidetaan empaattisesti", vaikka eteenpäin onkin varmasti menty. Kyllä se hoitokulttuuri silti on vähän... Se on ollut vielä niin vähän aikaa sitten keskiaikaisen kidutuksen veroista, että varmaan vie aikaa, että päästään sivistysvaltion tasolle tuossa asiassa.
Sinulle olisi sanottu että voit lähteä kotiin kun et kerran hoitoa halua, niinkö?
Ja kidutukseen vertaaminen... no enpä sano mitään.
kevyessä narkoosissa. Hoitokäytännöt ovat todella muuttuneet. Hoitajat eivät todellakaan kiduta lapsia tahallaan, ihan sairaitako ihmiset täällä ovat??
Mua on lapsena operoitu väkisin eikä mielenterveyteni ole noiden asioiden suhteen kohdallaan vieläkään. Pelkään että ne asiat syöksevät minut johonkin psykoosiin jos katson. No ei ehkä ihan psykoosiin, mutta masennuksia olen kyllä saanut vastaavista jutuista.
En myöskään tuudittaudu siihen ajatukseen, että "nykyään kyllä asiat hoidetaan empaattisesti", vaikka eteenpäin onkin varmasti menty. Kyllä se hoitokulttuuri silti on vähän... Se on ollut vielä niin vähän aikaa sitten keskiaikaisen kidutuksen veroista, että varmaan vie aikaa, että päästään sivistysvaltion tasolle tuossa asiassa.
Sinulle olisi sanottu että voit lähteä kotiin kun et kerran hoitoa halua, niinkö?
Ja kidutukseen vertaaminen... no enpä sano mitään.
Kyllä on asenteissakin ollut parantamisen varaa, ja niin on edelleenkin. Kyse ei ole siitä, että pitäisi jättää hoitamatta vaan siitä, että asiat voitaisiin hoitaa eri tavallakin.
vaan anestesialääkärit. Anestesialääkäri saatiin osasto 10:lle lahjoitusvaroin vuosia tuon dokumentin esittämisen jälkeen.
Tuohon aikaan ei ollut muuta vaihtoehtoa tehdä toimenpidettä. Olisivat hoitajat toki voineet kieltäytyä, jolloin lapsi olisi kuollut. Sekö olisi ollut parempi vaihtoehto?
eikä se ole edes ainoa kipua aiheuttava toimenpide lasten syöpäosastolla. Jos hoitajat eivät niitä olisi tehneet, potilaat olisivat kuolleet. Ihan tosi.
Vain anestesialääkäri voi nukuttaa potilaan, miten hoitaja taikoo itsensä anestesialääkäriksi?
eikä se ole edes ainoa kipua aiheuttava toimenpide lasten syöpäosastolla. Jos hoitajat eivät niitä olisi tehneet, potilaat olisivat kuolleet. Ihan tosi.
Vain anestesialääkäri voi nukuttaa potilaan, miten hoitaja taikoo itsensä anestesialääkäriksi?
Kysypä joskus leukemialapsen vanhemmalta, kuka nukutti lapsen luuydinpunktiota varten. Eipä ole hoitaja vaan anestesialääkäri.
Kysypä joskus leukemialapsen vanhemmalta, kuka nukutti lapsen luuydinpunktiota varten. Eipä ole hoitaja vaan anestesialääkäri.
Eihän noita nukutettu
NYKYÄÄN lapset nukutetaan luuydinpunktiota varten. Mirja Pyykön dokumentin aikana ei nukutettu.
NYKYÄÄN lapset nukutetaan luuydinpunktiota varten. Mirja Pyykön dokumentin aikana ei nukutettu.
Kun molemmat olimme aikuisuuden kynnyksellä. Katsoimme yhdessä tuon ohjelman. Muuten hän pystyi itsekin sen katsomaan,paitsi tuon luuydinnäytteen oton.
Onneksi leukemian hoito on kehittynyt. Hoidot on rajuja,mutta onneksi siitä selviää yhä useampi.
Henkisiin traumoihin pitäisi silti vieläkin kiinnittää enemmän huomiota. Siinä ollaan silti elämän ja kuoleman 'rajalla'.
Eikö mene jakeluun?
Vain anestesialääkäri nukuttaa lapsipotilaita, 1980-luvun alussa kyseisellä osastolla ei ollut anestesialääkäriä joten ei ollut nukutuksiakaan. Hoitajat eivät nukutuksista koskaan päätä eivätkä edes siitä, tehdäänkö potilaalle luuydinpunktio vai ei. Se on lääkärin päätös.
Eikö mene jakeluun?
Vain anestesialääkäri nukuttaa lapsipotilaita, 1980-luvun alussa kyseisellä osastolla ei ollut anestesialääkäriä joten ei ollut nukutuksiakaan. Hoitajat eivät nukutuksista koskaan päätä eivätkä edes siitä, tehdäänkö potilaalle luuydinpunktio vai ei. Se on lääkärin päätös.
Ehkä 29 ei nyt tarkoittanut ihan tuota vaan sitä, että Suomessa oli kyllä tieto ja taito nukuttamista varten, mutta tuolle osastolle sen ei katsottu olevan niin tarpeellista että olisi sinne anestesialääkäri hankittu. Eli lopulta asenteet merkkaa paljon.
Eikö mene jakeluun?
Vain anestesialääkäri nukuttaa lapsipotilaita, 1980-luvun alussa kyseisellä osastolla ei ollut anestesialääkäriä joten ei ollut nukutuksiakaan. Hoitajat eivät nukutuksista koskaan päätä eivätkä edes siitä, tehdäänkö potilaalle luuydinpunktio vai ei. Se on lääkärin päätös.
Jos siis vien lapseni lastenklinikalle operaatioon ja aneestasilääri sattuu olemaan sairaslomalla niin hoitajat operoi ilman nukutusta lapseni?
"ei vaan ole varaa" parempiin tiloihin. Pitäisi pyykön tehdä dokumentti. Hoitokäytännöt on muuttuneet mutta tilat on ajasta jäljessä :(
Niin kaunis ajatus kun se onkin... todellisuudessa niillä oli tuolloin perin hyvät mahdollisuudet puuduttaa lapsi hetkeksi mutta kuitenkin jätti tekemättä. Naivi ajatus tuo että hoitajat ajattelee aina potilaan parasta.