Katsokaa Mirja Pyykön Osasto 10 :(

Toinen heistä on Petra, tuo dokumentin jälkipuoliskolla esiintynyt tyttö jonka leukemia uusi jo neljännen vai viidennen kerran? http://hyviksetvoittaapahikset.blogspot.fi/2012/03/koskettava-kokous.ht…

jonka leukemia uusi jo neljännen vai viidennen kerran

syöpäpotilaan äidiltä. http://hyviksetvoittaapahikset.blogspot.fi/2012/03/koskettava-kokous.ht…

Kun on itse ollut todella kipeä eikä hoitohenkilökunta ole ottanut kipua todesta ja antanut toimivaa kivunlievitystä, niin täytyy sanoa että ihan mukisematta en tyytyisi tilanteeseen jossa lapselleni tehtäisiin kivuliaita toimenpiteitä ilman kivunlievitystä tai nukutusta. Tässä asiassa en luota henkilökuntaan. Kivun hoito ei Suomessa ole sillä tasolla millä sen pitäisi sivistysmaassa olla. Kauheaa ajatella edes että lapset joutuvat kestämään vastaavaa kipua mistä itselleni aikuisena jäi vuosien traumat. Vanhemmat vaatikaa kivunlievitystä ja tarvittaessa nukutusta. Luottakaa lapseenne ja siihen että tunnette oman lapsenne ja tiedätte milloin hänellä on liian kovaa kipua.

syöpäpotilaan äidiltä. <a href="http://hyviksetvoittaapahikset.blogspot.fi/2012/03/koskettava-kokous.ht…" alt="http://hyviksetvoittaapahikset.blogspot.fi/2012/03/koskettava-kokous.ht…">http://hyviksetvoittaapahikset.blogspot.fi/2012/03/koskettava-kokous.ht…;

Kun on itse ollut todella kipeä eikä hoitohenkilökunta ole ottanut kipua todesta ja antanut toimivaa kivunlievitystä, niin täytyy sanoa että ihan mukisematta en tyytyisi tilanteeseen jossa lapselleni tehtäisiin kivuliaita toimenpiteitä ilman kivunlievitystä tai nukutusta. Tässä asiassa en luota henkilökuntaan. Kivun hoito ei Suomessa ole sillä tasolla millä sen pitäisi sivistysmaassa olla. Kauheaa ajatella edes että lapset joutuvat kestämään vastaavaa kipua mistä itselleni aikuisena jäi vuosien traumat. Vanhemmat vaatikaa kivunlievitystä ja tarvittaessa nukutusta. Luottakaa lapseenne ja siihen että tunnette oman lapsenne ja tiedätte milloin hänellä on liian kovaa kipua.

En luota minäkään.

– HYKSin silloinen hallintoneuvoston puheenjohtaja, kaupunginjohtaja Pusa kutsui minut seurantahaastattelun jälkeen yksin ”ilman mikrofooneja” luokseen. Pusa sanoi perimmäisen syyn tilanteeseen olevan se, ettei syöpää sairastavista lapsista kuitenkaan koskaan tulisi veronmaksajia. "Kaikki tämä on, toimittaja Pyykkö, täysin hukkaan heitettyä touhua". Pusa kävi vielä etukäteen Pasilassa tarkistamassa, ettei hänen mielipidettään mainittu ohjelmassa. Pusa kuoli paria viikkoa myöhemmin.



http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/television-lapsisyopapotilas-h…

toinen noista lapsista selviytyi?

katsoin sen kaverini kanssa, olimme n. 8-vuotiaita.

Mua on lapsena operoitu väkisin eikä mielenterveyteni ole noiden asioiden suhteen kohdallaan vieläkään. Pelkään että ne asiat syöksevät minut johonkin psykoosiin jos katson. No ei ehkä ihan psykoosiin, mutta masennuksia olen kyllä saanut vastaavista jutuista.



En myöskään tuudittaudu siihen ajatukseen, että "nykyään kyllä asiat hoidetaan empaattisesti", vaikka eteenpäin onkin varmasti menty. Kyllä se hoitokulttuuri silti on vähän... Se on ollut vielä niin vähän aikaa sitten keskiaikaisen kidutuksen veroista, että varmaan vie aikaa, että päästään sivistysvaltion tasolle tuossa asiassa.

lapset kun itkee muutenkin paljon...

Itse kituuttelin 80-luvulla sydänleikkauksen jälkeen ilman kipulääkkeitä puoli rintakeää halkaistuna.

Hoitaja myös "pudotti" mut sänkyyn tuon haavan päälle. Ihmetteli miksi huudan.

LYPin otto ilman nukutusta on ollut arkipäivää vielä viime vuosikymmenellä, en tiedä, mikä siellä on tällä hetkellä tilanne. =(

Aika kamalaa, kyllä olen mielelläni laittanut lapseni nukutuksen kautta kaikkiin toimenpiteisiin, jotka sitä on vaatinut (LYP ja it-lääke/liqvor). On sentään jossain menty eteenpäin =)

Lasten kivunhoito on parantunut huomattavasti, vaikka edelleen pohjoismaiset käyntännöt ovat liian lääkekielteisiä.



Meillä ainaki lapset on lääkitty sekä rauhoittavilla että kipulääkkeillä ja kevyellä nukutuksella, toimenpiteestä riippuen.

Kovin on tutun näköistä puuhaa. Itse sairastanut leukemian 1988.

Nyt tulin vaan pikaiselle kahvipaussille siivouksen lomassa

Kun Mirja Pyykkö jäi eläkkeelle tv-hommista, näytettiin hänen haastattelussaan pätkä tätä dokkaria. Jäin miettimään noita lapsia ja koko juttua, nyt voin nähdä ohjelman kokonaan.

Ei kai tuohon ammattiin kukaan normaali pyrkisikään

Rankkaa puuhaa. Voi noita lapsia, perheitä ja elämäntilanteita.

Ei kai tuohon ammattiin kukaan normaali pyrkisikään

eiköhän tahto olisi hoitaa toisella tapaa, jos mahdollisuudet olisi siihen olleet.

Jos en väärin muista, niin Tomi oli se toinen selviytynyt lapsi? Järkyttävä, mutta tarpeellinen dokkari. Ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun Suomessa oli länsimaiden huonoin lasten syöpähoito- ja tutkimus. Nyt ollaan maailman ykkösiä.