Lue keskustelun säännöt.
Masentuneet! Miten masennuksenne näkyy ulospäin ja miltä sen tuntuu?
16.09.2012 |
Miten masennuksesi näyttäytyy esim. kotona läheisille??
Huomaako ulkopuoliset sen?
Itse liian stressin ja uupumuksen kautta sairastuin nyt sitten masennukseen. välillä tuntuu että olenko masentunut vain muuten vain "hullu". Kaikkia tällaisia pelkoja pyörii päässä.
Suurin huolen aihe on nämä mielialanvaihtelut. Ne kohdistuu pääasiassa mieheeni. Aamut ovat pahoja, tuntuu ettei elämästä tule mitään. Liikkeelle lähtö vaikeaa. Ei siksi että olisin väsnyt niin että halusiain nukkua...Vaan jotenkin se lamaantuneisuus. Tulevaisuus ahdistaa jotenkin ja koko elämän tarkoitus. Tälla ahdistuksella on vaikea saada itsensä aamulla liikkeelle, Ja jotenkin sisältä sellainen pysähtynyt olo. Ja se on aika pelottavaa, sillä vuosia olen painanut vaikka läpi harmaan kiven ja nyt tuntuu että mun keho ja mieli onkin kohmeessa. Voisin maata sängyssä koko päivä ja tuijottaa tyhjyyteen, en siis nukkua. Ärtyisyys on rajua, olen ilkeä suustani ja vittuilen. Mutta vain tässä kotona :-(
Etenkin siis puolisoa kohtaan, täysin välinpitämätön usein. Ja vaikka kuinka ajattelene ttä lopeta..Niin en pysty. Sa kiukku vaan tulee jostain sisältä, enkä ole tunnistaa itseäni.
Olen miettinytkin että onko tämä oikeasti masennusta?? Kuuluuko siihen tällainen pahimmillaan? Vai olenko jotenkin "sairas persoona". Mutta en kyllä ennen ole tällainen ollut. Van lisääntyvästi nyt viimeiset 3kk :-(
Olisi suuri tuki kuulla teidän kokemuksia masennuksesta ja miten se ilmeni?
Ja voimia kaikille ketka tämän taudin kanssa joutuu tekemisiin.
Ja vielä...Mulla aloitettu cipralex 5mg viikko sitten. Ei mitään vielä..Päinvastoin :-(
Kommentit (6)
korjaus->Eli viimeinen lause : Ei mitään APUA vielä lääkkeestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä masennus puhkesi alunperin elämän kriisitilanteen seurauksena ja saatiin hallintaan lääkityksen ja terapian keinoin. Masennus on puhjennut uudestaan molempien synnytysten jälkeen, mutta edelleen saatu oireettomaksi vahvemmalla lääkityksellä ja terapialla. Sanoisin, että säännöllinen terapia ja masnnusta aiheuttavien elämäntapojen muutos on avainasia. Lääkkeen vaikutus alkaa valitettavasti tuntua vasta 2-4 viikon kuluttua lääkkeen aloittamisesta ja aluksi oireet usein tosiaan jopa pahenevat. Välillä on meinannut itselläkin usko loppua, mutta sitten suht yhtäkkiä alkaa lääke toimia ja olo helpottaa nopeasti. Tsemppiä ja voimia! Sinulla on hyvin pieni annostus lääkkeessä, ehkä sitä on tarkoitus asteittain nostaa? Vaadi myös terapiaa!
Masennus tuntui esim. väsymyksenä, lamaantumisena, jatkuvana pahana olona, ärsyyntyneisyytenä, mielenkiinnon loppumisena, muistihäiriöinä. Osa tästä näkyi myös ulospäin.
Cipralex auttoi muutaman viikon käytön jälkeen. Sinulla on aika pieni annostus.
Voimia!
Minulla masennus alkoi ensimmäistä kertaa pahempana lukioiässä. Olin todella huonoissa fiiliksissä, kävin kyllä koulussa jne, mutta millään ei tuntunut olevan tarkoitusta. Meni itsekseen ohi, varmaan koska olin niin nuori ja asuin kotona, arki kantoi. sitten sairastuin n. 19-vuotiaana rankassa työssä. Sain lääkityksen ja olo parani muutamassa kuukaudessa. Pahin masennusjakso tuli ollessani n. 25-vuotias. Jouduin vuosien terapiaan ja lääkitystä söin n. vuoden. Nyt masennus uusi taas n. 5 vuoden tauon jälkeen. Oireina mielialamuutokset, ärtyneisyys, hermostuminen pikkuasioista, mieletön väsymys, yöheräily, kuolemanajatukset, kyvyttömyys lähteä liikkeelle ellei pakko. Sain lääkiryksen (Sepram 20 mg), joka auttaa onneksi. Lääkityksessähän menee kuukausi-pari ennnen kuin auttaa, aluksi oireet voivat jopa hieman pahentua. Ole siis ap kärsivällinen! Nyt puoli vuotta lääkityksen aloittamisesta toimintakykyni on todella hyvä verrattuna lähtötilanteeseen. Jos vielä parin kuukauden kuluttua tuntuu, ettei lääkkeestä ole apua, kannattaa jutella lääkärin kanssa ja lääkitys vaihtaa.
Voimia ja jaksamista!
mikään ei kiinnosta, ei ole kavereita saati ystäviä, ei jaksa pitää yhteyttä. Sosiaaliset tilanteet ahdistaa, puhelimella ei voi soittaa. Jos kaupan edessä on jotku pulla-arpajaiset, en voi jäädä ottamaan ostoskärryä heidän silmiensä alle, sitten kaupassa tuskailen korin kanssa ja koitan mahduttaa siihen ostokset.
Isoin oire juuri tuo lamaantuneisuus. Teininä oli paljon pahempi vielä, itsaria harkitsin lähes joka päivä, mutten voinut tehdä sitä koska pieni koirani olisi jäänyt huonolle hoidolle vanhemmilleni.
Tulin raskaaksi lähes ventovieraalle, koska en jaksanut välittää miten mulle käy, en olisi seksiäkään halunnut, mutta niin siinä vaan "kävi". Aborttia en halunnut tehdä ja tappaa omaa tyhmyyttäni hommattua lasta. Kotiin en halunnut jäädä vauvan kanssa moitteita kuulemaan, niinpä nain tämän isän.
Elämässä on nyt kaikki ulkopuolisen silmin hyvin, lapsetkin jo koulussa. Mulla silti jatkuvasti tyhjä olo. Mitä mä teen mun elämällä? Oon ihan turha. Kohta oon vanha ja kuolen enkä ole saanut mitään aikaan. Oletan että ajattelen näin loppuelämän, ei se ainakaan vielä ole muuttunut miksikään.
Voisko tähän auttaa lääkkeet? En ole koskaan kokeillut, koska en halua sitä turtuneisuutta yhtään enempää. Lisäksi lääkärikäynti ahdistaa. Koitan hokea mantramaisesti "mulla on kaikki hyvin" ja olis aika kamalaa mennä lääkärille sit avautumaan kaikesta paskasta.
johtuu varmaan siitä että en ole juuri kenenkään ihmisten kanssa tekemisissä, kun olen sinkku ja työnikin on sellaista ettei siinä tarvi olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Se tuntuu siltä että mikään ei huvita eikä millään ole mitään väliä. Elämän merkityksettömyys ahdistaa, kaikki paha ahdistaa. Ahdistaa oma tulevaisuus ja ahdistaa oma menneisyys. En jaksa tehdä mitään muuta kuin nukkua, syödä ja käydä töissä. Kotona istun zombiena sohvalla ja murehdin elämääni joka on tyhjää ja merkityksetöntä. Surettaa yksinäisyys, surettaa ikääntyminen, surettaa kuoleman jatkuvasti vaaniva mahdollisuus, surettaa se että jäin lapsettomaksi ja yksin... Silti en pysty itkemään, kaikki on vaan ahdistavaa merkityksetöntä tyhjyyttä.