G: Huusitko synnytyksessä?

Miten? Lähinnä ehkä murisin ja karjuin. Sellaista " alkukantaista" ääntä. Sitten tiukassa paikassa meni jo kunnon huutamiseksi, taisin huutaa AAIII...

Kätilön mielipide? Olin ennen ponnistusvaihetta koko ajan vain mieheni kanssa. Kätilöillä oli kiire.. Ponnistusvaiheessa avuksi tullut kätilö sanoi: Ja nyt sitten loppui huutaminen ja keskitytään ponnistamaan!

Auttoiko? Todella paljon. En sitten tarvinnut mitään kipulääkkeitäkään. Ääntely tuntui tosiaan olevan terapeuttista eikä edes hävettänyt yhtään, niin kuin alunperin luulin.

5. Avautumisvaiheessa sitä " murinaa" . Ponnistaessa huusin kuin sikaa lahdattaessa välilihaa leikattaessa (juma, että sattu..).

Miten tätä huutoasiaa puidaan täällä nyt oikein tosissaan?

Sattui niin p****leesti, että en pystynyt sanaakaan sanomaan tai ääntä päästämään.



Yritin miehelle sanoa: kutsu kätilö! (juuri ennen ponistusta) Mutta en pystynyt, en saanut sanaa suustani vaikka kuinka yritin. Synnytin ilman kipulääkkeitä neljäkiloisen, päänympärys 39 cm :O

1- huusitko synnytyksessä?

Ääntelin

2- jos, niin MITEN? (kiljuit,karjuit,auauauuuu,voivoivoiiiiii,itkit,....?!)

Lähinnä kai sellaista " vvvvvvvvvvvvvvv" -ääntä

3- mitä kätilö oli mieltä huutamisesta?

Ei sanonut mitään.

4- auttoiko huutaminen?

Ei mutta en voinut olla hiljaakaan.

5- missä vaiheessa synnytystä huusit? (avautumisvaihe,ponnistaminen...?)

Avautumisvaiheessa supistusten aikana. Ponnistusvaiheessa en ääntelehtinyt muuta kuin ähinää ponnistamisen aikana ja sitten supistuksen loppuessa kun ilma purkaantui. Sitten kyllä loppuvaiheessa alkoi tulla supistuksen jälkeen että " mä en jaksa enää" .

vaikka on selvää, että toisille ääntelystä on apua. Ettei kenenkään tarvitse mennä synnytyssaliin ääniään häveten.

Ei ollut tarvetta huutaa.

Helpotti ponnistamista kun piti turpansa kiinni," huusi Sisäänpäin" .

jälkeenpäin tajusin, että taisi olla turhaa. Tosin eihän se ollu tietoinen päätös huutaa, mutta oisin voinnu tsempata, jos oisin tajunnu, että huutaminen vei voimia pois ponnistuksesta (pallea), koittakaa vaikka vatsaanne, kun huudatte ja ponnistatte tai vain ponnistatte. Voimat karkaa... Oisin kyllä arvostanu, jos kätilö olis vaivautunu selittämään asian, eikä vain komennellu " älä huuda, älä huuda" ...

Kätilöitä ei ole haitannut, ovat olleet ihan ymmärtäväisiä, kun ovat olleet niin rajuja nuo synnytysten loppupuolet. Sitten vielä varmaan vähän karjahtelin ponnistaessa, uikutin kun vauva työntyi ulos, ja vauvan synnyttyä melusaaste loppui :)

Vierailija:

1- huusitko synnytyksessä?

joo, lopussa

2- jos, niin MITEN? (kiljuit,karjuit,auauauuuu,voivoivoiiiiii,itkit,....?!)

aaaaaa!!

3- mitä kätilö oli mieltä huutamisesta?

ei sanonut mitään

4- auttoiko huutaminen?

no kai...

5- missä vaiheessa synnytystä huusit? (avautumisvaihe,ponnistaminen...?)

Huusin vasta siinä vaiheessa kun vauva painettiin vatsani päältä ulos. Se oli jotenkin niin mahtipontinen pyrskähdys, että ajattelin että miten tästä selviän! Ei ollut kun lyhyt hetki. En rekisteröinyt kipua. En kyllä heti tajunnut lopettaakaan, kun vauva oli ulkona. Olin jotenkin shokissa.

omat kitarisat pihalle. Kätilölle jokapäiväistä ei siitä tehdä numeroa. Tuntui että repee kahtia, se kyllä pistää kummasti huutamaan. Kipein vaihe se ponnistaminen ainakin mulla, on vissiin niin tiukka liha ?.