Miltä kasvattajalta koira? ajatuksia...

Itse olen ensin soittanut kaikki mielenkiintoiset kasvattajat ja kysellyt paljon kaikkea. Esim olen kysellyt:

- Pentujen vanhempien luonteista ja edellisistä pentueista

- Mitä kasvattaja pitää kasvatustyössään tärkeänä ja mihin kiinnittää huomiota jalostuskoirissaan

- Mitä on kyseisen rodun kohdalla erityisesti huomioitavia asioita

- Minkälaajuista kasvatystyötä hänellä on ja kauanko ollut kasvattajana

- Mitä vaatimuksia ja odotuksia hänellä on pennun ostajille

- Olen kertonut mitä etsin ja kysynyt olisiko hänellä meille sopivaa pentua

jne.



Tällä soittamisella olen päässyt aika hyvin perille siitä minkälaisesta kasvattajasta on kyse. Sitten tämän jälkeen olen selvittänyt erillisillä keskustelupalstoilla mitä tietoa löytyy (rodun omilla tai roturyhmien omilla tms). Sitten ollaan valittu missä käydään katsomassa ja tutustumassa kasvattajiin.



Itse olen laittanut pääpainon pentueen ja kasvattajan valinnassa pentueen vanhempiin. Emähän pitäisi nähdä aina ja saada siitä käsitys, mutta usein olen nähnyt myös isän tai muita "sukulaisia". Tämän jälkeen on yleensä viisaampi siinä että tietää mitä mahdollisesti on odotettavissa.

Minusta sillä kasvattajalla ei niin muuten väliä kunhan terveitä ja hyvärakenteisia ja luontoisia koiria tuottaa. Mutta minä en väliäkään olla kasvattajan kanssa tekemisissä myöhemmin erityisesti.



Kasvatan myös itse, eikä mulla ole kotisivuja enkä ilmoittele edes pennuista etukäteen enkä ota varauksia ennen tapaamista ja silti on kova soittelurumba aina kun pennut on, puskaradiot toimii... Mutta kasvatan huippusuosittua rotua jonka pentua ihmiset odottavat jopa vuosia joten jos sitten on mahis pentu saada ei siinä ole varaa alkaa kasvattajia juuri valikoimaan.

Kannattaa ehdottomasti valita sellainen. Tai sitten, käy katsomassa kennelliiton sivuilta kenen kasvattajan koirat ovat saaneet eniten erinomaisia näyttelytuloksia.



Jos siis olet kiinnostunut näyttelykoiran hankinnasta.

velvoittaa esim. näyttelyissä käyntiin. en ole kilpailuhenkinen, joskus voitais näyttelyissä käydä huvin vuoksi.

jos jotkut joilla on jo koira tai kasvattavat koiria haluaisivat vielä kommentoida



ap

siihen vuodenaikaan, kun meille parhaiten sopi. Tarjontaa oli niin paljon vähemmän kuin kysyntää. Kriteerinä tosin taisi olla max 200 km hakumatkaa.

eli KoiraNet on myös oivallinen apu, kun selvittelee kasvattajan taustoja. Itse ottaisin yhteyttä rotuyhdistyksen jalostusvaliokuntaan ja kysyisin muutamasta kiinnostavasta kasvattajasta.Ja tottakai ottaisin itse kasvattajiinkin yhteyttä ja vasta sen jälkeen antaisin intuitiolle vallan.



Varmasti lyhyt matka kasvattajan luokse on monilta osin plussaa, mutta se ei tietenkään saa painaa liiaksi vaakakupissa - ainakaan muiden ominaisuuksien kustannuksella. Itsellä kävi uskomattoman hyvä tuuri ja ystävystyin kasvattajan kanssa niin, että hänestä tuli esikoiseni kummi :)

kotonaan koiria kasvattavalta henkilöltä. Isot kennelit tuntuvat minusta ihan makkaratehtailta. Kotikeittiössä kasvaneet pennut taas saavat mukavan alun elämälle ja sosiaalistuvatkin heti alkuunsa ja tottuvat elämän ääniin.

aikana hankkineena. Saimme koirat (nyt 5 v ja 1 v) hyviltä kasvattajilta ja olemme olleet koiriin tyytyväisiä. Rotukoiraa hankkiessa on kyse kuitenkin aika kalliista investoinnista. Kysele pentuja ja varaudu pitkiinkin puhelinkeskusteluihhin kasvattajan kanssa. Vastuulliset kasvattajat osaavat valkata pennu, joka sopii teidän perheellenne. Kysele kasvattajilta muista kasvatajista joilta olette kyselleet pentua. AIka pian keskustelujen sävyistä voi päätelläminkä kasvattajan koiraa ei kannata ottaa, esim. pentutehtailijat. Suomessa on aika pienet piirit kenneleissä. Ja suosittelen ottamaan pennun nimenomaan kennelistä jonka koirilla on hyviä tuloksia näyttelyistä ja kilpailuista. Meillä oli pentujen hakumatkaa 2:lle pennulle yht 2000km.

Mä olin omani kanssa jo valinnut kasvattajajan ja käynyt hänen luonaankin, tutustunut tulevan emän terveystietoihin ja sukupuuhun, mutta silti vähän jännitti. Kun kävi ilmi että eräs tuttu koiraihminen tunsi hyvin toisen saman rodun kasvattajan ja kehui tätä, vaihdoin saman tien vaikka heillä ei ollut edes pentuja suunnitteilla ihan heti. Tuntui vaan niin paljon varmemmalta valita joku, jota luotettava tuttu suositteli kuin mennä vain paperitiedon ja muutaman keskustelun perusteella.



Sulle sanoisin, että välimatka ei sinänsä ole iso juttu muuta kuin ennen kuin pentu tulee teille. Ainakin yhden kerran kannattaa käydä kasvattajan luona jo ennen pentujen syntymää ja sitoututumista yhden ostamiseen. Silloin tapaat emän, muita samanrotuisia koiria ja kasvokkain on lisäksi paljon helpompi arvioida tulevaa yhteistyötä kuin puhelimitse. Lisäksi tietysti haluat käydä katsomassa pentuja ainakin kerran ennen luovutusta ja sitten tulee se hakureissu, joka kyllä sujuu vaikka olisi pitkäkin. Kun pentu jo on teillä voi kasvattajan luona käymiset suunnitella helpommin omien aikataulujen mukaan – tosin pentutapaamiset voi jäädä joskus väliin matkan takia.



Käy ihmeessä tapaamassa monta kasvattajaa ennen kuin valitset ketään, mutta muista että tärkeintä on kuitenkin pennun vanhemmat. Eli kysele millä perusteella isä on valittu, tarkista terveystulokset ja kysele vanhempien luonteista. Aika monen rodun kohdalla on tosin nykyään niin, että hyvä kasvattaja voi valita ostajat eikä toisin päin. Varaudu siis siihen että sopivaa pentuetta joutuu odottamaan tai sitten yhdeksi kriteeriksi pitää tulla, että pentuja on luvassa lähiaikoina.

en tiedä onko tätä nyt sillä lailla mitteleissä, mutta ainakin omassa rodussani osa kasvattajista myy mielellään pennut (erityisesti nartut) erilaisilla sijoitus-, osaomistus- tai jalostusoikeus/leasing-sopimuksilla.



Jos ei tiedä niiden sisällöstä (ja mielestäni jos ei todella tunne sitä sopimuksen toista osapuolta ja tiedä olevansa enimmäkseen esim. pennutusasioissa samoilla linjoilla) niin ei kannata sellaista mennä allekirjoittamaan. Suurin osa ei varmasti mitenkään halua kohtuuttomia sopimuksia väkerrellä, mutta kun seassa on jokunen harva sellainen joka mieluusti vetää kotiin päin aina ja vähän useampi sellainen joka ei ole vaan muuten hoksannut miettiä niitä omia sopimuksiaan kunnolla, niin ongelmia on hyvin herkästi tiedossa jos/kun jotain tulkinnanvaraa myöhemmin löytyykin tai joku suurempi erimielisyys tulee vastaan.



Toinen asia on se, että vaikka pennut kasvaisivat kotioloissa, kaikilla kasvattajilla se ei tarkoita sitä että kaikki heidän nimellään rekisteröitävät pennut syntyvät aina heillä kotona. Juuri näiden erilaisten sijoitus- ja leasing-hommien vuoksi ja myös kasvattajan kiireiden tms. takia voi olla niin, että sijoituskoira saa ne pentunsa kotonaan. Sitten koko pentue joko siirretään tai ei siirretä tietyn ikäisenä kasvattajan luokse, nykyisin kai se alle luovutusikäisten erottaminen emostaan on jo kiellettyä mutta vielä vähän aikaa sitten ei ollut.



Eikä siinäkään mitään jos kasvattaja on kuitenkin läheisessä yhteistyössä sen "sijaiskasvattajan" kanssa ja kaikki on pennuilla ja emolla kunnossa. Mutta on myös tapauksia, joissa on esimerkiksi ostettu narttupentu sijoitussopimuksella, ja tämä pentu ei ole missään välissä kasvanut kasvattajan luona vaan kasvattaja on vain käynyt kerran tai kaksi pentuetta katsomassa siellä niiden emän kotona ennen luovutusta. Rekisteripapereissa on kasvattajan nimi kuitenkin, koska niin se menee papereiden mukaan. Kun tämä narttupentu on kasvanut, kasvattaja on nähnyt sen kerran tai pari näyttelyissä. Aikanaan on tullut pennun astutuksen aika, ja silloinkaan narttu ei ole mennyt pentumaan kasvattajan luo, vaan koiralle ja koiran haltijalle tuntemattoman ihmisen luo, ihan vieraiden koirien keskelle. Eli jollekin koiraihmiselle vain, joka sen pentueen on suostunut maksusta hoitamaan. Taaskin pentue rekisteröidään sen "alkuperäisen" kasvattajan nimiin, hän käy jonkun kerran pentuetta katsomassa ja taas sijoittaa siitä narttupentuja jne. Aika monessa polvessa pystyy kasvattamaan näin pitämättä yhtään koiraa kotonaan. Ja vaikka silloin voi olla vuosien kokemus kasvattamisesta ja pentueita vaikka kuinka monta, voi hyvin olla että ei tosiasiassa tiedä yhtään mitä myy, koska aina joku muu hoitaa ne koirat.



Tuli vaan mieleen, että tällaistakin asiaa voi miettiä etukäteen. Suomessa mielestäni ne kennelit, joissa koirat ei olisi "kodinomaisissa" olosuhteissa on harvassa, joten se että pennut kasvaa kotiympäristössä ei vielä automaattisesti tarkoita että pennut kasvavat kasvattajan kotona.

eli KoiraNet on myös oivallinen apu, kun selvittelee kasvattajan taustoja. Itse ottaisin yhteyttä rotuyhdistyksen jalostusvaliokuntaan ja kysyisin muutamasta kiinnostavasta kasvattajasta.

Varmasti lyhyt matka kasvattajan luokse on monilta osin plussaa, mutta se ei tietenkään saa painaa liiaksi vaakakupissa - ainakaan muiden ominaisuuksien kustannuksella.

Anteeksi mut onko jossain rodussa jalsotusVALIOkunta? En oo koskaan törmnnyt kuin jalostusTOIMIkuntaan...Noilla kahdella on eroa.

KoiraNetin perusteella hyllytin ne joille näytti tulevan pentuja usein, näyttelytulokset on mulle täysin sivuseikka. Ihmettelen edelleen miten näyttelytuloksilla myydään pentuja, huh huh.

Pentueen sukusiitosprosentti kuudella tai seitsemällä polvella on mulle ratkaseva ja sukukatokerroin.

Ehdoton vaatimuts että pennut kasvaa kotioloissa, ei kenneltiloissa. Pennuista on mukamas vaivaa kun pissivät pitkin lattioita, mut ei pidä tehdä pentuja jos kokee niistä olevan vaivaa.

Tuolla aikasemmin joku linkitti yhteenvetoa KoiraNettiin sakemanneista ja löysin sen kanssa hyödynnettäväksi.

Tässä mittelspitzeistä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattajat.aspx?R=97.3

Tosta näkee hyvin viim. 5 vuoden aikana kasvattaneet ja ne jotka näyttävät vaan tekevätn hirveet määrät pentuja!Yhessä kohtaa on montako pentuetta keskimäärin vuodessa.

Yhdellä näyttää olevan 24 rotua, järkyttävää!

12 pentuetta jo tähän mennessä on mun mielestä liika.

Meille ei merkannut matka mitään. Ajeltiin yhteensä 900km tapaan kasvattajaa ja toiset 900 hakeen pentua. Ne nyt on pikku investointeja jos saa hyvältä kasvattajalta pennun.

eli KoiraNet on myös oivallinen apu, kun selvittelee kasvattajan taustoja. Itse ottaisin yhteyttä rotuyhdistyksen jalostusvaliokuntaan ja kysyisin muutamasta kiinnostavasta kasvattajasta.Ja tottakai ottaisin itse kasvattajiinkin yhteyttä ja vasta sen jälkeen antaisin intuitiolle vallan.

Varmasti lyhyt matka kasvattajan luokse on monilta osin plussaa, mutta se ei tietenkään saa painaa liiaksi vaakakupissa - ainakaan muiden ominaisuuksien kustannuksella. Itsellä kävi uskomattoman hyvä tuuri ja ystävystyin kasvattajan kanssa niin, että hänestä tuli esikoiseni kummi :)

eli KoiraNet on myös oivallinen apu, kun selvittelee kasvattajan taustoja. Itse ottaisin yhteyttä rotuyhdistyksen jalostusvaliokuntaan ja kysyisin muutamasta kiinnostavasta kasvattajasta.Ja tottakai ottaisin itse kasvattajiinkin yhteyttä ja vasta sen jälkeen antaisin intuitiolle vallan.

Varmasti lyhyt matka kasvattajan luokse on monilta osin plussaa, mutta se ei tietenkään saa painaa liiaksi vaakakupissa - ainakaan muiden ominaisuuksien kustannuksella. Itsellä kävi uskomattoman hyvä tuuri ja ystävystyin kasvattajan kanssa niin, että hänestä tuli esikoiseni kummi :)

Aloin painamaan tykkää-nappia yllä olevaan viestiin, kunnes muistin, ettei tämä olekaan facebook ;) mukava kuulla, minullakin olisi haaveissa löytää kasvattaja, jonka kanssa voisi olla lämpimät ja läheiset välit ja puolin ja toisin vaihdettaisi kuulumisia.

Kaikilla kasvattajilla, joiden sivuihin olen tutustunut pennut kasvavat ihan kotona ja pentuja teetetään vain harrastuksena ja suhkot harvoin, vain silloin kun siihen todella on aikaa ja löytyy sopiva uros nartulle. Ja jostain syystä jos kävin sellaisen kasvattajan sivuilla, joilla pentuja syntyy joka kuukausi ja usein jopa pari pentuetta kuukaudessa jätin käymättä sen ekan kerran jälkeen. Jotenkin tuli pentutehtailija -olemus, vaikka ei välttämättä sitä olekaan.

Meillä haaveena on koira, jonka kanssa harrastaa mm agilitya, tokoa, näyttelyt ei ole se pääjuttu, mutta käyttäisin varmasti koiraa ainakin sen pari kertaa näyttelyssä ja jos näyttää pärjäävän, niin useamminkin. Suurin osa kasvattajien koiraharrastuksista tässä meidän rodussa näyttää olevan näyttelyt.

Jos nyt sanon sen rodun, niin jospa täältä löytyisi joku joka tietää luotettavan ja hyvän kasvattajan. Rotu on siis mittelspitz. :)

ap

Mitä vastaaja 8 tarkoitat pitkillä puhelinkeskusteluilla?



Sen tiedän, että hyvä kasvattaja haluaa nähdä meidät ennen kuin tekee päätöksen myydä pentua tai edes varata sitä meille, eikä esim pelkkä sähköpostiviestittely riitä, mutta mitäs kaikkea puhelimessa sitten jutellaan?



Tarkoitus on, että käymme ainakin kerran tutustumassa kasvattajaan, hänen kotiinsa ja koiriin, sekä mikä tärkeintä, tulevaan pentuun ennen luovutusikää. Ja jos kasvattaja ei meitä halua tavata, on se ehdoton ei sitten meille.



Mutta siis, mitäs kaikkea sitä puhelimessa sitten puhuttais? :)



ap

t. rodun pitkäaikainen harrastaja

niille, jotka vastaisivat kuvaustani :)



täältä saisi yksi mitteli mahtavan perheen ja hyvät oltavat :)



ap

Yksityishenkilöitähän kasvattajat ovat..



Mutta mene intuitiolla. katsele koiranettiä, kysy vanhempien terveydestä, kysy millaisia koteja kasvattaja tahtoo, ja kysy onko kasvattajan tukea tarjolla.



Tuntemani kasvattajat ovat kaikki vastuullisia.



Onnea!