Meidän eilinen neljävuotisneuvola oli katastrofi...

että todennäköisesti ei ajatelllut yhtään mitään ihmeempiä lapsestasi.

Ihanko oikeasti te ette keskustelleet noista mitään? Mitä neuvolakortissa lukee?

Olemme absolutisteja ja tämän sanomisen takia saimme sosiaalitantat puoleksi vuodeksi riesaksemme.



Kiitos lapsen

Sillon ei naurattanut jostain syystä, mutta nyt kyllä. Poika on kanssa tosi älykäs, ei vaan sillon huvittanut.

eihän tuolla oikeasti sitä katsottu, osaako lapsi nuo asiat tehdä, vaan sitä, miten hyvin osaa noudattaa ohjeita jne. Neuvolantäti piti todennäköisesti lastasi kurittomana kakarana, jonka äiti ei ole tätä oikein kasvattanut. Kohta on lastensuojelu ovella.

Tyttöni on fiksu ja ehkä jopa vähän ikäisiään kehittyneempi.

Ai ihanaa, nää aloitukset on aina parhaita. Kaikkien äitien lapset on aina fiksuja ja ikäistään kehittyneempiä, meille tulee varmasti hyvä tulevaisuus kun on niin fiksuja kansalaisia kasvamassa!

Onneksi muillakin on itsepäisiä lapsia :)

Muutaman suorituksen tyttö teki kyllä ihan kunnolla, mutta suurin osa meni tuohon "en osaa" "en muista" "en halua"...

Nolona sitten selittelin neuvolantädille, että kyllä tyttö osaa piirtää, ja tietää kyllä mikä on vihreä väri.

Onneksi neuvolantäti oli ymmärtäväinen, ja naureskeli vaan.

Kolmivuotisneuvolassa kyllä ihan sanottiin, että tyttö on ikäistään kehittyneempi.

kaikkein noloimpina ne pitävät juurikin noita vanhempia jotka vieressä selittävät että "kyllä se osaa tän" yms. Näin mulle on muutaman kerran avauduttu. Se on ihan tavallista, että tuon ikäinen kieltäytyy yhteistyöstä.

Miksi annat tyttäresi olla moinen pomottaja? Sun täytyy ruveta ohjaaman sitä fiksuutta ja älykkyyttä nyt vähän eri tavalla, koska tuota menoa tyttösi on kohta täysin mahdoton.



Tämä ei tarkoita sitä, että sun täytyy välttämättä pitää kovaa kuria, vaan nimenomaan ohjata lasta.

Pientä hikeä pukkaa aina vuositarkastusten aikoihin. Onneksi neuvolaterkka on tuttu jo vuosien takaa ja tuntee perheen.

T: viiden äiskä

Meillä meni nelivuotis neuvolasta alkaen kaikki neuvolat koulun alkuun asti juuri noin. Loppujen lopuksi saatiin lähetteitä sinne sun tänne neurologisiin tutkimuksiin ja puheterapiaan. Vuosien veivaamisen jälkeen diagnoosi tuli ja tyttö meni pienryhmäopetukseen mukautetun opintosuunnitelman kanssa. Tällä hetkellä on integroituna ainoastaan liikunta, käsityöt ja musiikki.

Neuvolantäti alkoi multa kyselemään, onko meille kyniä ollenkaan, ja tottakai selitin että on. Samoin kyseli että eikö tyttö koskaan ole hypännyt noin 10 sentin korokkeelta. Pakkohan mun oli oikaista tytön sanomisia.



Mielestäni olen kasvattanut (ja kasvatan) tyttöä hyvin, tyttö ei todellakaan meidän perheessä ole pomottaja. Tyttö vaan sattuu olemaan välissä hankala ja itsepäinen.

Sovittiin kyllä ennen neuvolaa, että on siellä reippaana, ja tekee mitä täti pyytää, mutta kuinkas kävikään :D

Sovittiin viikonpäähän uusi aika, koska kyllähän se näkö jne vaan täytyy saada tietää.

Isänsä vei ja teki mutisematta kaikki.



Lapsen pomotusta tuo on. Ja itse olisin huolissani lapsesta jos ei niitä tee. Pyytäisin uuden ajan. Koska niinkuin tuolla oli aikasemmin, takana voi olla jotain joka estää kouluun menemisen aikanaan.



Ei noita tehtäviä ihan huvikseen tehdä ja niille naureskella.

Neuvolantäti alkoi multa kyselemään, onko meille kyniä ollenkaan, ja tottakai selitin että on. Samoin kyseli että eikö tyttö koskaan ole hypännyt noin 10 sentin korokkeelta. Pakkohan mun oli oikaista tytön sanomisia.

Mielestäni olen kasvattanut (ja kasvatan) tyttöä hyvin, tyttö ei todellakaan meidän perheessä ole pomottaja. Tyttö vaan sattuu olemaan välissä hankala ja itsepäinen.

Sovittiin kyllä ennen neuvolaa, että on siellä reippaana, ja tekee mitä täti pyytää, mutta kuinkas kävikään :D

Jotenkin nolona nää "kyllä me sovittiin mutta ei totellutkaan" ja meidän lapsi on kyllä niin älykäs tyyppiset aloitukset joissa kuitenkin sisältönä on ettei lapsi totellut ja kuunnellut yhtään.

Oman ja kaverien kokemuksen mukaan kaikkia pieniä lapsia, joilla kehitys vastaa normaalia, kehutaan kehittyneiksi ja fiksuiksi. Varmaan tarkoitus nostaa sekä lapsen että vanhempien itsetuntoa tai sitten vaan todetaan normaaliksi ja joidenkin vanhempien korvissa se kuulostaa joltain ihan muulta. Meillä yleensä jos jotain pojan kanssa sovitaan, pidetään siitä kiinni, molemmin puolin. Hänet on kasvatettu sellaiseksiki, itsestään selvää mielestäni.

Tyttöni on fiksu ja ehkä jopa vähän ikäisiään kehittyneempi. Kuitenkin tosi itsepäinen, eikä tee pyytäessä mitään.

Eilen neuvolassa neuvolantäti pyysi näyttämään paperilta vihreän värin. Tyttö tuumasi, ettei muista mikä on vihreä. Värit on oppinut jo reilu kaksivuotiaana.

Sen jälkeen piti piirtää. Tyttö sanoi, ettei koskaan ole piirtänyt. Neuvolantäti ihmetteli tätä, ja tyttö jatkoi ettei meillä ole kyniä. Oikeasti tyttö on tosi innokas piirtäjä ja maalaaja, juuri aamulla piirsi monta piirrustusta.

Tytön piti myös hypätä pieneltä korokkeelta. Tyttö ei halunnut hypätä, ei kuulemma uskaltanut. Kotona vetelee trampoliinilta kuperkeikkoja. Tytön piti myös leikata paperia, siihen ei suostunut ja päätti repiä paperin. Oikeastaan tyttöni ei suostunut tekemään juuri mitään, mitä neuvolantäti pyysi.

Että tämmönen neuvolakäynti meillä... En halua edes tietää mitä neuvolantäti meistä ajattelee.

Poika nyhjötti tuolillaan kuin joku autistilapsi koko neuvolakäynnin ajan, puhekykykin oli yllättäen täysin kadonnut. Mut välittömästi kun päästiin ulos neuvolasta, poika kirmaisi juoksuun autolle, hyppi mennessään yhdellä jalalla, loikki ja pälpätti minkä ehti.

Piirustamaan ei meidänkään lapsi neuvolassa suostunut, jotain viivoja suttasi vastahakoisesti paperille kun oikein maaniteltiin. Kotona piirsi samana iltana jotain turtles-ukkoja keskittyneesti melkein tunnin ajan.

Neuvolakorttiin oli terveydenhoitaja kirjoittanut että vierastaa kovasti ja ujonpuoleinen nuori mies. Näytti nähneen näitä tapauksia ennenkin.

Eli nou panic, ap!

Meillä poika 4v. ei suostunut tekemään mitään kun istuin vieressä. Ujous iski. Terkkapa keksi antaa äiskälle tehtävän (jotain papereita täytettäväksi) ja käski äitin käytävälle papruja täyttämään, ettei äiti häiritse pojan tehtävien tekoa. Kaiken oli poika tehnyt ja suunsakin oli saanut auki ja selittänyt juttuja, kun äiti ei ollut vieressä.



Jännä vaan ettei teillä ollu käytetty tuota samaa konstia, olisithan sinä voinu ootella käytävällä. Ehkäpä vieraan ihmisen kans olis voinu sitten sujua eikä olis tarttenu esittää mitään. Ja yleensä jos mukula ei suostu yhteistyöhön niin sitten varataan uus aika ja sitten yritetään paremmalla onnella.

täti tajunnut mistäpäin tuulee viimeistään siinä vaiheessa kun tyttö sanoi ettei teillä ole kynia;=)

Unohda koko juttu.

minun pikkusiskoni aikanaan vastaili kanssa ihan miten sattuu,esim. auringon väri on musta jne. ja äitini kun kysyi neuvolan jälkeen,että miksi ihmeessä vastaili noin,tuumas sisko,että kun se kyseli niin tyhmiä! :D

omasta lapsuudesta sen että aina kun joku koitti houkutella tekemään jotain käskystä, just neuvola tms niin mulle tuli sellainen 'vastareaktio' eli en varmasti ainakaan tehnyt sitä mitä pyydettiin. olinko sitten tottelematon pomottaja vai mitä, mutta silloin muistan että tuntui 'tyhmältä' tehdä just mitä toinen käskee. eli jo silloin ajattelin että olen vähän viisaampi mitä noi kuvittelee. omassa lapsessa huomaan vähän tätä samaa, ei minun kanssani vaan esim neuvola tai päiväkoti..