Lue keskustelun säännöt.
Ajatelkaas, että olen melkein 40-vuotias ja lapsi on jo muuttanut pois kotoa
15.09.2012 |
Meillä on nyt aikaa matkustella ja tehdä mitä vaan miehen kanssa, velat kohta maksettu jne. Itselleni olisi painajainen, jos nyt pitäisi vielä aloittaa vauva-arki ja 60-vuotiaana vasta lapset muuttaisi pois kotoa. Elämä on valintoja
Kommentit (30)
minä puhunut mitään bailaamisesta. Me reissattiin, asuttiin ulkomailla muutamaan otteeseen, seikkailtiin reppureissuilla, opiskeltiin, toteutettiin ex-tempore-idoita/lähtöjä,jne. Ja toki vietettiin paljon aikaa ison kaveriporukkamme kanssa milloin missäkin (ollaan oltu miehen kanssa yhdessä alta parikymippisestä). Nyt nelikymppisenä on aikaa olla rauhassa kun on ehtinyt ja nähnyt paljon, lapset on ala-asteikäisiä. Ja meillä on se purjevenekin ollut jo muutaman vuoden, sitä harrastusta ei lapsetkaan ole haitanneet.
Ja nyt sitten elämään sitä menetettyä nuoruutta!
Mitä nuoruus sinulle tarkoittaa? Minä elin ihanaa aikaa lapseni kanssa kun hän asui kotona, nyt jatkuu myös ihana vaihe tosin erilainen. Onko nuoruus ryyppäämistä ja rälläämistä baareissa? Minulle ei. Emmekä nyt aio lähteä bailaamaan baareihin vaan veneilemään tai mökkeilemään jos jompi kumpi niistä toteutuu. Se laiva ja Palmas oli vitsi, jos et ymmärtänyt =D z ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vanhin lapsi on 16v. Monet ikäiseni ja nuoremmatkin ovat jo mummoja. Minulle mummous olisi kauhistus. Toivon totisesti, ettei minusta tule mummoa ennen kuin täytän 60v.
Ja vanhin lapsi on 16v. Monet ikäiseni ja nuoremmatkin ovat jo mummoja. Minulle mummous olisi kauhistus. Toivon totisesti, ettei minusta tule mummoa ennen kuin täytän 60v.
Vanhentaako se sana sinua vai mikä siinä on? ap
Vaikka mummot ovat työikäisiä, mummoista otetaan kaikki irti. Lapsenlapsia lykätään lähes joka viikonlopuksi hoitoon ja välillä viikollakin. Toisen lapsenlapsissa on jo kouluikäisiäkin ja kun vanhemmat ei ehdi, on mummon puututtava koulujuttuihin ja kuskattava harrastuksiin. Rahallisestikin pitää avustaa. Mummot ovat aivan näännyksissä. Työkaverini jäikin hiljattain eläkkeelle voidakseen olla paremmin avuksi lapsenlapsilleen. Olisi kyllä tykännyt työstääkin ja halunnut jatkaa, mutta kun ei enää jaksanut molempia.
Tämä on mahdollista kun asutaan samalla paikkakunnalla. Meillä on mummoihin matkaa 600-850km eikä heitä ole vaivattu. Mutta kun me asutaan Helsingissä, niin todennäköisesti lapset eivät muuta kovin kauas ja kuskaavat sitten lapsiaan jatkuvasti meille.
Ja vanhin lapsi on 16v. Monet ikäiseni ja nuoremmatkin ovat jo mummoja. Minulle mummous olisi kauhistus. Toivon totisesti, ettei minusta tule mummoa ennen kuin täytän 60v.
Ja vanhin lapsi on 16v. Monet ikäiseni ja nuoremmatkin ovat jo mummoja. Minulle mummous olisi kauhistus. Toivon totisesti, ettei minusta tule mummoa ennen kuin täytän 60v.
Vanhentaako se sana sinua vai mikä siinä on? ap
Vaikka mummot ovat työikäisiä, mummoista otetaan kaikki irti. Lapsenlapsia lykätään lähes joka viikonlopuksi hoitoon ja välillä viikollakin. Toisen lapsenlapsissa on jo kouluikäisiäkin ja kun vanhemmat ei ehdi, on mummon puututtava koulujuttuihin ja kuskattava harrastuksiin. Rahallisestikin pitää avustaa. Mummot ovat aivan näännyksissä. Työkaverini jäikin hiljattain eläkkeelle voidakseen olla paremmin avuksi lapsenlapsilleen. Olisi kyllä tykännyt työstääkin ja halunnut jatkaa, mutta kun ei enää jaksanut molempia.Tämä on mahdollista kun asutaan samalla paikkakunnalla. Meillä on mummoihin matkaa 600-850km eikä heitä ole vaivattu. Mutta kun me asutaan Helsingissä, niin todennäköisesti lapset eivät muuta kovin kauas ja kuskaavat sitten lapsiaan jatkuvasti meille.
Niin usein, minulle se olisi mahdollisuus ei velvollisuus. ap
se jäänyt ole, edelleen reissataan kerran-pari vuodessa ulkomaille (tosin muuttaa ei enää haluta), kaveriporukan kanssakin on tänään taas illanvietto. Mutta toki kaikki on erilaista kuin nuorena parikymppisenä. Enemmän ikävää olisi jos olisimme nuorena tuhlanneet elämämme vaipanvaihtoon kun siihen ei ollut halua eikä valmiutta.
minä puhunut mitään bailaamisesta. Me reissattiin, asuttiin ulkomailla muutamaan otteeseen, seikkailtiin reppureissuilla, opiskeltiin, toteutettiin ex-tempore-idoita/lähtöjä,jne. Ja toki vietettiin paljon aikaa ison kaveriporukkamme kanssa milloin missäkin (ollaan oltu miehen kanssa yhdessä alta parikymippisestä). Nyt nelikymppisenä on aikaa olla rauhassa kun on ehtinyt ja nähnyt paljon, lapset on ala-asteikäisiä. Ja meillä on se purjevenekin ollut jo muutaman vuoden, sitä harrastusta ei lapsetkaan ole haitanneet.
Ja nyt sitten elämään sitä menetettyä nuoruutta!
Mitä nuoruus sinulle tarkoittaa? Minä elin ihanaa aikaa lapseni kanssa kun hän asui kotona, nyt jatkuu myös ihana vaihe tosin erilainen. Onko nuoruus ryyppäämistä ja rälläämistä baareissa? Minulle ei. Emmekä nyt aio lähteä bailaamaan baareihin vaan veneilemään tai mökkeilemään jos jompi kumpi niistä toteutuu. Se laiva ja Palmas oli vitsi, jos et ymmärtänyt =D z ap
Ja vanhin lapsi on 16v. Monet ikäiseni ja nuoremmatkin ovat jo mummoja. Minulle mummous olisi kauhistus. Toivon totisesti, ettei minusta tule mummoa ennen kuin täytän 60v.
Ja vanhin lapsi on 16v. Monet ikäiseni ja nuoremmatkin ovat jo mummoja. Minulle mummous olisi kauhistus. Toivon totisesti, ettei minusta tule mummoa ennen kuin täytän 60v.
Vanhentaako se sana sinua vai mikä siinä on? ap
Vaikka mummot ovat työikäisiä, mummoista otetaan kaikki irti. Lapsenlapsia lykätään lähes joka viikonlopuksi hoitoon ja välillä viikollakin. Toisen lapsenlapsissa on jo kouluikäisiäkin ja kun vanhemmat ei ehdi, on mummon puututtava koulujuttuihin ja kuskattava harrastuksiin. Rahallisestikin pitää avustaa. Mummot ovat aivan näännyksissä. Työkaverini jäikin hiljattain eläkkeelle voidakseen olla paremmin avuksi lapsenlapsilleen. Olisi kyllä tykännyt työstääkin ja halunnut jatkaa, mutta kun ei enää jaksanut molempia.Tämä on mahdollista kun asutaan samalla paikkakunnalla. Meillä on mummoihin matkaa 600-850km eikä heitä ole vaivattu. Mutta kun me asutaan Helsingissä, niin todennäköisesti lapset eivät muuta kovin kauas ja kuskaavat sitten lapsiaan jatkuvasti meille.
Olen tuo toinen 40+, joka nauttii tästä jaksosta elämästään.
Kuten jo mainitsin niin olemme yhteyksissä lastemme perheisiin.
Olemme mukana lastenlasten elämässä. Reissataan myös heidän kanssa, autetaan lastehoidossa. Tuetaan ja autetaan, mutta omilla ehdoillamme.
Mitään ongelmaa ei ole ollut. Lapselapset ovat kohta 3v ja 5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se jäänyt ole, edelleen reissataan kerran-pari vuodessa ulkomaille (tosin muuttaa ei enää haluta), kaveriporukan kanssakin on tänään taas illanvietto. Mutta toki kaikki on erilaista kuin nuorena parikymppisenä. Enemmän ikävää olisi jos olisimme nuorena tuhlanneet elämämme vaipanvaihtoon kun siihen ei ollut halua eikä valmiutta.
minä puhunut mitään bailaamisesta. Me reissattiin, asuttiin ulkomailla muutamaan otteeseen, seikkailtiin reppureissuilla, opiskeltiin, toteutettiin ex-tempore-idoita/lähtöjä,jne. Ja toki vietettiin paljon aikaa ison kaveriporukkamme kanssa milloin missäkin (ollaan oltu miehen kanssa yhdessä alta parikymippisestä). Nyt nelikymppisenä on aikaa olla rauhassa kun on ehtinyt ja nähnyt paljon, lapset on ala-asteikäisiä. Ja meillä on se purjevenekin ollut jo muutaman vuoden, sitä harrastusta ei lapsetkaan ole haitanneet.
Ja nyt sitten elämään sitä menetettyä nuoruutta!
Mitä nuoruus sinulle tarkoittaa? Minä elin ihanaa aikaa lapseni kanssa kun hän asui kotona, nyt jatkuu myös ihana vaihe tosin erilainen. Onko nuoruus ryyppäämistä ja rälläämistä baareissa? Minulle ei. Emmekä nyt aio lähteä bailaamaan baareihin vaan veneilemään tai mökkeilemään jos jompi kumpi niistä toteutuu. Se laiva ja Palmas oli vitsi, jos et ymmärtänyt =D z ap
tuhlaavani elämääni lapseeni nuorempana, en todellakaan vaan päinvastoin. Minulla siihen oli halu ja valmius =) ap
Itselläni lapset muuttavat pois kun olen jotain 50. Taloakaan ei ole ollenkaan.
En minäkään jaksaisi enää yli 35 vuotiaana aloittaa lasten tekoa. Huh, huh, kun oneksi tajusin sentään edes 28 vuotiaana aloittaa...
Mun nuorempikin lähtee omilleen kun olen ehkä vähän alle 50v. Nyt oon siis 39, ja lapset on molemmat jo koululaisia, toinen yläkoulussa. Ja olen OMAAN elämääni niin tyytyväinen :)
Kyllä kai sen nyt saa sanoa? Että pitää omasta elämästään? Mä nautin näistä isoista lapsista ja heidän kanssa olemisestaan, lasten harrastuksista yms. Tätä jatkuu vielä muutaman vuoden, sitten ne alkavat olla jo niin isoja etteivät tarvitse äitiä jatkuvasti. Varmaan tulee haikeaa, mutta toisaalta vähän odotankin sitä aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin minäkin valitsin. Nuorena lapset saatu ja ollaan vain päälle nelikymppisiä kun ollaan kaksin. Saan aikuiset lapset meille viettämään aikaa ja yhdessä toki ollaan, mutta tämä vaihe on ihanaa kun on vielä itsekin melko nuori ihminen. :)
Ei rahahuolia, voidaan harrastaa ja tehdä mitä halutaan. Lapset kasvaa ja onnellisia ollaan.
Valintoja tosiaan. Joku haluaa taas elää sen vapaamman elämän ehkä nuorempana, minä taas haluan elää mahd kauan elämää kun on lapset pieniä ja aikuisia. Olen vapaa, mutta silti minulla on lapset. Näin me halusimme.
Toivon näkeväni ehkä jopa lastenlasten lapset! Mikä rikkaus se olisikaan! Ainakin lastenlasten kanssa saan elää pitkään nuorehkona mummuna jaksaen touhuta! :)
minulle ei olisi tullut mieleenkään ryhtyä äidiksi parikymppisenä - en ollut vielä henkisesti kypsä ja lisäksi taloudellinen tilannekaan ei olisi ollut sopiva. Mutta jokainen on tosiaan yksilö ja elämä on valintoja täynnä.
minä puhunut mitään bailaamisesta. Me reissattiin, asuttiin ulkomailla muutamaan otteeseen, seikkailtiin reppureissuilla, opiskeltiin, toteutettiin ex-tempore-idoita/lähtöjä,jne. Ja toki vietettiin paljon aikaa ison kaveriporukkamme kanssa milloin missäkin (ollaan oltu miehen kanssa yhdessä alta parikymippisestä). Nyt nelikymppisenä on aikaa olla rauhassa kun on ehtinyt ja nähnyt paljon, lapset on ala-asteikäisiä. Ja meillä on se purjevenekin ollut jo muutaman vuoden, sitä harrastusta ei lapsetkaan ole haitanneet.