Oletteko koskaan tuntenut tarvetta uudistaa ystäväpiiriä?

olen sitä myös aina uudistanutkin. Radikaali ei tarvitse olla, hankkii vain uusia kavereita ja viettää vanhojen kanssa vähemmän aikaa.



Minä olen sitä mieltä, että hyvin harvan kanssa ystävyyden on tarkoitus kestää läpi elämän. Ajat muuttuvat ja ihmiset muuttuvat. Aina sitä ei ole itse valmis hyväksymään sitä miten ystävä on muuttunut, tai en oman puutteellisen kokemuksen vuoksi ymmärrä heitä. Ja toisinpäin. Silloin molempien on parempi etsiä uskotuikseen enemmän niitä joiden kanssa sillä hetkellä on yhteistä. Ystävyyssuhteet eivät ole parisuhteita, eikä niissä ole samanlaista uskollisuuden ja pysyvyyden velvoitetta. Mutta huonoissa ystävyyssuhteissa ja huonoissa parisuhteissa on aina sama kaava, ja se on vaatimus siitä, että sen toisen pitäisi olla toisenlainen, jotta itse voisi olla hänen kanssaan onnellinen. Ei niihin kannata uhrata hirveästi aikaa, ei ne siitä muutu miksikään.

laitoin suoraan ja kerralla välit poikki kaikkiin paitsi yhteen ystävään, syynä ex-ystävien pihdeongelmat. en vaan voinut antaa heidän viedä mukanaan.

mun mielestä on ihan normaalia, että jos ystävyys alkaa jo lapsena, ei se välttämättä kanna lopun elämää, vaikka paljon hyvää ja hauskaa, murheitakin on koettu yhdessä.



Olen silti iloinen, että mun parasystävä on ollut sitä jo yli 30v!



Uusia tulee matkanvarrella, osa jää pois, hyvä niin.

Nuorena pompin kaveripiiristä toiseen ja olin hyvin sosiaalinen, mikä johti siihen että mulla oli paljon ns. kavereita mutta vain pari oikeaa ystävää. Sitten iski syömishäiriö, masennus eikä enää kiinnostanut ryypätä, käydä baareissa ja pukeutua trendikkäästi. Halusin vain olla yksin ja rauhassa. Kaikki kaverit jättivät ja suurin osa ystävistäkin etääntyi ja loppuihin katkaisin välit suoraan. Uusia ei ole tullut tilalle. Välillä masentaa, toisaalta olen tyytyväisempi näin kun ei tarvitse tuntea jatkuvaa painetta siitä että pitäisi olla tietynlainen ja tehdä tiettyjä asioita kelvatakseen. Pari vuotta sitten yritin välien lämmittelyä vanhoihin kavereihin ja uusien hankintaa ja hetken tunsinkin kuuluvani johonkin, mutta lopulta nuo rajoitteet ja vaatimukset osoittautuivat liian ahdistaviksi ja kahlitseviksi ja jätin sosiaalisuuden sikseen. Olen tottunut pärjäämään yksin, en tarvitse ketään.

en ole kyllä valmis vaihtamaan muhinkään. Näitä väliaikaisia tuttavuuksia sitten sen edestäkin.