Lue keskustelun säännöt.
Häpesin silmät päästäni tänään lasteni käyttäytymistä. Olen kasvatustieteen tohtori.
14.09.2012 |
Ystävä tuli käymään ainokaisen esikoisensa kanssa.
Meillä on seitsemän lasta. Ymmärrän erittäin hyvin, että monilapsisen perheen tavallinen rauhallinen arkikin voi näyttää kaaosmaiselta yksilapsisen perheenäidin silmin.
Pyrin tästä syystä kutsumaan nämä ystävät aina siihen aikaan päivästä, kun isot ovat koulussa, aamupalat ja aamutoimet tehty ja on enemmän tai vähemmän rauhallista leikkiaikaa aamulla.
Tänään ystävä tuli juuri otollisimpaan aikaan. Mutta. Viime yö oli ihan hirveä. Vauva huusi hampaitaan, eikä 3v ja 4v nukkuneet juuri lainkaan. Aamupäivä oli yhtä itkua ja tönimistä, väsymystä ja huutoa.
Ystävä oli vielä lasten lounasaikaan meillä, syötti omaansa samalla kun olimme ruokapöydässä. No, meillä 3v heitti makaronit seinään ja kaatoi maidot pöydälle. Vauva ei syönyt valvotun yön jälkeen ja itki väsymystään. 2v, joka muuten on todella rauhallinen ja hiljainen, puhua pölpötti lounaan ajan niin kovaa, etten kuullut kenenkään muun puhetta. 4v kieltäytyi kokonaan syömästä.
Ja lounaan jälkeen kun ystävä oli lähtemässä, 3v ja 4v purkivat väsymystään toisiinsa. Toinen hyppäsi toisen päälle ja alla oleva huusi kuin syötävä. 2v oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että sai raivokohtauksen päiväuniajasta. Ja vauva valvotun yön ja syömättömyyden takia muuten vain väsynyt ja hermostunut.
Meillä ei ikinä ole tuollaista. Ja juuri nyt, kun vanha ystävä tulee kylään, kaikki tapahtuu.
Kommentit (16)
Huonoja päiviä on kaikilla. Helpompi on jakaa arkeaan niiden ystävien kanssa, joiden elämä ei ole liian täydellistä, uskaltaa itsekin olla inhimillinen.
Lapset kiukuttelee, maidot kaatuu, se on elämää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pätevä tohtori sinä olet. Älä kuuntele näitä koiria jotka leukojaan loksuttavat :)
Tiesit itsekin miksi lasten tilanne tuollaiseksi meni. Ystävälläsi ei ole minkäänlaista hajua miten 7 lasta hoidetaan. Onneksi olkoon sinulle ja nostan hattua kun jaksat.
vielä ymmärrä, että äiti on kasvatustieteen tohtori? Mutta sinä varmaan kasvatustieteen tohtorina ymmärrät, että aina ei mene ihan niin kuin oppikirjoissa?
Mutta ymmärrän kyllä tuskasi ja tragikoomisen tilanteesi =)
ps. kuinka vanhoja vanhemmat lapset ovat? Jos 3 on jo koulussa, niin miksi muutaman vuoden väli? Ihan vaan uteliaisuuttani kysyn...
Vain tohtoris ihminen oppii näin nopealla aikataululla toimimaan myös sokeana. Ja päivittämään vielä asiansa AV:lla.
Ei vais, kökkö päivä sattunnut sulle. Mulla on joskus käynyt jotain vastaavaa. Muistan tuon häpeän ja nolouden määrän... Oli onneksi ohi menevää. Vuosien päästä tuolle voi jo nauraa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se on ymmärrettävää ja normaalia. Silti aina nuo yksilapsisten perheiden äidit hermostuttavat minua suunnattomasti. Minulla pitäisi olla kokemusta sekä teorian että käytännön puolelta ja silti joku heittää ne makaronit seinään.
Minulla on huono itsetunto ja siksi pyrin maksimoimaan kiiltokuvamaisen perheidyllin vaikutelmaa. Ei onnistunut ainakaan tänään.
ap
jos ystäväsi ei sitä ymmärrä niin ei voi mitään.
Olen kantanut kaupassa huutavaa ja sätkivää lastani. Uhmakohtaus pahimmillaan. tai pukenut kerhossa lasta, joka raapii, kun ei halua pois.
Olen kasvatustieteen maisteri ja lapseni jo murkkuiässä....ja hyvä käytöksinen. Ei enää huuda kapuassa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, jos tunsit tapahtumien heikentäneen sinun tilannettasi. Pienten lasten hulinaa.
Toivottavasti kaikki on taas hyvin.
Voiko esikoisia olla siis enemmän kuin yksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkään vieraiden lasten. Ja kun lapset vie kaiken ajan, ystäville ei jää mitään annettavaa.
Tapaan ystäviä lyhyesti kaupungilla kahvilla ilman lapsia. Näin olen läsnä paremmin.
No ei, älä ota paineita. Ethän ole seitsemän lapsen vanhempi jotakin toista ihmistä varten. Tänään oli tällaista, 5 vuoden kuluttua jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsilla on välillä huonoja päiviä. Ennemminkin yleensä huolestun jos kaikki ulospäin näyttää siltä kiiltokuvan kauniilta. Alan miettimään että ovatko lapsen alistettuja Tai muuten liian muottii ahdettuja.
Tärkeintä minusta on se että äitinä reagoit tilanteeseen (asiallisesti huomauttaa makaronien heittelijälle, komentaa tappelijoita jne). Eniten mua äirsyttää sellaiset äidit jotka antavat lastensa tehdä melkein mitä tahansa ilman että mihinkään puututaan.
Ja todellakin itellä on 1 ja 3 vuotiaat ja varmaan tulisin hullusi jos noita olis kolme (tällä hetkellä) saati sitten seitsemän, Enkä todellakaan selviytyisi siitä kauniisti (siksi sen kolmannen aika ei ole vielä)
Itse olen vaatetus alalla, ja lähes maanisesti mietin mitä lapsilla on päällä ja että on siistit, tilanteeseen sopivat. mietin myös sitä että veljeksillä on saman oloiset vaatteet jne....
koska olisihan se nyt noloa että minulla ammatti ihmisellä olisi epäsiististi puetutu lapset. Eli ymmärän hyvin "tuskasi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä ymmärrä, että äiti on kasvatustieteen tohtori? Mutta sinä varmaan kasvatustieteen tohtorina ymmärrät, että aina ei mene ihan niin kuin oppikirjoissa?
Mutta ymmärrän kyllä tuskasi ja tragikoomisen tilanteesi =)
ps. kuinka vanhoja vanhemmat lapset ovat? Jos 3 on jo koulussa, niin miksi muutaman vuoden väli? Ihan vaan uteliaisuuttani kysyn...
Ihan samojen asioiden kanssa painii kasvatustieteen tohtori kuin puutarhuri, insinööri, lentokapteeni tai kampaaja. Ei koulutus tuo yhtään enempää käytännön kokemusta tai tietoa.
ap
Itse olen vaatetus alalla, ja lähes maanisesti mietin mitä lapsilla on päällä ja että on siistit, tilanteeseen sopivat. mietin myös sitä että veljeksillä on saman oloiset vaatteet jne....
koska olisihan se nyt noloa että minulla ammatti ihmisellä olisi epäsiististi puetutu lapset. Eli ymmärän hyvin "tuskasi"
Täsmäkoulutus painaa takaraivossa. Tiedän, ettei minun tarvitsisi olla yhtään parempi äiti tai parempi kasvattaja kuin kenekään muunkaan, mutta mutta.
ap
Et kai luule, että lapsesi noudattavat niitä hienoja teorioita, joita väsäsit yliopistolla? :)