Onko muita joilla ajokortti, muttei aja autoa ollenkaan?
Itsellä ollu kortti 18v asti, nyt 34v ja inhoan ajamista. Lupasin miehelle n. vuosi sitten, että alan taas ajaa, mutta en halua :(
Kommentit (13)
Kun rutinoituu, niin ajaminen on ihanaa vapautta. Mutta jos tuntuu että ajat ojaan tai vastaavaa, niin pakosta ei kannata ajella
Olen vastaavassa tilanteessa. Olen ottanut autokoulusta pari ajotuntia, että uskaltaisin lähteä liikenteeseen. Lähtö inhottaa silti joka kerta.
Mulla on ollut kortti 12 vuotta, mutta viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole autolla ajanut metriäkään. En vaan kerta kaikkiaan uskalla.
Sen jälkeen, kun ammatikseen autoa ajanut veljeni kuoli liikenneonnettomuudessa, nousi kynnys lopullisesti liian korkeaksi. Panikoin, hikoilen ja pelkään jo toisten kyydissäkin, niin aivan turha on kuvitella itse lähtevänsä rattiin. En halua vaarantaa kenenkään toisen henkeä tai turvallisuutta omien töppäilyjeni vuoksi. Kun en ole mikään taitava kuljettaja, niin on parempi pysytellä pois ratista.
alussa vielä ajelin harvakseltaan, mutta 20-vuotiaana, olin kyydissä ojaanajossa ja ajaminen alkoi pelottaa. Nyt olen 30 ja opettelen uudestaan ajamista. Muuten alkaa sujua, mutta peruuttaminen on hirveän vaikeaa ja hermostun herkästi jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Yritän ajaa vähintään viikoittain jonkun pienen matkan, jotta tottuisin taas auton käsittelyyn.
mullakin ajokortti 18-vuotiaasta ja nyt oon 46. viiden ekan vuoden aikana yritin opetella ajamaan, sitten luovutin. ei oo mun juttu =(
mutta en aja. Haluaisin kyllä.
Olisi hyvä, kun olisi vielä ne 80-lätkät olemassa, niin voisi sellaisen laittaa takalasiin. Silloin toiset autoilijat tietäisivät, että ratissa on epävarma kuski.
Sain kortin 19-vuotiaana mutta eka auto oli vasta 32-vuotiaana. En muistanut auton ajamisesta yhtään mitään.
En vieläkään nauti auton ajamisesta, ja moottoritielle liittyminen, liukkaalla ajaminen ja ahtaisiin tiloihin peruuttaminen on mulle vieläkin kauhistus ja välttelen niitä. Mut muuten ei ole enää ihan vatsa kuralla joka kerran kun autolla pitää jonnekin lähteä.
olen nyt vähän yli kolmekymppinen enkä ole oikein koskaan ajanut autoa. Nuorempana useita kertoja vuodessa, mutta nyt viimeiseen kahteen vuoteen en kertaakaan. Inhoan autolla ajamista. Olenkin päättänyt, etten aja enää autolla ollenkaan. Asutaan kaupungin keskustassa eikä meillä ole sitä autoakaan.
kolmekymppinen, joka ei ole autoa ajanut vuosiin. Kortti on siis hankittu tavallaan turhaan aikanaan. No, ehkä vielä joskus. Olen jo vuosia pelännyt auton kyydissä kovemmissa nopeuksissa (normaali kaupunkiajo on ok, mutta motarilla yms pelottaa kovat nopeudet). Onneksi täällä pk-seudulla päprjää hyvin ilmankin autoa :)
On auto käytettävissä, kannattaa käydä ajelemassa hiljaiseen aikaan (myöhään illalla, ei tosin ehkä viikonloppuisin, tai viikonloppu aamuina varhain), silloin voi harjoitella enemmän rauhassa, kun muuta liikennettä vähän, voit ajaa rauhassa hitaammin, eikä ole niin paljon huomioitavaa eikä tarvi pelätä että muut hermostuvat. Kannattaa ottaa mukaan myös kokeneempi kuski, joka suhtautuu ymmärtäväisesti- ymmärtää että hermoilet ja osaa neuvoa tarvittaessa. Kun eka harjoittelee rauhassa pari vaikka pari reittiä hiljaiseen aikaan, voi sitten uskaltautua kokeilemaan vilkkaampaan aikaan jne. Kyllä se siitä :)
Tykkään kyllä ajamisesta, mutta en uskalla täällä suurkaupungissa lähteä autolla liikenteeseen. Pitäisi varmaan mennä uudestaan autokouluun että saisi varmuutta.
Mulla vasta vuoden ollut kortti ja ajaminen on kivaa.
Oon vähän yli 30 v.